Rodot runsaimmillaan

Raision Alppiruusupuisto
kuuluu alkukesän vakiokohteisiin.
Vaikkei äiti vielä asunutkaan tääl puol Suomea,
niin hänen vierailunsa ajoitettiin parhaaseen kukinta aikaan.

Nyt se on helppoa, kun hän asuu lähellä.

Tuntuu, että vuosi vuodelta alue laajenee... ja  rodojen määrä kasvaa!
Mutta aina google näyttää tuon saman 4,5 hehtaaria.

Enpä ole tajunnut aiemmin tsekata lajikkeiden määrää 
- nyt tilastolliset tiedot ovat 2190 kappaletta "puskaa"
risteytyksiä 366, joista kotimaisia lajikkeita 40.

Käyskennellessä pohdimme kuinka monta puutarhuria
- alan asiantuntijaa työskentelee,
että kukkaloisto pysyy vuodesta toiseen tällaisena? 

Kyllä siinä useammalle kastelukannulle on töitä!
Minä en saisi yhtäkään puskaa pysymään elossa,
mutta yhden kastelukannukortin sain aikaan
ja sen liitän lempihaasteeseeni
 TryItOnTuesday_2025/06/In-garden

Lopuksi en vaivaa teitä kirjoituksillani
- vaan räväytän vain kuvakimaran.
Yli 2tuhatta puskaa en kuvannut - mutta jestas...
PALJON!!

Lapsenlapsille tein joskus edellisvuoden kuvista
puistoon kuvasuunnistuskortit
Tuo ihana käppyrä oksa oli lemppari ja etsivät se aina.
Kuinka kauan kelona jaksaa männyssä roikkua?! 

Keskikesän päiviin ja öihin iloa ja valoa!!
Mitä kauneinta Yöttömän yön aikaa toivotellen
Repolaiset

Perinteistä puheen ollen...

Kesäkuu pullistelee synttäreilläkin siihen malliin,
ettei kaikille ole riittänyt edes omaa päivää
- vaan on pitänyt mennä syntymään
oman isän kanssa samana päivänä
ja lapsenlapsi päivän (tai oikeastaan vain pari tuntia) yli...
Oikea buumi!

Ja kun samaan kuuhun ja yhteen viikonloppuun
sulloutui vielä pari tuoretta maisteria ja yksi konfirmaatio
- niin suoraan sanotusti eilen oli fiilis,
että onneksi alkoi arki!
Tervetuloa normi rutiini arki!

Valmistujaiset oli rennot ja hauskat...
silti perinteitä unohtamatta.

Meillä on juhlissa AINA valotaulu 

ja lapsenlapset siihen tekstit keksii...

Toinen perinne on maljapuhe...
ei niin pieniä kissanristiäisiä,
ettei holitonta mansikkakuohua tai Ikean päärynäkuohua
olisi tarjolla ja sitten PUHE!
Välillä siitä on ihan kisa, että kuka pitää
ja joskus niitä on useampikin.

Seuraavan päivän rippilapsi piti lauantaina
niin ihanan puheen "kummienolleen"
että se on tallennettava jokaiseen mahdolliseen paikkaan,
ettei katoaisi - siksi tekin saatte "nauttia" siitä! 

Kuuluuko teillä juhliin jotain perinteitä?
Kenties jotain joka laitetaan esille usein?
Entä puhe/puheita?
Tai muita juttu - jota ilman ei voi juhlia? 

Kaipa se ruoalla leikkiminenkin voisi olla perinne
 - jollain syötävälläkin tulee usein yllätettyä.

Tämän kertainen "leikki"
olisi sopinut paremmin syksyyn
ja syöttäisikö silloinkaan lähimmilleen myrkkyä???
Hmmm...

Jossain vilahtavassa somessa tuon tapaisen sieni-idean näin,
niin pakkohan se oli kokeilla, ennenkuin unohtaisi.

 Jääkaapissa oli varattua kaikille oma "SIENI",
kun "rucola-lohimousse puutarhaan" niitä mahtui vain neljä!
Pikkuväen arvelin heti niistä kisailevan,
että kuka saa ja oikeassa olin....
tatteja putkahtelee yleensä sateella lisää,
näitä putkahteli sitä mukaan, kun edelliset oli kadonneet...
vaikkei satanut!

Sunnuntain juhlat olivat rauhallisemmat
herkän kauniit ainakin kirkon osalta.

Ihanat ja niin reippaat nuoret!

"Pakolliset pönötyskuvat"
ja hauskemmat sisäpiirin versiot tulen skräppäämään muistojen albumiin
Päätin juuri
- että jokaiselle lapsenlapselle teen
tästä elon yhdestä tärkeästä päivästä myös albumin.

Tai ehkäpä matkalaukun
pullollaan ko päivän kuvia ja tunnelmia! 
Siitähän se tie aikuisuuteen starttaa...
naima- ja kummilupa taskussa. 

Oli ihanaa,
kun juhlissa oli esillä ja kiersi 10-vuotislahjaksi
sankarille skräppäämäni pulska albumi.

Ihanat tarjoilut myös tyttären luona!

Ruo'asta ja valokuvista on muodostunut
koko suvulle varsin merkittävät jutut - ne on aina esillä!

Seinillä kiersi myös "pyykkinarulliset" valokuvia
päivän tärkeimmästä henkilöstä!

Huh huh, kesäkuun 17.päivä - kaikista juhlista selvitty!!

Pari päivää töitä ja koittaa loma....
hmm... siihenkin varsin vauhdikas startti tiedossa
- siitä sitten myöhemmin... 

Hyvin nousee nämäkin lukemat

Hyvin nousee nämäkin lukemat!
Ja näissä lukemissa!!

Taisi olla vuosi -95 - 96 kun
"joku outo lippalakkityyppi" tuli siihen "mun paikalle"
hyppimään mestari-guru Sannan koreografiseen steppiin!
Sekoitti hypyillään kaikki muutkin!

Vaan vuosikymmenten vieriessä
nousi lavalle Guruksi Gurun paikalle
- vakkariohjaajana on jo useamman vuoden
tuhatpäisille Naantalin Supertreeneille
ja onkohan Turussa salia, jossa ei olisi ohjannut? Tuskin! 

Omakin sali oli ja lanseerasi omintakeisia tunteja
 tramppa-jumpasta 9-laudan step-aerobicciin
koreografista fillarointia unohtamatta

Miksasi ja poltti aikoinaan mulle
cd-levyt omia ohjaustuntejani varten.

Miksaa yhä omat musansa ja suunnittelee kaikki tuntinsa
- tai ei edes enää ennalta suunnittele,
Kykenee vetäisemään kirjaimellisesti LIPPALAKISTA
missä tahansa lautamuodon laitettuamme 
koreografiset moovit...

Punaiset posket tunnin steppaamisen jäljiltä!
Harmi vain,
kun kesäkuisena lauantaina, 
näin pieni porukka pääsi paikalle. 

No - kaikkien nimet on kuulassa ja tärkein:
Onnistuimme YLLÄTTÄMÄÄN!

Kahvakuulan mallinen "kortti", 

Kuin "kori" jonka sisälle sai piilotettua
lahjakortin urheiluliikkeeseen namien kera!

6-kymppisinä vedetään siis yhtä lujaa kuin 3-kymppisinä...
ehkä lujempaakin, heh heh...
tai tuntuu ainakin siltä!!🤣😅

Tästä tulikin mieleeni kysyä,
että mikä on pisimpään säilynyt
harrastus/lempipuuha elossasi?

Tai ylipäätään, onko mielenkiinnonkohteet 
kovasti muuttuneet vuosikymmenten saatossa?

Mitä vanhemmaksi tulen,
niin sitä enemmän yrittää pitää kiinni niistä tekemisistä,
joista eniten pitää.
Monenmoista on kyllä tähän ikään ennättänyt!!

Vanhin on kyllä ehdottomasti tuo askartelu.
Räpelletty 57-vuotta!!
Lienette jo monasti "kuulleet" että kaikki sai alkunsa, 
kun ompelija-mummi minua hoiti alle kouluikäisenä.
Sain pitsien, nauhojen jämät, napit, nepit kannustavin sanoin:
"Tie tyttö noista jottain!"

Saimaan rannoilla

Kovin harvoin tulee osallistuttua enää korttihaasteisiin.
Muutaman vuoden olin aikoinaan DT:nä, eli desing teamissa
suunnittelemassa ideakortteja QKR Stampedelle.

Kaivelin vanhoja postauksia ja jestas
- en muistanutkaan, että siitä on niin paljon aikaa...
https://qkrstampede.blogspot.com/2016/06/qkr-stampede-challenge-197-paper-piecing.html
hih... olisin luullut, että max. 4- vuotta sitten.

QKR valmisti ja myi humoristisia digileimoja, 
joita mallikortteihin sai tilata "palkaksi" jo ennakkoon.
Tallessa ovat yhä... pitäisi kurkkia niitäkin ja käyttää useammin.

Mukava harrastus sekin ja tiimin jäsenet huippuja.
Mallikorttien lisäksi kommentoimme osallistujien blogeihin kiitoksin
ja itse tykkäsin aina kirjoittaa pienen tervehdyksen työstä muutoinkin. 
Teki hyvää kyllä kirjoittaa englanniksi...
jota muutoin ei oikein enää paljonkaan tee. 

Jotain pidempää seikkailua varten pyysin taukoa ja siitä tauosta tulikin pitkä...
Niin pitkä, että huomaan, ettei firmaa ja haastetta enää olekaan...
Covidin aikaan on tainnut useampikin korttihaaste ja firma kadota.

Yksi lempihaasteeni on sen sijaan säilynyt.
Jota myös säännöllisen epäsäännöllisesti kurkin... 

TryItOnTuesday2025/05/Things-with-wings

Siivekkäitä kyllä,
pullasorsia vai mitä lienevät,
jotka korttini kaislikossa suhisevat.

Sain jälleen ihanan korttitoiveen.... hih...
Fillaroivia kortteja on aina ihana tehdä
No - niin on muitakin aiheita!!

Tämä herra toivoo lahjaksi rahaa
- jolla aikoo hankkia sähköpyörän...
ja sillä fiilettää Saimaan rannoilla

Reippaat suunnitelmat!

Mukaan: TryItOnTuesday2025/05/Things-with-wings

Millaista voi toivoa?

Muutamankin kerran olen saanut kysymyksen,
että mitä näihin mun tekemiin kortteihin voi toivoa??

Pyydetty esimerkkejä... hmm...

Helpompi ideoida,
kun saa edes sanan pari - värin, tai jotain...
Saajan näköinen - tai antajansa näköinen!
"Sisäpiirin jutut" on ihanan henkilökohtaisia
- tuo ja luo muistoja!!

Kun sain näin hienon Post-It lapun,
johon työporukka oli koonnut työkaveristaan
kaikki hilpeimmätkin "sisäpiirin jutut"

että kortista tulisi saajansa näköinen!!

Niin tässäpä nyt esimerkki kuvan kera!!

Kysytty myös:
"Mistä aloitan, teenkö ensin taustan,
etsinkö koristeet vai "päähenkilön/pääosat"?

Siihen mulla on vastaus... aloitan hauskimmasta...
se tuottaa iloa ja iloisena syntyy lisää ideoita!

Tällä kertaa se oli legot - niitä on aina hauskaa tehdä!
Lävistäjällä pikkuruisia ympyröitä nappuloiksi...
ne liimataan legomaisesti samanväriseen kartonkiin
ja ripaus valkoista kuin "kohottamaan"

Legojen kuivuessa fillaroijan kimppuun...
Tai oikeastaan hänen mustan kypärän kimppuun
- se piti saada täyteen värikkäitä tarroja.
Tarrat ovat paikoista,
 joissa henkilö on pyöräillyt!
Hieno keräilyidea!

Pokemonit, aakkoset, grilli- ja grillimakkara...
Ja se sisäpiirin vinkki, että ketsuppia pitää aina olla...
sitä hakee vaikka juosten!
Nyt sitä ei tartte itte hakea... ketsuppi sai jalat alleen.

Runebergin kahvilavastaava ja torttu!

Ja tässä koko kokonaisuus... 

Löydätkö IT-asiantuntijan?
Sitä ei ollut sankari itse huomannut, hih....
 
Rennon hauskat bileet olivat olleet tänään
kortti oli herättänyt hilpeyttä kyyneliin saakka
(toivottavasti ilon kyyneleitä!)

Siis esimerkiksi kaikkea tällaista
 ja ihan mitä vaan muutakin voi toivoa.
 
Parasta tässä kortti-ovikyltti-seinäkoriste-valokuvakehys ym.
pahviräpellyksessäni on juuri IDEOINTI!!

Kiitän sydämestäni saakka,

sillä korttini ovat kartuttaneet keräystiliä
helmikuusta lähtien uskomattomat 674€!!
K-I-I-T-O-S-!!

Varoilla Tadzigistanin (ja toivottavasti myös Afgaani) nuoret naiset
saavat mahdollisuuden edetä
  opettaja- ja lääkäri opinnoissaan. 
Keräys päättyy 31.12.2025

Oma toivomme liittyy siihen, että 
maiden tilanne olisi lokakuussa sellainen,
että voimme matkustaa sinne paikan päälle.
APU ainakin menee perille, vaikka me emme!!
Ja kaikista tärkeintä,
että tyttöjen, että naisten olosuhteet paranevat!