Ystäväkirja

Elämän Taiteilua blogista löytyi nostalginen Ystäväkirja
päivitys ja siihenhän oli ihan pakko osallistua.

Nämä kirjat kiersivät ahkerasti luokan tyttöjen keskuudessa
ja varsinaiset hihitykset sai aikaan,
kun uskaltauduttiin antamaan kirja myös
mielitietyille pojille, hih...

Itseasiassa multa löytyy tuoreempi
Aikuisten Ystäväkirja jostain piironginlaatikosta.
Taisin saada sellaisen lahjaksi jollain pyöreillä aikuissynttäreillä
- pitäisi kaivaa sekin esille ja tehdä vastaava. 

Näin vastasin NYT... 
ja peilasin mielikuvia sinne 50-vuoden taa....

Itseasiassa aika vähän olen muuttunut, klups...

Kiitos tästä muistoja nostattavasta "tehtävästä"

Elämän Taiteilua blogista kopsasin tyhjän sivun ohjeineen tähän alle....
Olisi mukavaa, jos sinäkin innostuisit täyttämään tämän aukeaman. 

Haluaisitko sinäkin vastata ystävä-kirjaani?
Tein sitä varten tyhjät sivut. Voit tallentaa alla olevan kuvan ja kirjoittaa päälle tekstiä. 

Ihan harmaana

VÄRIHAASTEessa toivoisin näkeväni HARMAATA 
Mitä HARMAATA on elämässäsi - riittää yksikin asia,
mutta saa niitä olla paljonkin! Kerro/kuvaa omalla tavallasi!! 

Edellinen postaus vei jo yhden rakkauteni äärelle:
KIVET ja KALLIOT
Silmät ovat kuin koodattu bongaamaan
ja kehoakin vetävät magneetin tavoin puoleensa.

Kotiin on kerääntynyt mitä erilaisimpiin paikkoihin kiviä.
Vessaan ovat päässeet sydämellisimmät. 

Peri suomalaiseen saunaan on kokoontunut
"kaiken maailman kiviä" kymmenistä maista.

Se "kävelevä skottikivi" ei kuitenkaan päätynyt kirkaisuni jälkeen
tähän saunaseuraan, vaikka taskussani jo tekikin
muiden pikimustien pikkukivien kanssa matkaa. 

Vanha vakaa Saunatonttumme kaikessa harmaudessaan
pitää hyviä löylyjä yllä - vaikkei ole kertaakaan siivonnut saunaa.

(vaikka tontun mukana olleessa kortissa niin luvattiin!)

Niin paljon kuin kivien ja kallioiden harmautta rakastankin, 
niin isommat rakkaudet olen suosiolla jättänyt ulos. 
Ihan sinne omille paikoilleen, missä ne ovatkin upeimmillaan.

Kivet, siirtolohkareet, kalliot ja vuoret ovat saanet lähtemään luokseen 
pitkiäkin matkoja, niin Suomessa kuin ulkomaille.

Lähimmät jättiläismäiset harmaan puhuvat "Kalkkikalliot" voi bongata Paraisilta. 

Luonto on paras taiteen tekijä,
mutta näemmä ihminen välillä puuttuu siihen omalla mielikuvituksellaan. 
Ei meidän tekosia.

Harmaata väriä ei meiltä juurikaan tarvitse etsiä
- sitähän suorastaan pursuilee joka paikasta.
Kuinkahan monta kymmentä, ellei jo sataa litraa
ollaan lotrattu kelonharmaata kuultomaalia
niin terassille kuin sisällekin.

Innostuin näet joskus aikoinaan "harmauttamaan" kaikki mäntyiset huonekalut.

Täällä nähdään harmaita unia!

Täällä sen sijaan valmistuu ja maistuu värikkäät ruoat

Ehkä ruokien värikylläisyys tulee paremmin esille harmaissa astioissa ja miljöössä.

Unikko niin rakkaana Ikätoveri-kuviona
on valloittanut kodin ja vaatehuoneenkin kyllä kaikissa väreissään,
- harmaata unohtamatta. 

Näin harmaa ihminen se Repolainen onkin!
Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan miten HARMAITA ovat blogiystäväni 
- vai löytävätkö lainkaan harmaata ympäriltään?!

Huiputusta

En yritä huiputtaa, vaan huiputettiin

yhteensä 11 kertaa 8 päivän aikana!!

Fillareilla korkeimmalle arolle, taigalle, tundralle
ja yhdelle monumentillekin (josta myöhemmin) yhteensä 4 kertaa.
Tosin jyrkimmät nousut taluttaen ja alas lasketellessa
sitten jarrupainikkeesta rakko peukkuniveleen = kuuluu lajiin!!

7 kertaa sitten töppöstä toisen eteen ihailemaan auringonnousuja ja -laskuja.

Kiviröykkiöiden kiehtovuus
- korkeiden paikkojen kutsuvuus!!
Ihan kuin joku magneetti vetäisi puoleensa.

Nämä ovat suorastaan meditatiivisia kokemuksia!
Määrittelen jopa onnellisuuden kivikoissa
- sillä aina ei ole ollut näin! 

Eikä tule loputtomiin olemaan.

Jalkaani on leikattu viidesti.
Olen opetellut kävelemään aina uudelleen ja uudelleen
ja kun se nyt sujuu näin hyvin kuin se sujuu...
niin kapuaminen ja jostain mahdottomasta paikasta selviytyminen 
kuvastaa jotain sellaista tunnetta, jolle ei ole sanoja!!

Ja rinnallani on ihminen, joka on kestänyt ne kintun nousemattomat vuodet
ja osannut motivoida juuri sopivalla tavalla - vaatimatta liikaa
- mutta silti vähän enemmän.... sillä onhan minusta vähän enempään(kin)

Korkeuksissa - ennennäkemättömissä paikoissa
koen olevani onnellisin
- tuntuu, että olen saanut elämältä kaiken... ehkä enemmänkin!!
Onnen tunne tuntuu koko kehossa, eikä vain sydämessä
- siihen ei vaan löydy sanoja!!

Mongolian huiputukset olivat enimmäkseen siinä 1400-1600 meren pinnasta, 
korkein liki 1900.

Mutta ihanan kivikkoisia ja haastavan hauskoja
ja niistä näki aina uskomattoman KAUAS!

ja mikä parasta, huiputuksia tehtiin otsalampuin
jo ennen auringonnousua ja paluumatkoja -laskujen jälkeen. 

Tundralla ja taigalla oli kyllä  TAIKAA!! 

Täältä löytyvät Mongolian seikkailun aiemmat postaukset

Ruskaretki Mongoliaan_osa 1
Asuntoesittely Mongolialaisittain_osa 2
Vieläkö on villihevosia_osa 3
Logistiikkaa-ja-vieraanvaraista herkuttelua_osa 4
Mistä-aita-matalin_osa 5

Syysperinteitä vaalimassa

Viikonlopuksi saimme ihania syyslomalaisia
- juuri sopivasti, kun Kurpitsaviikot Halikossa starttasivat.
Syksyn ensimmäinen kurpitsakeitto syöty - mutta ei taatusti viimeinen!
 

Kerrankin ennätimme tähän ilotteluun jo sen ensimmäisenä viikonloppuna
ja myös shoppailemaan parhaat päältä...

Tämä kolmikerroksinen upeus muutti meidän etuterasille

Pikkukokit sai syyssalaatin kukkimaan  ja paprikalle oli kasvanut hampaat!!

Tunnistatkos tuon oranssin hedelmän,
jonka sisällä on poikien mielestä "sammakonkutua"!

Suorastaan käsittämätöntä, että joka vuosi keksivät uusia juttuja.
Tänä vuonna Rannikon puutarhan pellolla komeilee valtava heinäpaalilinna. 
Linnan juhlasaliin johti maissilabyrintti lukuisine umpikujineen. 

Aivan mahtavaa oli myös seurata kurpitsankovertajan taitavaa työskentelyä

Kekoja monenmoisia - värit kauneimmillaan!!

Halikon museosilta
- se on vain kertakaikkisen upea näky satoine kurpitsoineen.
Ja satoja, tuhansia oli myös saapunut tätä aivan käsittämätöntä 
kurpitsamerta myös ihailemaan. 

Lumoavaa VALOTAIDETTA sekä kirkon sisällä, että ulkona

Eihän taianomaisesta Kurpitsamaasta olisi malttanut lainkaan lähteä pois...

Nämä kaksi lienevät viihtyneet vielä meitäkin kauemmin....

Iso suositus!!