Amazing Race in East-Caribian 13.4.-27.4.2019

 
Kaksi tv-ohjelmaa on ylitse muiden;
Amazing race ja Selviytyjät...
Reilun pariviikkoisen elimme reality-sarjoja ihan livenä...

Alunperin Amsterdamin kautta suunniteltu lento
Maho-beachin hiekkoja pöllyyttäen kuuluisalle Prinsessa Julianan lentokentälle teki mutkan Pariisin kautta.
Istuimme Hesassa toiveikkaana KLM:n koneessa yli tunnin, kunnes todettiin sen laajuinen tekninen vika, että koko lento peruttiin... eihän siinä muuta, mutta kun jatkolentomme Damista meni...
ja seuraava olisi viikon kuluttua...däääm!!

Pariisi toivomme... sieltä sentään lentoja St. Marteenille joka kolmas päivä...
Ensin innokkaat kuoharit Eiffelin juurella vaihtuivat vähemmän innokkaiksi vesipulloiksi tuijotellen Charles de Gaulle airport-hotellin ikkunoista,
koska mahtuisimme molemmat Air Francen koneeseen - ekalla mahdollisella kun oli tilaa vain toiselle.



Vihdoin  maanantaina 16.4. suhahti auki ensimmäiset Carib-oluset ja reggae soi lujaa...
Matkakumppanini alkoi myös muistuttaa
yhä enemmän paikallista!! Jeeeeee - me oltiin todella Caribialla!!
Letkeään rytmiin oli helppo tarttua!!

Vaikka viivästys teki sen, että alkuloman vauhti oli todellista pikahyppelyä saarelta toiselle, niin  Liat: in pienkoneilla siirtyminen saarelta toiselle muistutti enemmän paikallisbussissa oloa
- joskin näsissä "busseissa"
oli kyllä sellaiset näkymät ikkunasta, että!!!

Lumouduin ilmakuvista ja känny räpsi yhtenään. Muutaman kerran
olen lennellyt helikopterissa,
mutta tämä oli jotenkin vieläkin upeampaa. 
Antique ja Barbuuda,
sekä St. Kitts ja Nevis jäivät muutaman tunnin vierailuun
- mutta Antiquellla kohtaamamme suomalaisturistit sanoivat,
että yhtä nopeaa se olisi ollut risteilijälläkin. 
Ei heillekään suotu kuin 4h maissa...

Tämähän oli juuri se syy - miksemme ole koskaan edes vakavasti harkinneet Karibian risteilyitä...
Vaikka kinttua tykkäämme vauhdikkaasti pistää toisen eteen - niin "juosten kustut" reisut ei kiinnosta!!

Nyt se kyllä alkuun oli hieman sitä, että saimme lopulta kiinni ennalta suunnitellun reittimme
ja kunnolla pysähdyimme vasta Dominicalla, joka olikin ennakkoon se odotetuin saari.

Tosin aiotusta kolmesta yöstä sinnekin jäi nyt vain kaksi - mutta pistimme töppöstä toisen eteen sitäkin ahkerammin. Taksikuskilta selvitimme jo lentokentältä ajettaessa reittejä vesiputouksille
ja vuoristojärville:

Hän tarjoutuikin kuskiksi koko seuraavaksi päiväksi Itä-Karibian korkeimmille vuorille, reheviin sademetsiin, järvien, rotkojen, solien, jokien ja höyryävän kuumien lähteiden oppaaksi.
Vaelsimme suosituille Trafalgar Fallseille, joita kakkosputouksiksi myös kutsutaan = äiti &isä.
Viileä päävirta virtaa vuorilta liittyen lähellä pohjaa kuumiin kivennäisaltaisiin. Pulahdimme kuumiin rikin värjäämiin altaisiin: välitön vaikutus 10-vuotta nuoremmaksi, ellei ulkoisesti, niin sisäisesti ainakin - ehkäpä jopa parikymmentä vuotta lähti. Morne Trois Pitonsin kansallispuistoa ei turhaan kutsuta Dominican helmeksi. Läpipääsemätön sademetsä jättiläissaniaisineen ja luonnonvaraisine orkideoineen lumosi meidät täysin. 

Ilta-aurinko laski laiturijäännöksen taakse...
1½-vuoden takaiset Maria-myrskyn=hurrikaanin jäljet näkyivät jokapuolella saarta, veneitä, muita kulkuneuvoja omituisissa paikoissa. Silti ehkä lohduttomin näkymä on pitkä risteilyalusten laituri
- sitä ei ole enää. Vain tolpat satojen metrien päässä toisistaan kertovat,
että 5:kin alusta oli aikoinaan
pystynyt pysähtymään saarelle päiväksi - nyt tilaa on yhdelle!
Dominica kaipaa kipeästi turismia, rahaa...

Meidän matka jatkui 40 minuutin lennolla Barbadokselle - kaikista itäisimmälle saarelle,
-josta jotain jo ennakkoon tiesinkin... turismin.
Jenkkituristien ykköskohde ja hinnat sen mukaiset.... ei olekaan Suomen kaupoissa ja Alkossakaan kallista!! Tosin olimme liikkeellä niin "Low season"-aikaan, ettei viittä pöytää enempää aamupalalla hotellissa ollut seurana täälläkään - sattuipa hotelliksi kerran sellainenkin, että olimme sen ainoat asiakkaat!!
Barbados helli meitä pitkillä valkoisilla hiekoillaan - snorklausmahdollisuus ja mitä värikkäimiä kaloja löytyi heti hotellin edustalta - omasta rannasta!! MIeheni bongasi suurimman koskaan näkemänsä rauskun - "siipiväli" oliyli 2m ja mitä liekään ollut pyrstömiekkoineen pitkä - useita metrejä!!

Lomaharrastuksemme on tavallisimmillaan kävely - mutta tällä saarella tuli tosiaan myös uitua - ihan kilometreissä.

 Täydenkuun illallisella oli tosiaan grilli kuumana....
ja antimia mistä valita....
Merenherkkujen suuntaan se kääntyi tällä lomalla lähes jokapäivä
- tuoretta paksua sekä punaista, että keltaista tonnikalafilettä ja jättimäisiä rapuja
kun ei ihan jokapaikassa ole mahdollisuus saada varsinkaan tuoreena
- ties koska seuraavan kerran!!! Namskis...

Pitkäperjantaina matkasimme Bridgetowniin - Barbadoksen pääkaupunkiin ja samalla koko saaren ainoaan kaupunkiin. Pakko oli kuvailla hauskoja liikennemerkkejä, bussilinjoja oli kaksi;
Bus to city ja Bus out of city.... ja jos meillä Suomessakin lauletaan, että linja-autossa ompi tunnelmaa, niin nyt sitä oli Karibailaisen letkeästi monin kerroin enemmän...
Ihmiset todella ajella "hytkytti, hytkytti ja hytkytti"

 Pitkäperjantaina kaupungissa ei kertakaikkiaan ollut ketään...

Helppo oli turistin kuvailla upeita värikkäitä taloja
 - ei ollut autoja eikä ihmisiä häiritsevästi edessä!

 Näitä Karibialaisia pitkän huiskeita palmuja jaksoin ihailla ja kuvata aamusta-iltaan!

Jälleen puoli tuntia ilmojen teillä ja alla siinsi eteläisin saari Grenada...
toinen puoli tuntinen: lähes ensimmäiset askeleet rannalla
ja  huomasimme olevamme veneessä, joka oli jo irronnut rannasta, mutta soitettiin hakemaan meidät pääsiäisen viimeiselle snorklausretkelle.
Vesiurheilukeskus sulkisi ovensa pariksi päiväksi....
Eiohän meillä ollut mukana edes juotavaa, ei pyyhkeitä...
emme olleet saaneet vielä huonetta edes käyttöön, kun oli vasta aamupäivä... mutta mihin niitä olisi tarvinnutkaan??
Uikkarit sentään oli alla ja merivesi (ja ilma) niin lämmintä, ettei pyyhkeitä tosiaan tarvittu lämmittelyyn.

Kalojen suhteen pettymys - mutta mitä ihmettä merenpohjassa olikaan? Täysikokoisia ihmishahmoisia patsaita kymmenittäin. Ne on upotettu sinne 2005 sukeltajien ja meidän snorkkeloijien iloksi... suorastaan hämmentävä näky...
Koto-Suomesta mieleen tuli Koitsanlahden (Parikkalan) patsaspuisto!

Turkoosi meri - kukkien väriloisto - pääsiäisen rauhallisuus... perinteiset harrastukset leijojen lennätyksineen - niistä oli meidän tämän vuotinen Pääsiäinen tehty, uskomattomalla Grenadan saarella!! Ehdoton kakkonen - jos näitä saaria on luokiteltava johonkin järjestykseen....
Dominica säilyy silti ykkösenä! Ja mikä parasta - jokainen saari niin-niin erilainen...

Alussa menetetyt lomapäivät tekivät sen, että teimme
kaikki saarien vaihdot lentokoneella!

Alkuperäinen aikomus oli vierailla kantosiipialuksella ainakin Martiniquella (ehkä Guadeloupellakin), mutta ne oli pakko hylätä ajanpuutteen vuoksi. Toisaalta en voinut ennakkoon käsittää miten kertakaikkisen upeaa oli lentää niin alhaalla
- nenä kiinni ikkunassa! Koneet olivat pieniä n. 15 matkustajasta maksimissaan 40 matkustajaan.

Lentämisestä nautin kuin pikkulapsi kurkkien ohjaamoon mittareineen-kaikissa koneissa ohjaamoon ei ollut edes ovea!

Lennot saarelta toiselle kestivät tosiaan alle tunnin....
pisin taisi olla juuri Grenada St Vincent & Grenadiinit,
koska sinne ei päässyt suoraan, vaan oli poikettava uudemman kerran Barbadoksen kautta.

St. Vincent valikoitui bongauskohteeksi itseasiassa
hotellin vuoksi - sillä halusin livenä nähdä 1765 rakennetun entisen brittihallinnon residenssin - Grenadine Housen!
Kyllä kannatti, mikä kiinteistö
- miten upeasti yhdistetty ikivanhaa ja uutta!!
Lisäksi aivan uskomattomat näkymät avautuivat pääkaupunki Kingstowniin ja Grenadiinien muille saarille, jotka siinsivät utuisina jokapuolella merta. Kyllä nämä Itä-Karibian saaret ovat kuin mereen ripoteltuja keksinmuruja....

Saari otettiin haltuun kävellen niin vuorille kuin alas rantaan - kunnon mäkitreeni.
Pääsiäismaanantai antoi väärän kuvan "nukkuvasta kaupungista" - arjen alettua tiistai aamuna kuhina edellisiltana kuvatuilla tyhjillä kaduilla oli enemmän kuin mieleenpainuva!

St George's Anglikaaninen Katedraali oli vaikuttava näky kaupungin keskeisimmällä paikalla

- se toimii nykyään myös kouluna. 

Niin ne lomapäivät vähenivät ja saavuimme viimeiseen bongauskohteeseemme St Lucialle majoittuen keskelle tiheää sademetsää, mutta samalla saaren yhdelle kuuluisimmista rannoista Maricot Baylle,
joka sijaitsee autolla pääsemättömässä niemen kärjessä.
Siinä tulikin varsin kotoinen olo, kun "Förillä" ajelimme tois puol ja täl puol saarta....

Pari viimeistä päivää nautittiin ehkä elämämme upeimmista auringonlaskuista, vaeltamisesta tiheissä sademetsissä, joista muistoksi päkiään hyppäsi kaktuksen piikki - josta osa on siellä yhä...

Myöhästymisestä, piikeistä, rikkoituneista ja hetkeksi kadonneistakin matkalaukuista huolimatta
tämä oli todellinen seikkailu, jota muistellaan vielä pitkää parin tuhannen valokuvan kera.
Ja mitä onkaan piirtyneenä sydämeen - uskomattomia muistoja...
Karttapallo pyörii taas etsien uusia seikkailunkohteita - tämä maailmanjano ei "juomalla" lopu...