Lomalta palattiin Keskiaikaiseen Turkuun

Vielä ennätät tänään aikamatkalle 

Turun Keskiaikaan!

Tapahtuma on paisunut vuosi vuodelta

 laajemmaksi ja vanhemmaksi! 

Vetovastuussa Suurtorin Keskiaika ry.,

Turun Linna, Tuomiokirkko, Taiteen talo, Aboa Vetus Ars Nova ja Rohan tallit! 

Myös väkeä tuntuu vuosi vuodelta

 kerääntyvän enemmän!

Me suuntasimme pikkuväen kanssa Brinkkalan sisäpihoille,
joissa ensimmäiseksi aistit herätti huumaava loimulohen tuoksu.

Lihansyöjille riitti myös valikoimaa!

Brinkkala kätki syövereihinsä pienten pihan,
jossa musiikki-ja nukketeatteriesitysten lisäksi 

pääsi musisoimaan itse 

mitä merkillisimmissä soittimilla!

Merkillistä väkeä kaduilla

Narrejakin pienessä & isossa koossa

Isommat heitteli nahkapallojen lisäksi keiloja,
vanteita, puukeppejä ja välillä vähän toisiaankin

Ja sekös oli hauskaa! 

Tekemistä ja ihmeteltävää 

olisi riittänyt koko päiväksi… 

Olimme palanneet vasta muutamaa tuntia aiemmin
+35 asteen helteestä tämän pikkuväen kera…

 joten Aurajoen tuuli tuntui varsin vilpoisalta…

Nämä kokemukset riitti tällä kertaa… 

Hauskinta oli tietty,

 kun mummo ”kiljui” häpeäpaalussa!

 Lämmin kiitos lukuisista ja niin erilaisista BINGOista! 

Vaikken ole ehtinyt kommentoimaan, 

niin kiitän suuresti innostumisestanne!

 

Ylihuomenna putkahtaa jo uusi… 

Heinäkuun Bingo,

 vaikka toivon mukaan me pakuilemme jo silloin

 VIHDOIN jossain päin

 niemennotkoja ja saarelmia!

Rodot runsaimmillaan

Raision Alppiruusupuisto
kuuluu alkukesän vakiokohteisiin.
Vaikkei äiti vielä asunutkaan tääl puol Suomea,
niin hänen vierailunsa ajoitettiin parhaaseen kukinta aikaan.

Nyt se on helppoa, kun hän asuu lähellä.

Tuntuu, että vuosi vuodelta alue laajenee... ja  rodojen määrä kasvaa!
Mutta aina google näyttää tuon saman 4,5 hehtaaria.

Enpä ole tajunnut aiemmin tsekata lajikkeiden määrää 
- nyt tilastolliset tiedot ovat 2190 kappaletta "puskaa"
risteytyksiä 366, joista kotimaisia lajikkeita 40.

Käyskennellessä pohdimme kuinka monta puutarhuria
- alan asiantuntijaa työskentelee,
että kukkaloisto pysyy vuodesta toiseen tällaisena? 

Kyllä siinä useammalle kastelukannulle on töitä!
Minä en saisi yhtäkään puskaa pysymään elossa,
mutta yhden kastelukannukortin sain aikaan
ja sen liitän lempihaasteeseeni
 TryItOnTuesday_2025/06/In-garden

Lopuksi en vaivaa teitä kirjoituksillani
- vaan räväytän vain kuvakimaran.
Yli 2tuhatta puskaa en kuvannut - mutta jestas...
PALJON!!

Lapsenlapsille tein joskus edellisvuoden kuvista
puistoon kuvasuunnistuskortit
Tuo ihana käppyrä oksa oli lemppari ja etsivät se aina.
Kuinka kauan kelona jaksaa männyssä roikkua?! 

Keskikesän päiviin ja öihin iloa ja valoa!!
Mitä kauneinta Yöttömän yön aikaa toivotellen
Repolaiset

Perinteistä puheen ollen...

Kesäkuu pullistelee synttäreilläkin siihen malliin,
ettei kaikille ole riittänyt edes omaa päivää
- vaan on pitänyt mennä syntymään
oman isän kanssa samana päivänä
ja lapsenlapsi päivän (tai oikeastaan vain pari tuntia) yli...
Oikea buumi!

Ja kun samaan kuuhun ja yhteen viikonloppuun
sulloutui vielä pari tuoretta maisteria ja yksi konfirmaatio
- niin suoraan sanotusti eilen oli fiilis,
että onneksi alkoi arki!
Tervetuloa normi rutiini arki!

Valmistujaiset oli rennot ja hauskat...
silti perinteitä unohtamatta.

Meillä on juhlissa AINA valotaulu 

ja lapsenlapset siihen tekstit keksii...

Toinen perinne on maljapuhe...
ei niin pieniä kissanristiäisiä,
ettei holitonta mansikkakuohua tai Ikean päärynäkuohua
olisi tarjolla ja sitten PUHE!
Välillä siitä on ihan kisa, että kuka pitää
ja joskus niitä on useampikin.

Seuraavan päivän rippilapsi piti lauantaina
niin ihanan puheen "kummienolleen"
että se on tallennettava jokaiseen mahdolliseen paikkaan,
ettei katoaisi - siksi tekin saatte "nauttia" siitä! 

Kuuluuko teillä juhliin jotain perinteitä?
Kenties jotain joka laitetaan esille usein?
Entä puhe/puheita?
Tai muita juttu - jota ilman ei voi juhlia? 

Kaipa se ruoalla leikkiminenkin voisi olla perinne
 - jollain syötävälläkin tulee usein yllätettyä.

Tämän kertainen "leikki"
olisi sopinut paremmin syksyyn
ja syöttäisikö silloinkaan lähimmilleen myrkkyä???
Hmmm...

Jossain vilahtavassa somessa tuon tapaisen sieni-idean näin,
niin pakkohan se oli kokeilla, ennenkuin unohtaisi.

 Jääkaapissa oli varattua kaikille oma "SIENI",
kun "rucola-lohimousse puutarhaan" niitä mahtui vain neljä!
Pikkuväen arvelin heti niistä kisailevan,
että kuka saa ja oikeassa olin....
tatteja putkahtelee yleensä sateella lisää,
näitä putkahteli sitä mukaan, kun edelliset oli kadonneet...
vaikkei satanut!

Sunnuntain juhlat olivat rauhallisemmat
herkän kauniit ainakin kirkon osalta.

Ihanat ja niin reippaat nuoret!

"Pakolliset pönötyskuvat"
ja hauskemmat sisäpiirin versiot tulen skräppäämään muistojen albumiin
Päätin juuri
- että jokaiselle lapsenlapselle teen
tästä elon yhdestä tärkeästä päivästä myös albumin.

Tai ehkäpä matkalaukun
pullollaan ko päivän kuvia ja tunnelmia! 
Siitähän se tie aikuisuuteen starttaa...
naima- ja kummilupa taskussa. 

Oli ihanaa,
kun juhlissa oli esillä ja kiersi 10-vuotislahjaksi
sankarille skräppäämäni pulska albumi.

Ihanat tarjoilut myös tyttären luona!

Ruo'asta ja valokuvista on muodostunut
koko suvulle varsin merkittävät jutut - ne on aina esillä!

Seinillä kiersi myös "pyykkinarulliset" valokuvia
päivän tärkeimmästä henkilöstä!

Huh huh, kesäkuun 17.päivä - kaikista juhlista selvitty!!

Pari päivää töitä ja koittaa loma....
hmm... siihenkin varsin vauhdikas startti tiedossa
- siitä sitten myöhemmin... 

Hyvin nousee nämäkin lukemat

Hyvin nousee nämäkin lukemat!
Ja näissä lukemissa!!

Taisi olla vuosi -95 - 96 kun
"joku outo lippalakkityyppi" tuli siihen "mun paikalle"
hyppimään mestari-guru Sannan koreografiseen steppiin!
Sekoitti hypyillään kaikki muutkin!

Vaan vuosikymmenten vieriessä
nousi lavalle Guruksi Gurun paikalle
- vakkariohjaajana on jo useamman vuoden
tuhatpäisille Naantalin Supertreeneille
ja onkohan Turussa salia, jossa ei olisi ohjannut? Tuskin! 

Omakin sali oli ja lanseerasi omintakeisia tunteja
 tramppa-jumpasta 9-laudan step-aerobicciin
koreografista fillarointia unohtamatta

Miksasi ja poltti aikoinaan mulle
cd-levyt omia ohjaustuntejani varten.

Miksaa yhä omat musansa ja suunnittelee kaikki tuntinsa
- tai ei edes enää ennalta suunnittele,
Kykenee vetäisemään kirjaimellisesti LIPPALAKISTA
missä tahansa lautamuodon laitettuamme 
koreografiset moovit...

Punaiset posket tunnin steppaamisen jäljiltä!
Harmi vain,
kun kesäkuisena lauantaina, 
näin pieni porukka pääsi paikalle. 

No - kaikkien nimet on kuulassa ja tärkein:
Onnistuimme YLLÄTTÄMÄÄN!

Kahvakuulan mallinen "kortti", 

Kuin "kori" jonka sisälle sai piilotettua
lahjakortin urheiluliikkeeseen namien kera!

6-kymppisinä vedetään siis yhtä lujaa kuin 3-kymppisinä...
ehkä lujempaakin, heh heh...
tai tuntuu ainakin siltä!!🤣😅

Tästä tulikin mieleeni kysyä,
että mikä on pisimpään säilynyt
harrastus/lempipuuha elossasi?

Tai ylipäätään, onko mielenkiinnonkohteet 
kovasti muuttuneet vuosikymmenten saatossa?

Mitä vanhemmaksi tulen,
niin sitä enemmän yrittää pitää kiinni niistä tekemisistä,
joista eniten pitää.
Monenmoista on kyllä tähän ikään ennättänyt!!

Vanhin on kyllä ehdottomasti tuo askartelu.
Räpelletty 57-vuotta!!
Lienette jo monasti "kuulleet" että kaikki sai alkunsa, 
kun ompelija-mummi minua hoiti alle kouluikäisenä.
Sain pitsien, nauhojen jämät, napit, nepit kannustavin sanoin:
"Tie tyttö noista jottain!"