Kypärästä se idea lähti

Pitkästä aikaa mukaan lempihaasteeseen

TryItOnTuesday
-  aiheena lisätä tekstiä!

Sanoja olen silpunnut
joskus iltojeni iloksi silpuista
- tosi terapeuttista leikellä pikkusaksilla
kenties jotain ymmärrettävääkin.

Täydelliset tekstit suvun nuorimmaisen albumiin
- jonka pitäisi olla valmis jo 1.4.
Klups..... 
Mihin tämä mummo on aikansa tuhlannut. 

Aika-ajoin kysytään,
että mistä revin ideoita näihin räpellyksiini?
Joskus se on joku sana, joku väri tai pieni yksityiskohta
- kuten tässä nuo pyöräilykypärät.

Ne olivat jotenkin niin söpöt, väri, muoto.
Piristävät tätä ihanaa kuvaa muistona yhteisestä retkestä.
Pakuyö viime heinäkuussa mummon&ukon kanssa
Pälkäneellä Pakanrannassa fillaroitiin ja kiipeiltiin.

Taustapaperi puolestaan on syntynyt
gellipainantaa tehdessä.
Telan puhdistuspaperi
- hih... niistä syntyy usein parhaimmat skräppitaustat!

Halailua Helmikuulle

Ensinnäkin 💓mellinen kiitos kaikille
Tammikuun haasteisiin osallistuneille!!

Pitemmittä puheitta
startataas Helmikuun HALAILUT!

Ketä-mitä-miten-miksi HALAILET helmikuussa 2026?
Mitä halaus sulle merkitsee, mitä ajatuksia se herättää?

Kerro ja halutessasi kuvaa omalla tavallasi.

Helmikuun Skräppihaaste(kin)
saattaa halailuttaa - vai miten inspiroidut
- klikkaa työsi TÄSTÄ
facen Skräppääjät ryhmään.

Ellet ole facessa,
niin toivottavasti annat mulle luvan
liittää työsi sinne toisten ihailtavaksi
ja inspiroitumaan Skräppäämisestä. 

 

Tämän ihanan helmikuun mallityön
Skräppihaasteeseenon tehnyt Marika, 
joka voitti syyskuisen haasteen.

Helmikuussa haastetta sponsoroi Askartelukäpy

Yksin sotimista

Ilta-ale ja hevihävikkilöydöt inspiroi
"Kokkisotailemaa" - yksiksein tosin "sodin".

Keittojuureksiakaan en raaskinut 
0,22sentin hintaisena kauppaan jättää, 
vaikka meille ei perinteiset keitot uppoa.
Niistähän vois tehdä muutakin. 

Kiehautin nopsaan hieman pehmeämmksi, siivilöin
 ja sekoitin juuresmuusiin antamaan parempaa suutuntumaa.

Tomaattisalsa oli aikomus laittaa samaan mössöön, 

mutta olikin niin nestemäistä,
että kippasin kattilaan.
Jatkeeksi parilla desiä paseerattua tomaattia
- garam masalaa, inkivääriä ja jeeraa.
Ainakin tuoksut vei Intian suunnalle.

Joukkoon vielä edellispäivän loput broiskut...
ja muhimaan kannen alle ykkösellä....


Juuresmuusi keittojuures-sattumineen
sai pikkuisen paprikan jämät väriksi, 
kanamunan ja goudaa saostamaan RÖSTI-aikeeni.

(tekoälyn mielipide) Sveitsiläinen perunaruoka: perinteinen maanviljelijöiden aamupala ja epävirallinen kansallisruoka.

• Sana rösti on todennäköisesti saksankielistä alkuperää rost (ruoste ja liittyy Sveitsin saksankielisten alueiden perinteiseen perunaruokaan.
  Sana liittyy perunoiden paistamiseen tai paahtamiseen ristikkomaisella alustalla, mikä viittaa rapeaan pintaan.

Paistoin sekä pannulla, että pikkuisella lemppari vohveliraudalla
- joten mites nyt suu pannaan?

 Onko nämä röstejä, kasvispihvejä vai vohveleita?

Siinäpä pulma

Näin paljon näitä "nimettömiä" syntyi...

ja näin nättiä ne on lautasellakin. 

Broisku oli hautunut kyllä aika "kanaviillokkimaiseksi"
- joka ei todellakaan ollut koulussa lempiruokaa. 

Päätyi joskus reppuunkin...
vai oliko se sittenkin tilliliha...
joka löytyi tuoksun perusteella penaaliin liimaantuneena!

Onneksi tässä "viillokissa" oli maut niin kohdillaan, 
ettei reppuun tarvinnut piilottaa 
röstin, vohvelin tai kasvispihvin kylkiäistä.

Pitäähän tällekin sodalle
voittaja/lopputulema saada, eli:
NIMI ÄÄNESTYS
jokin edellämainittu
- vai keksitkö jonkun ihan
uuden ja innovatiivisen nimen?

Syynä syömiseen

Pikaruokaa, kiireistä syömistä
(toivottavasti ei kuitenkaan hotkimista?)
vaiko vain kamala nälkä?

Syytä siis pohdiskelen,
kun ruoka häviää pannulta sillä vauhdilla...

...ettei edes UUSIA TUTTAVUUKSIA ehdi kuvata?

Joko sulle on tuttu Nauta-Hernejauhis?

Ilmeisen hyvää,
(oikeasti, ei edes erottanut "täyslihasta")
kun 9 pullaa oli kadonnut jo pannulta,
ennen kuin minä ennätin kännyni ja lautaseni kanssa paikalle.

Muikut puolestaan "ui lautaselle"
sellaista troolia, 

ettei pannulla niiden käpristelyä ehtinyt kuvata.
Tuoreita muikkuja (ja muitakin kaloja) 
saa painaa kunnolla lastalla pysymään paikoillaan
- kippuraan vetävät.
Itä-Suomen ystäviltä tuliaisia,
aamuyöstä oli kuulemma nostettu verkot
Aaaa-että!!

Kyllä vaan aidossa oikeassa voissa
(ja vähän öljyä, ettei räisky ympäri hellaa)
paistetut muikut ovat niin-niin hyviä.

Jos ihmettelet tuota omituista vihreää 
papumössöä tuossa muikkujen kaverina

- niin siinä oli Hevihävikin
(Eilisen tähdet, kuten Prismassa nätisti nimetään)
kokoontumisajot.
Rehtivihreitä ja sienisekoitusta
sipulilla ja valkopavuilla jatkettuna

Mössömäisemmäksi sain heittämällä joukkoon 
tuollaisen tuoreen guacamolen
(niitäkin on usein hevihävikissä 0,22sentillä)
ja sakeutta raastamalla pikkuisen 
ihanaa Parmigianoa (namskis) joukkoon.

Samaista Rehtivihreää mössöä riitti
seuraavana päivänä broiskujen alle.

 

Puutarhalla pyörähdys sai aikaan värikkäämpää soppaa
Kaikki juurekset, liki kolme kiloa 2€
Joukkoon Koskenlaskija ja jämät laskiaispullien kuohukermasta
- avot...

Ei siihen ole mennyt kuin reilut 4-kymmentä vuotta, 
kun olen onnistunut opettamaan Ukkokullankin syömään
kasvissosekeittoa (alkuruokana)
ja toteamaan jopa;"Täähän on ihan hyvää!"

Vai mahtoiko kommentti johtua siitä,
että uunista alkoi tulvia jo jonkun muun
kuin juuresten tuoksu?

Joko teillä on laskiaisteltu?

Touhuttiin Täpöllä

Pitäähän se itsekin osallistua tammikuun haasteisiin...

Skräppihaaste ensin,
toiveajattelu liittyi lumeen
- sillä jouluna ja vuodenvaihteessa sitä vasta toivottiin. 
Biologisesta museosta sitä löytyi
ja siellä käynnistä syntyi kiva talvinen sivu
muistoksi nuorimman lapsenlapsen kirjaan.

Samainen lapsenlapsi, joka tokaisi,
kun äiti saateltiin junalle, että:
"Nyt se teidän tytär sitten lähti junaan!"

Johonkin muistokirjaan tai edes vihkoon
olisi pitänyt alkaa kirjaamaan ylös
tuon sanataiturin kommentteja,
niitä nimittäin putkahtelee tasaiseen tahtiin. 

Biologinen on kyllä mukava lastenlasten kanssa.
Kaikki siellä käytetty, osa useampaan kertaan. 

Siitäpä onkin helppo siirtyä tammikuun touhuihin...
loppiaiseen saakka touhua riitti eniten,
kun oli seurana

kaikesta aktivoituvia seuralaisia
yötä päivää 2 ja välillä neljä päivän&illan.

Ei silloin somettamaankaan ehtinyt
touhuttiin täpöllä.

Kirjaimellisesti oli kirveelle(kin) töitä

Retkeilyä Tuorlassa esteettömällä nuotiopaikalla

ja heijastinten johdattamalla luontopolulla,
jossa lasten ilona mukavia tehtäviä.

Koti- tai siis mummolan maisemissa
riitti kivaa touhuamista jo ennen luntakin.

Tosi turvallista pilkkimistä
- saalis ei päätynyt kyllä pannulle

Lumi oli toiveissa ja kun sitä saatiin, niin...
Tosin tämä Ukko yhä vain pulkkineen odottelee pihallamme 
mäkeen pääsyä.
Aina sitä on jotain odoteltavaa - itse kullakin, 
mitäs sulla? 

Pakkasten paukkuessa syntyi vieläkin
jäisempää talvitaidetta

Toiveajattelu siis kannatti - toiveet toteutui
(klikkaa haastekuvia ja pääset haastesivuille)

Repolainen onnistui ittekkin osallistumaan "ajoissa"

Reilusti on aikaa yhä
- tammikuuta vielä jäljellä!
Vaikka kurkkiihan se helmikuukin
jo nurkan takana...
Hih - ja uudet haasteet!

Viikonloppu "Matkoilla"

Alkuvuodesta "seikkailin edellisen vuoden Aakkosissa"

- kokkailin ja pistin toistenkin lautasille seikkailusapuskoita.
Yhtä kutkuttavaa on suunnitella suorastaan
"ahmien" karttoja tuleviin Aakkosiin.

Niitä tarjoili kattavasti niin Suomesta
kuin ulkomailta Matkamessut.
En ole mikään Messuintoilija ja -kävijä,
mutta jos saa kutsun
- niin kyllähän siihen myönteisesti vastataan.
Eli startti kohden isoa kirkkoa.
Napattiin vielä Äitee mukaan,
vietiin pojan tykö "hoitoon"
ja päästiin nauttimaan heidän seurastaan itsekin.

Nuoret tekikin mummon viikonlopusta
sellaisen kulttuuripläjäyksen, että
museokorttia oli vingutettu kunnolla.

Viikonloppu oli siis pullollaan
ihanan yhteisen ajan lisäksi kunkin mielipuuhia
- ja hyvää ruokaakin, vaikka 

valtava pettymys oli, ettei Eastonin 
Wasabi Sushi -ravintolassa ole enää
sushi-liukuhihnaa, voi nyyh.... 
Sushi oli kyllä edelleen hyvää, mutta... 

Uuug... Ugandan osastoa odotimme sattuneesta syystä eniten...
Nyt on kunnon kartta fillarireiteistä. 

Minä rakastan oikeasti OIKEITA paperikarttoja.
Oma hahmotuskykyni on sen verran rajallinen, 
että vain tavis kartasta hahmottaa kunnolla
kokonaisuuden, välimatkat
ja mitä kaikkea muuta matkan varrelta voisikaan löytää.
Millainen suhde sulla on karttoihin?

Ilo oli suuri, 

kun Suomestakin löytyi monta 🚴🏼‍♂️🚴‍♀️karttaa, 

joiden varrella jopa pyörälosseja-jeee!

Tosin etelä-, keski- ja koko itäpuoli Suomea
oli hyvin edustettuna, mutta länsi surkeasti.
Poria ylemmäs ei osastoja löytynyt
- oma haku oli Pietarsaaresta ylöspäin
- se tarve ei tyydyttynyt.

Ugandan osasto oli ehkä omasta ahmimis-tilanteesta johtuen
sellainen tietopläjäys, että...
Kaikki esittelijät olivat meistä kiinnostuneita
ja vinkkejä sateli maan poliittiseen tilanteeseen saakka.

Pressan vaalit olleet juuri, 15.1. ja
76-vuotias Musevani valittu 7. kaudelle...
tappiolle jäänyt ehdokas ei ihan purematta nielaise tulosta.
Kampalassa kuohunut kunnolla.
Meille on jotenkin tyypillistä osua aina,
ellei nyt ihan H-HETKELLÄ,
niin jollain tapaa merkitykselliseen aikaan
tai paremminkin juuri sen jälkeen
maahan kuin maahan...
Taifuuni, maanjäristys, tulva, valtiovierailut jne. 

Päämiehiä, portiääriä, munkkeja
- roolia/tyyliä/kokemusta, jos vaikka minkälaista tarjolla

- juomia myöten.

Aktiviteetteja
(voitin heittotaidoillani hienon Taiwan kangaskassin)
kilpailuja, musiikkia 

Ja kun Suomessa ollaan, niin tietysti ämpäreitä🤣😂

Tämän jos voittaisi pakun perään vedettäväksi
heh heh...

Himalajallekin himoittaisi...
mutta taitaa tämän vuoden todellisuus olla,
että Ääslinnaan polkimet vie... 
Tavoitteena, että saisi tämän vuoden aakkosiin sen Ässänkin!
(kiitos ja kunnia ideasta kuuluu Kukkapillille)
ja äiteekin pääsisi pitkästä aikaa kotikonnuja nuuhkimaan.

Tulevan viikonlopun suunnitelmiin
mahdutetaan Kalevala.
 Antti J Jokinen avasi sen verran vakuuttavasti
leffan tekoa Bombalta käsin harvinaisissa ikimetsissä
- jonne myös alkoi tehdä mieli! 

Mennään nyt ensin kattomaan kyseinen leffa.