Elokuun Bingo

"Missäs sitä ollaan oltu - tähän asti kysyn vaan?"

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee.... jne.
Mutta koska koululaisetkin palaa jo opinahjoihinsa
ja itse on paiskinut töitä jo useamman viikon 
- niin muistellaanpas kesää (tai muuta ajankohtaa)

MISSÄ sitä ollaan oltu?

 Kerro siis omalla tavallasi - sanoin/kuvin - miten vain!

Bingorivi suuntaan jos toiseen kelpaa,

vaakaan, pystyyn, vinoon
ja saa sitä BINGOilla useamman rivin
tai vaikka koko ruudukon!

Tällä kertaa kävi (bingo)tuuri
ja tuli helposti ruudukko täyteen...
Keskiöön pihavahtimme
"Repolaiset" ne vahtii Repolaisia säässä kuin säässä.

Huuda: "Bingo!" - niin tulen "tarkastamaan" (hih)
ja lisään linkin blogiisi!

Aikaa pysähtyä

Jatkan näiden luonnonluomien
Leikkipuistojen ja "Hop Loppien" kehumista

- niitä voi löytää, kun on AIKAA pysähtyä!!

Hämeenkoskelle pysähdyttiin konkreettisesti
"Kato miten paljon vettä"
ihmetyksen vuoksi.

Samalla löytyi lisää ihmeteltävää 
Ihka oikean ja ensimmäisen RITARIN muistomerkki!

- Arvannette mitkä jutut siitä kehkeytyi seuraaville kilometreille.
Tuntui olevan pari Ritaria meillä kyydissäkin!

Mannerheim-ristin ritarit (sen merkin) tiesin kyllä,
mutta kuka oli saanut ensimmäisen tai kuinka monta heitä oli?
Ei aavistustakaan...

1. Ruben Lagus, kaikkiaan 191, 
joista viimeisin Tuoma Gerdt

opin nämä faktat tämän pysähdyksen myötä!!

"Oppia ikä kaikki", 
sanoi usein mummini...
Onnistuisikohan saman hokeman
tartuttamaan mummona meidän jälkikasvulle!?

Kelpo paikka oli pysähtyä oppimaan
jotain uutta (vaiko vanhaa?)

ja sit taas: "S-T-O-P-!"
ja eikun U-käännös...

"Mitä noi on?"
 Tuuloksen tien vieressä  isoja siivekkäitä,
vaikkei lentokenttää - mitä ihmettä???

Myönnän, että kaksin,
tai ainakin yksin olisin hurauttanut stoppaamatta ohi...

Mutta miten ihanaa oli seurata, kun "Miesväki"
- tuo isoinkin innoissaan luki niiden
koneiden kirjainyhdistelmiä ja teknisiä tietoja!
"Hornetit" pystyy lentämään vain n. 600-800km
- mitä ihmettä???

Mummon mielenkiinto keskittyi yritykseen 

kuvata tuon jättikopterin, johon mahtuu 24hlöä
siivet samaan kuvaan!
Ei onnistunut!!

Samalla mietin, että kehitys menee eteenpäin
ja joka sukupolvelta ajanviete tekemiset muuttuu.
Mitä itse teit automatkoilla lapsena/nuorena? 

Minä bongailin rekarinumeroita, eläimiä
arvailin vastaantulevan auton väriä. 
Kisailtiin kirjainleikkejä,
esim. eläimiä K-kirjaimella, jne.
Aika samoja juttuja tuli teetettyä omilla lapsilla...
ja kääks... myös lapsenlapsilla...
Ollaanko jämähdetty???

Älylaitteita ei tarvita, vaikka näkeehän niitä niskatukiin
jo kiinteinä varusteina (kullekin jo omansa) asennettuna.
Ja ainakin liikennevaloissa
on havaittavissa rinnakkaisilla kaistoilla,
että kyllä ne etupenkkiläistenkin
katseet suuntaa alas ja sormet räplää jotain...

No joo...
Tapahtuu sitä itselläkin...

Mutta tässä seurassa
keskityimme antamaan AIKAA!

Ja totesimme, että innostunut seura 
avaa omatkin silmät
näkemään/kokemaan uutta, 
kun on aikaa pysähtyä!

Sapuskan suhteen "Aikaa olisi säästänyt"
stopit ABC.lle ja vastaaville!!
MUTTA
Retkikokkaaminen (risukeittimellä)
on niin meidän juttu...
Se yritetään tartuttaa jälkikasvuunkin...

Kirves heilui jo pienimmässäkin kädessä ja ai että...
minkä tuohiapajan bongasivat metsästä...

Näillä sytyttelee jo kaikki ensi kesänkin seikkailut!

Kiireetöntä "Budjettimatkailua"
ruokakin halvempaa kuin kotona...
ja "hotellistakin" saa usein meri- tai järvinäkymä samaan hintaan!

Jälkiruoankin luonto suorastaan tarjosi!❤️

❤️:tä lämmittää varsinkin yhdessä vietetty AIKA

se on lahja, josta "antaja" itsekin saa P-A-L-J-O-N!

Luonnon luomat leikkipuistot

Noora Rosbergin upeat rautalanka-eläimet

johdattavat pienempiä&isompia polkijoita Pälkäneen
 Onkkaalan luontopolulla Pakanrannan reitillä.
Ensimmäiset 700m on esteetöntä! 

Haastavampi osuus kiertää niemenkärjen ja harjun kallioille!  

Upea kävellen,
mutta kun pikkuväelläkin oli fillarit mukana,
niin pääsivät testaamaan rohkeuttaan
myös teknisemmillä osuuksilla

"Mitä isot edellä (tai tässä tapauksessa takana)
niin sitä pienet perässä/edessä!"

Vaikka luonto itse on se paras taiteilija,
niin kyllä ihailen taidetta,
joka sopii niin mainiosti (huomaamattakin) maisemaan
ja ilahduttaa/motivoi myös pieniä luontoliikkujia!

Huvi-, ja leikkipuistot, kiipeilytelineet.
 
Onhan niillä tarkoituksensa
ja omassa työssänikin suuressa roolissa, 
MUTTA - SILTI
nämä luonnon muokkaamat "HopLopit"
nostan arvoasteikossa ykköseksi.

"Pikku Kapuajat" nimitti tämän nenäkiveksi
- luonto on kyllä mielikuvituksen herättäjä!

Niin se oli omassa lapsuudessakin!
Jos siitä murusenkin saa siirtymään jälkipolville,
niin ❤️!!

Fillaroinnin jälkeen pulikoitiin näissä matalissa vesissä toista tuntia
grillattiin maissit/makkarat risukeittimellä...

ja unikavereita kaivattiin jo kainaloon...

Pakuyöt...
Ne eivät ole menettäneet arvostustaan lahjana... 
Tähän yöhön näet startattiin
suoraan 8v juhlista!!

Kalliolaakson linna

Perniön Kalliolaaksossa kohoaa komeat linnanmuurit
- ne ei työnnä pois, vaan kutsuu houkuttelevalla
ja suorastaan uskomattoman
ainutlaatuisella ympäristöllään luokseen!

Paikka lumosi, minutkin,
joka välttelen rakennettua ympäristöä
ja TÄÄLLÄ on kaikki rakennettua
- kahden ihmisen omin käsin rakennettua ainutlaatuisuutta. 

Netistäkin löytyy tietoa ja lehtiartikkeleita paljon,
mutta parhaiten kaiken sen,
mitä jo ensivisiitillä saimme kuulla
ja oman silmin Olavin ja Ann 'n esitellessä
tiivistää tämä artikkeli
https://www.meillakotona.fi/artikkelit/pernion-linna

Itseasiassa löysimme linnan
muutamia vuosi sitten fillaroidessa.
Sesongin ulkopuolella ja portit olivat kiinni.

Tällä kertaa oltiin liikkeellä tietoisesti
Tornikahvilan aukioloaikana. 

Saimme todella kattavan esittelykierroksen
linnanmuurien sisään kätkeytyvistä "salaisuuksista".
Ja ennenkaikkea se tarina rakennusvaiheista,
jonne sielun silmin yritti itsensä
jollain portaalilla siirtää. 

Meillä ei mennyt kuin viikko, kun palasimme uudelleen.

Tiesin heti, kenet halusin tuoda 

syntymäpäivänäni tähän uskomattomaan miljööseen.

Äitini!

Jo ajomatka kiemurtelevine, kapenevine
ja pikkuhiljaa Kallionlaakson huipulle nousten
läpi luonnonvaraisen metsän ja jokilaakson on seikkailu!

Koet olevasi enemmän Schwarzwaldissa (kuin Suomessa).
Sillä mutkan takaa voi hyvin kuvitella
vastaan ratsastavan ritarin
täydessä varustuksessaan. 

Isäntäpariskunnan
uskomattomat tarinat (jotka ovat täyttä totta)
lumosi myös äidin!

Lisänä lähiluomuruoka
- lautasillamme haukea ja hirveä tuorein kanttarellein.

Kalliolaakson päärakennuksen
jätän tarkoituksella
"salaisuuksien" ja ihanien kukkasten varjoon.
Sillä kolmas vierailukerta on varattu ystävien kanssa syksyyn
- neljäs jälkikasvun kanssa vielä myöhempään ajankohtaan. 

Vaikka janoankin uusia kokemuksia,
niin poikkeus vahvistaa säännön:
joskus löytyy myös paikkoja,
jonne olen valmis palaamaan uudelleen
- eri seurassa. 

Tornikahvila sulkee ovensa elokuun 9.päivä! 

Syystalven herkkupöydät alkavat notkua 

syyskuun puolivälistä lähtien!