Kultturellisti kulutettua aikaa

Kerran-tai vaikka kaksikin kertaa viikossa kulttuurin parissa!

Toissa viikolla Oopperaa, 

kuluneella viikolla teatteria ja Voicea!
Pari viikkoa sitten Hesassa teatterissa
- jo on äiteetä pidetty vauhdissa! 

Joskus kaikki vaan osuu näin… 

Mut äitikin totesi, että vierivä kivi ei sammaloidu!

Baritoni Torikka Turussa… tiesin heti, että nyt on äidille mahtava kokemus-ja oli! 

Itse olen jäävimpi kertomaan mielipidettäni teatterin&oopperan yhdistämisestä! 

Mut tärkein et äiti tykkäsi! 

Omat oopperakokemukset vie eniten Savonlinnaan ja idylliseen Olavinlinnaan.  
Vaikka olinkin töissä - niin melkein opin ulkoa Kuningas lähtee Ranskaan aariat, 
kantaesitystä harjoiltelttiin sillä intensiteetillä. 

Samana kesänä Don Carlo, Taikahuilu ja Lentävä Hollantilainen olivat ohjelmistossa. 
kaikki ne lavasteet, puvustus ja meikit....
Ehkäpä niin kokonaisvaltaisiin Oopperakokemuksiin
on enää koskaan mahdoton päästä. 
 Kiinalainen Ooppera on oma lukunsa.... siitäkin riitti yksi kokemus!!

Taikahuilun tunnelmia oli kyllä tavoiteltavissa kylmine väreineen 
perjantai-illan huipennuksessa Logomossa.  

Laura Ruusumaan Voice valinta Taikahuilun Yön kuningatteren aaria
Lenni-Kalle Taipaleen sovitus ”pommeineen”

suoraan sanotusti sytytti Logomon ja
Lenni-Kalle joutui sammuttamaan itsensä esityksen jälkeen pullollisella kylmää vettä!

Vaikkei musiikki ole edes mun juttu...
niin näin paljon siitä saan aikaan "juttua".
Ja vuosi toisensa jälkeen huomaan istuvani live-esityksissä.
Jälleen totean - että mielenkiintoisinta on se livelähetyksen teko
ja KAIKKI SE, mitä ei nähdä telkkarissa... kuin itse ohjelma ja musiikki.

Eikä tässä ollut edes vielä kaikki kuluneiden viikkojen kulttuurielämykset. 
Tiistaina ei vielä tiedetty, että keskiviikkonakin mennään teatteriin.
Extemporee - pakkohan se oli järjestää, kun 3 lippua sain kouraani...
ei niitä nyt hukkaan heitetä!!

"Veden varaan" olikin mielenkiintoinen jännäri Aurajokeen hukkuneista
ja muutoin Turussa kadonneista...

Teatterin pitkään kestänyt remontti on kyllä tuottanut tulosta.
Erityisesti ison näyttämön tekniikka on nyt sitä luokkaa,
että jännärit, kauhut - mitkä vain onnistuu.

Toivon kortit

Se on ollut taas TIISTAI
- koska väriä putkahti pöydän täydeltä elämään

Tiistai-iltaisin kokoonnumme kirkolle samanhenkisessä seurassa
"taiteilemaan" ja välillä testailemaan jotain tekniikkaakin.

Nyt oli vuorossa vesivärijauheet, eli
pikkupurkkien kokoontumisajoissa mukana
Brusho, Lindy's metallic, 13@rts ja Cosmic Shimmeriä.
Mun vanhimmat Lindy'sin jauheet taitaa olla jo täysi-ikäisiä...

Värileikkejä lisäsi sabluunat, mutta hauskinta oli
ihan vaan suihkia vettä paperille ja ripotella jauhetta päälle,
tai toisin päin - jauheet paperille ja vettä päälle.

Taustoja kortteihin, albumeihin - ties minne
- jatkojalostuksen aika on myöhemmin!!

Alla olevissa korteissa ei ole vielä vesivärijauhetaiteiluita
- mutta julkaisen ne samalla, koska ovat kirjaimellisesti toiveikkuuden
ja samalla toivekorttien jatkoa.

Toiveikkuutta Namibian tytöille, ettei koulunkäynti keskeytyisi.
Vaikka Ahtisaari oli vahvasti mukana tekemässä kestävää kehitystä maahan 
- niin se näkyy vielä tänäkin päivänä enemmän kaupungeissa
ja ikävä kyllä kohdentuu vahvemmin poikiin.

Maaseudulla ja haja-asutusalueilla,
(jossa kuukaden kuluttua jo olemme fillaroimassa)
niin jos tytöt ylipäätään aloittavat koulun, niin se useimmiten keskeytyy! 

Siksi nimeän nämäkin toiveiden mukaan toteutetut kortit
TOIVON-korteiksi.

TOIVOsta ei pidä luopua - sitä kun voi yrittää niin monella tapaa...
näemmä silputen paperia ja liimaten sitä yhä uudelleen... hih..
niin mielekästä itselleni, tiistai-ystäville ja monille muillekin!!

Ja niin kiitollinen, kun saan tehdä näitä toiveidenne mukaisesti:
tuomaan iloa läheisillenne, merkityksellisille ihmisille elämässänne.
SUUNNATON KIITOS!

Ja leikitelläänpäs nyt blogissakin niin
- että veikatkaapa mihin tässä värikylläisessä kortissa oikein valmistutaan?

Tämän teinin mielenkiinnonkohteet ei taida veikkailuja tarvita!

Iloa, väriä ja kullekin omanlaistaan mielekästä luovuutta toivotan huhtikuulle!

Toiveiden mukaisia kortteja

On se vaan ihan kutkuttavan jännää, kun saa ideoitavaksi ja toteutettavaksi
kortteja niin erilaisilla - ihanilla vinkeillä&toiveilla.
Pari valmistui viikonloppuna
ja pari on työn alla.... olohuoneen pöydälle levitettynä....
paisuu tämä innostukseni....

Sydäntä lämmittää, että korttien tilaajat mahdollistavat koulutarvikkeita
tytöille Afrikkaan - Namibiaan tällä kertaa! 

Ihan SININEN

 VÄRIHAASTEessa vuorossa SININEN  

Mitä sinistä on elämässäsi - riittää yksikin asia, mutta saa niitä olla paljonkin! 
Kerro/kuvaa omalla tavallasi!! 

Minä starttaan aamukaffesta lähtien usein liikkeelle varsin sinisin sävyin. 
Ja vaikka ihan nopsaan vain haalin jotain sinisiä astioita kuvattavaksi
- niin tässä on tosiaan vain murto-osa sinisiä astioitamme.
Arkikaapista jäi ottamatta puurokulhot, kulahtaneemmat mukit
ja astianpesukoneen haalistamat arkilasit - kaikki sinistä!

Vaatehuoneesta, mun puolelta löytyy helposti kaikki sateenkaaren värit
 - aika riemunkirjavaa on pukeutumiseni.
Jumppa- ja urheiluvermeissä on eniten sinistä - mekkojakin useampi.
Kuvakulmaksi valitsin peiliselfien.

 Takaapäin siksikin, että tuo ihana
poikani maalaama sinivoittoinen maapallotaulu  
pääsee myös mukaan siniseen päivitykseen. 

Se on mulle tosi rakas!!
Fiksuna olisin voinut laittaa vaikka sinistä rajauskynää ja luomiväriä
- mutta kun en omista moisia - niin tällään nassuni ihan luomuna esille.

Ruokia - juomia vähemmän sinisenä
- mutta on sitä karkkiväreillä leikitty niitäkin aikaansaadakseen. 
Sinistä delfiinikakku kuvaa etsin - mutta en nyt vaan löytänyt. 
Vaan löytyipä kuva alkudrinksuista, jotka tein illanistujaisiin, kun ystävien kanssa 
seikkailtiin katsellen valokuviamme Antarktikselta.

Väreissähän on myös lämpöeroja...
Nämä lienevät niitä kylmän sinisiä kuvia

ja päätteeksi sitten LÄMPIMÄN SININEN kuva.
Olemme juuri laskeutumassa Antigua/Barbudalle.

Tuntui, että Karibianmeri näytti sinisen sävynsä yhtä aikaa! 

Aurinko saa maisemat muuttumaan uskomattoman sinisiksi lähes kaikkialla maailmassa!

Yksi elon ihmeellisin SININEN-kokemus on kesältä 2017, kun oma pieni järvemme puhdistettiin kemikaalein 

ja se oli liki kuukauden turkoosin sininen.
Lainasin kuvat netistä, koska omia ei näin hyvistä kuvakulmista tullut otettua.

Asia oli kyllä niin uskomaton, että sitä tultiin katsomaan bussilasteittain kauempaakin

 - suorastaan ärsyttävää, kun kotipihaan ei päässyt ajamaan 

- kaikki tien vierustatkin olivat tukossa. 

Moni on kysynyt auttoiko käsittely - KYLLÄ...
turkoosi Caribian väritys katosi - järvi on nyt normaali suomalainen hieman samea,
mutta ei leväty ja kupli sinivihreänä, eikä varsinkaan haise jo juhannuksena.

Joskus muinoin, kun kotiviiniä tehtiin - niin sitruunahapolla Ukkokulta senkin kirkasti...
samaista ainetta oli tuossakin - tosin paljon kaikkea muutakin!!

Vaan nyt jään innolla odottamaan mitä sinistä sinun silmäsi löytävät,
mihin tarkentuvat ja mitä kuvaat. 

Ja tosiaan, jos haluat tehdä erikseen vaaleansinisen-niin se sopii mainiosti! 

Elämässä ei ole koskaan liikaa värejä, eikä värien ”etsiminen” elämästä
voi myöskään olla koskaan myöhässä… 

joten jollet ole vielä aiempia värejä ehtinyt elämästäsi etsiä, niin täältä nekin löytyy

KELTAINEN
VIHREÄ

Hävikkipinaatti

Aamusta kyselin, että mihin käyttäisin pari pussia pinaattia...
Kiitos kaikille ideoista - yhdistelin niitä...

Keittoa ei nyt tehnyt mieli, vaikka pinaattikeitto on kanamunien kera namia, kun eilistä raita-, keltajuurisoppaa riittää vielä!
Teki mieli kiinteämpää.
Letut, piirakka ja munakas loistavia ideoita - tavallaan yhdistin ne... eli kiitos!

Kumpaahan nää mun vohvelimössöt tyyliltään enemmän ovat; munakkaita, vai lettuja?

 Ehkä paksuja juustomaisia munakkaita, 

kun en käytä mitään jauhoja!

Huuhdotut pinaatit siis monitoimikoneeseen

 - jestas niitä oli paljon...
piti ihan survoa mahduttaakseen kaikki.
Lohkoin vielä ison sipulin ja sitten silpuksi.
4 kanamunaa, pussi juustoraastetta, pala mustaleimaa ja puolikas rasia raejuustoa
- sekoitus! Mausteeksi mustapippuria, sitruunapippuria, valkosipulia ja vuorisuolaa.

Uunipellillä tai lettupannulla olisi onnistunut myös,
mutta tämä vohvelirauta on niin kiva! Sillä saa yhden lämpimäisen kerrallaan...
Eilisen sopan seurana siis "leipänä"
Ehkä iltapalaksi paistuu seuraavat
- ukkokullallekin maistuu kun päällystän kylmäsavulohella, majoneesillä ja tillillä.

Vohvelit on siitä kivoja, että aamupalaksi saan taas paistaa lämpimäisen...
ja nyt on taikinaa on sen verran, että riittää useammaksi aamupala"leiväksi".
Loistokeksintö viljattomalle ruokavaliolle.

Euron keitto

Lähipuutarhan euron pussit... 
liian pieniä "oikeaan myyntiin"
- minä pesin, kuorin ja keittelin keitoksi.
Kelta-, ja raitajuurta ja punaporkkanaa.... 
Jääkaapissa oli pikkuisen kuohukermaa ja kokonainen viherpippuri Koskenlaskija...
Ne lopuksi keitokseen, hyppysellinen suolaa ja pamixilla soseeksi... 

Juusto ja kermatilkka tietty hintaa nosti - mutta edullinen soppa kyllä on.
Pinnalle niinikään kaapista löytyvää, raejuustoa, kurpitsansiemeniä ja korianteria.

ja ei muuta kuin syömään!

Hevihävikissä oli eilen pari pussia pinaattia - yhteensä hinta 0,28 senttiä.
Jos jatkais tällä kevyellä ja terveellisellä linjalla. 
Soppaakin kyllä jäi - vaikka annoin äidille ison rasiallisen.

Mitähän kekkais pinaatista?
Mitä sinä tekisit?

Vierähtänyt viikonloppu

Suurin osa viikonlopusta vierähti hyvässä seurassa Isolla kirkolla.
Selviittin reisu mainiosti kesärenkailla,
vaikka poika soitteli ja kehoitti vaihtamaan takaisin talvitöppösiin.

Olihan se talvi tullut takaisin ja paljon "valkoisemmin" kuin meillä,
mutta rapputreenitkin onnistui Mäntymäen portailla ihan peruslenkkarein...

Nuoriso piti isomummista huolta - rapputreenit tehtiin kaksin!!

Katajan Jannea on yritetty jo pariin otteeseen "tavata livenä"
- mutta molemmilla kerroilla on saatu seurata sijaisnäyttelijää....
Kolmas kerta toden sanoi - nyt nähtiin Janne lavalla
ja oli kyllä hulvaton kaksikko Pekka Strangin kanssa. 

Farssit ei millään muotoa kuulu lemppareihin
- oikeastaan ihan vältelty niiden sähellystä!
Mutta nyt osui ja upposi koko porukkaan
- vitsit ei olleet vanhoja... eikä mitään muutakaan "käytettyä"
- vaan perustui SANALEIKKIIN...
Suomenkieli näemmä tarjoaa tällaiselle taiteellekin loistavan mahdollisuuden,
kun sitä osataan oikein hyödyntää. 

Miniän valitsema ravintola Kuu "tiivisti" vatsanahkaa
nauruhermojen lisäksi todella maukkaasti.
Harvoin löytyy listalta maksaa - nyt löytyi, samoin nieriää, savulohikeittoa, siianmätimousseja, porotartaria ja mitähän kaikkea lautasilla olikaan.
Tutussa porukassa oli hauskaa vierailla haarukoineen kaikkien lautasilla... 

Jos suurin osa viikonlopusta vierähti isolla kirkolla humputellen
- niin saatiin sentään eilen tyhjennettyä äiteen parveke ja varasto siihen malliin,
että sinne mahtuu parvekkeelta mieluinen sohva ja sen pöytä. 
Julkisivuremppa on alkanut...

Lämpöinen huppukesä kesä siis edessä!

Pihassa jossa...

Pihassa jossa...

 ...en ole koskaan käynyt

- mutta olen niin kiitollinen,
kun minulle mahdollistetaan sielunsilmin sukeltaminen sen Satumaailmaan...
korttia ideoiden!! 

Ehkä änkeän joskus oikeasti katsomaan näitä mielenmaisemia,
joista saan olla niin kiitollinen, kun voin yrittää niitä toteuttaa!!
Nimittäin tämäkin talokortti puutarhoineen mahdollistaa 
Namibialaiselle "Martalle" koulutarvikkeita.
Martteja siellä on koulunpenkillä niin paljon enemmän
- hieno asia sekin, kiitos edesmenneen presidenttimme Ahtisaaren.

Uskomme tyttöjen koulutuksen edistämisen olevan globaalisti tärkeä asia!
Siksi sydäntä lähellä... ja mikä parasta,
kun voi omalla lempiharrastuksella edistää tätä asiaa.
 

    

Sadunhohtoisesta puutarhasta löytyy myös kaikki sateenkaaren värit:
TryItOnTuesday-2024/04/Rainbow-colours

Fillarin satula

Pari päivää putkeen satulassa - lukema 191km. 
Hätä keinot keksii... 

oli pakko saada lisätopinkia eilen pepun alle,
vaikka jalassa oli pyöräilyhousut ja satulassa geelipehmuste.
Siedättäminen satulaan on siis "tositarkoituksella" aloitettu.
 
Vuosi on tietoisesti treenattu pyöräilyä
- mutta kyllä ne talven lenkit on olleet niin lyhyitä ja spinningtunnit vain 45min. 

 Pääsiäisestä suunniteltiin alunperin "satulavoittoista" viikonloppua
ja kyllähän siitä sellainen muodostuikin
- vaikka lankalauantai meni "Nääsvillessä" suvun nuorimman synttäreillä. 

Sunnuntaina mahdollistui täysmittainen "työpäivä" satulassa, 7h, 37min.
Maalaismaisemaa parhaimmillaan... ja pahimmillaan...

Paras pätkä sunnuntaina oli Kiskon kirkolta lähtevä Kirkkojärven ympäriajo. 
Mikä reitti: ylämäki-alamäki-ylämäki-alamäki
(yhdessä kulkien/polkien)
kera tiukkojen mutkien.
Nautinnollista ja ei huomannutkaan, kun 25 kilsaa oli hurahtanut.... 
samaa ei voinut sanoa Muurla-Suomusjärvi välistä....
pelkkää hitaasti nousevaa peltosuoraa kymmeniä kilometrejä
- niin puuduttavaa, että aloin kaivata jo paria seepraa seuraksi. 

Maanantai valkenikin aurinkoisena - munakkaat taas nassuun ja satulaan.
Takalistossa tuntui kyllä, että istuttu on....
mutta eikös se sillä lähde millä on tullutkin.

Keli lämpeni lämpenemistään...
pakko oli käydä riisumaan ja villasukkien riisuminen oli kyllä hyvä homma.
Satulasta tuli melkein siedettävä parin paksun ja pitkän villasukan ansiosta.

Onneksi goretexit ei jääneet pakulle...
sillä niidenkin testaus talven jälkeen saatiin samalla suoritettua.
Kunnossa ovat!!

Taivas kertakaikkiaan räjähti ja repesi.... 
Kotinurkilla oli tullut rakeitakin, mutta me saimme vain testataksemme vettä ja tuulta.
Vaikuttava sää...

Ukkokulta kaarsi pakulla anopin kautta hakemaan lämpimäisiä karjalanpiirakoita.
Minä jatkoin fillarilla kotiin saakka - joten sain 7kilsaa enemmän kokemusta...
Pepussa tuntuu, mutta yllätys-yllätys... muutoin ei missään
- tänään on riitettävä se 45 min spinning.

Toukokuun puoliväli lähestyy
- kovaa treeniä, siedätystä ja ennenkaikkea pepun kestävyyttä tarvitaan vielä lisää! 
Lähtötaso pitkäkestoiselle fillaroinnille on ainakin nyt selvillä.

Pitkäperjantain 21kilsaa kun lisätään Pääsiäissaldoon - niin menihän se 200km rikki.
Ystävien kera polkaistiin kotijärven ympäri...
hyvä seura on aina ihana lisämauste kivalle harrastukselle. 

95- vai 59?

Kevään synttärisankarit on juhlistettu....

 Kaikki loput rakkaat ja läheiset ovatkin "keskittäneet" synttärinsä kesään.

Muu suku on tosiaan "ängennyt" syntymään kesällä...
ja niinkuin kesässä olisi paljon päiviä - niin moni on tunkenut vielä samaan päivään...
ja reilun tunnin "ohi".

Ukkokulta ja vanhin tytär ovat syntyneet samana päivänä,
sai siis synttärilahjaksi ensimmäisen lapsen. 
Vanhin lapsenlapsikin meinasi syntyä samana päivänä...
meni vain 1h12min seuraavan päivän puolelle.

Samainen päivä on vielä appivanhempieni hääpäivä...
saivat siis 2-vuotis hääpäivälahjaksi pojan...
30-vuotis hääpäivälahjaksi ensimmäisen lapsenlapsen
ja onhan kyseinen päivä vielä isäni nimipäivä...
joten juhlanaiheitta kerrakseen...

"Kummitteleeko" teidän suvussa joku päivä... 

Suut makiaks siis...
ja hassun hauskaa Aprillipäivää!!