keskiviikko 9. kesäkuuta 2021

Jo alkoi polkeminenkin sujua...

Tämä leiska on jatkumoa Kolilta alkaneeseen pyöräilyalbumiin....

Joensuussa polkeminen sujui jo paremmin - ei kyllä ihan umpimettässä ja polkuja pisin sielläkään, mutta puru- ja vastaavilla metsäreiteillä oli osittain sulaa ja pääsin kokeileen lumiloskassa ajoa - opettavaista! Raekuurokin meidät kerran kunnolla yllätti... oli pakko laittaa aurinkolasit silmien suojaksi, joskaan sitten ei nähnyt mitään - mutta niin piiskoi pistelevät palleroiset! 

Skräppäpaperi kätköistä löytyi hauskaa pyöräaiheista paperia, joten nyt se löysi kyllä osuvan paikan.
Ompa mukavaa skräppäillä pitkästä aikaa kunnon isolle 30,5x30,5 paperille, 
tuntuu, että mahtuu mitä vain ja oikeastaan vasta nyt olen tajunnut, että näihin leiskoihin saa parhaiten upotettua kaiken niin pöydällä kuin erilaisiin muovitaskuihin säilötyn toisen työn "roskan"
Kaikki koristeet on jäännöksiä jostain muusta!

9 kommenttia:

  1. Voi koli on minulle rakas paikka, äitini on osan lapsuutta ja nuoruutta asunut siellä,
    kävi koulua, samoin hänen vanhemmat asuivat, he tulivat suojärveltä evakkona sinne kun piti lähteä sotaa pakoon, itse olen myös monta kertaa käynyt siellä, myös Joensuussa pyöräillyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monien muistojen Koli - samoin meillä, kurkkasitkos tuon viimeisimmän postauksen sieltä? https://repolainenreissaa.blogspot.com/2021/06/koli-kuksat.html

      Meidän on mentävä kesällä kesällä uudelleen sinne ja vietävä äiti myös muistojen matkalle.
      Isä on kosinut äitiä Ukko-Kolin huipulla, motskarilla sinne olivat ensin päräyttäneet. Hih..
      Omia muistoja on myös monenlaisia niistä rinteistä, puukenkäni olen kymmenkesäisenä hissistä pudottanut rotkoon... sittemmin poikaa on viety sieltä helikopterilla Joensuun sairaalaan... se oli vakio laskettelupaikka joka talvi ja huimapäinen lumilautailia teki aina välillä uhkarohkeita hyppyjä... ajan saatossa ne ovat kaikki ihania muistoja. Meillä on "lomayksiö" Joensuussa - pojan opiskelukämppä, myydä se joutaisi - mutta ei ihan heti raskita!

      Poista
  2. Huippu hieno! Itselle niin vieraita seutuja, että menee vain kuvien ihasteluksi. Pyöräily on sen sijaan tuttua juttua ja pyörien näkeminen saa aina sydämen läikehtimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos!! Mieheni ja poikamme ovat olleet vuosia ihan "pyöräilyhylluja" - äitee vasta tänäkeväänä (Pääsiäisenä) hurahti lajiin, kun kaikki "vanhat lempipuuhat" = ryhmäliikunta olleet liian kauan tauolla ja keho kyllä jo kertoo liian pitkästä tauosta.... Empä olisi uskonut miten hauskaa pyöräily voikaan olla... kuin stepjumppaa metsissä, kivet, puunjuuret - tekee niin hyvää tasapainolle ja keskittymiskyvylle ja en ole montaa kertaa kaatunut....

      Poista
  3. Hieno kokonaisuus leiskassa. Minä ostin viime kesänä sähköpyörän,sillä on mukava polkea pitempäänkin. Mukavaa sunnuntaita.

    VastaaPoista
  4. Wau täältäkin 👍 saat aina kaiken sopimaan niin hyvin yhteen. Näitä on kiva katsella
    😊 pyöräily on niin ihanaa.

    Minulla tuppaa tuo pyöräily olemaan nykyään ihan vaan hyvillä teillä, mutta tuli tuossa koettua hieman mettääkin kun olimme pyöräilemässä ja löydettiin luontopolu ja pakkohan sitä oli lähteä tutkimaan. Emme kyllä pystyneet yhtään ajamaan, koska kantoja, juuria yms. oli todella paljon ja oli vaikea kulkea jopa jalan saati sitten kun oli vielä pyörätkin mukana joissa pyörälaukut ym. härpäkkeet. Hyttysiä ihan tuhottomasti, että ei pystynyt kulkemaan edes niin lujaa että eivät olisi syöneet ja metsä lopulta niin tiheä, että oksat raapivat......miestäni huvitti ja minä olin kiukkuinen mutta kyllä minua sitten jälkeenpäin nauratti.
    Tuollaiset pienet seikkailut ovat ihania 👍

    Mukavaa kesän jatkoa Sinulle 😊🌞🌺🌼☘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsä, samoilu ja vaihtuvat tunnetilatkin tuovat ihanaa läheisyyttä, hih...
      Ihanaa kun seikkailunne herätti jälkikäteen naurua/hymyn... useimpa tuollaiset muistaa paremmin kuin ne retket, joilla ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa tapahdu... eikös vain?

      Poista
  5. Ai niin vielä piti kertoa, että tuo Repolaisen Skräppihaaste/kesäkuu laatikko peittää osan tekstistä, jos et ole huomannut. ainakin siis minulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Silkku... en ensin edes tajunnut mitä tarkoitit.. teen kännyllä postaukset, niin eipä siinä sivupalkit edes näy... nyt korjattu - kiitos Sinun!! Olisipa kiva saada sinutkin mukaan haasteeseen ja SE EI TODELLAKAAN vaadi faceen liittymistä, lähetät vain mulle kuvan, niin liitän haasteeseen... niin on jo eräs toinenkin tehnyt... tykkää näprätä, haaste tuo pienen jännityksen, mutta faceen EI LIITY!!!

      Poista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!

Näitä on luettu ja tutkittu eniten

Ihan KELTAINEN

Ette arvaakkaan miten iloinen tästä keväästä muodostui...  koska nappasitte  V Ä R I H A A S T E en sellaisella energialla, että jokaisesta ...