Lähdetäänpäs matkaan - vielä kerran kohti Malawia!!
Tässä matkan etenemiskuva tosin Etiopiaan, sillä viimeisin kone olikin ns. "paikallisbussi",
jossa ei näyttöjä enää ollut ja piipahdettiin matkalla Sambiassakin.
Villliä touhua lennon vaihdot - sekä Etiopiassa, että varsinkin Sambiassa...
pyllyni kun penkiltä nostin - niin paikkani menetin Ukkokullan vieressä,
mutta puhumalla, enemmän ehkä käsilläni
sen sitten sain takaisin vielä Sambiasta Malawillekin, hih - matkailu avartaa!!
Matkaan lähdettiin tosiaankin Tyksin ensiavusta ja sieltäkin kesken tarkkailun
- sillä lentokoneet ei odota!!
Ukkokullalta tosiaan olisi lupa julkaista hänen todella verinen kuvansa tähän Malawimatkan alkuun,
mutta en sitä halua omiin kuvallisiin muistoihin - on mielessä pitkään varmaan muutenkin.
Kuvan otin Tyksin päivystysjonon takuuvarmaan ohitukseen kotona,
- sillä paikat jäi todella verisiksi, kun kiireellä ensiapuun lähdimme.
Lisätehosteeksi mukaan pyyheliinat, rievut - läpinäkyvässä säkissä ja toimi!!
Tai sitten toimi ihan verinen mies itsessään.
Vuotoa oli ollut solkenaan 40min kun ensiapuun päästiin,
joten sairaanhoitajan huoneen kautta lääkäri tuli jo vastaan.
Te ketkä kävitte keräyssivujemme
Kapua-blogi-päivityksen lukemassa tiedättäkin,
että alku oli hippasen jännittävää ja dramaattistakin.
Mutta luottavaisin mielin repussa spongostania ja A-vitamiinisuihketta vaan...
matkaan lähdimme ja loppujen lopuksi taas piti paikkaansa,
että kun menee oikein huonosti ja kaikki tuntuu tökkivän
- niin siitähän on suunta vain ja ainoastaan parempaan päin ja näin kävi meillekin.
Olin jopa kiitollinen, että toinen matkasäkeistämme jäi Etiopiaan
- mun fyysiset voimavarat riitti paremmin roudaamaan sitä yhtä ja molempien päiväreppuja.
Itseasiassa olisi ollut ihmeellistä, jos kaikki tavarat olisi tulleet...
Oli nimittäin työn takana selvitä tuonne takimmaiselle C11 lähtöportillekin...
Kuva ei kerro totuutta, mutta tungoksessa oli tuhansia-tuhansia ihmisiä
ja kukaan ei tuntunut pääsevän mihinkään, hih...
Suomalaisella sisussa ja kyynärpäillä hymyillen määrätietoista etenemistä,
joten vain n.10 min (kellon mukaan) lähtöportin sulkeuduttua, oltiin portilla.
Onneksi oltiin jo Afrikassa... kuka siellä kelloon katsoi...
Meidän jälkeenkin tunkevat odotettiin koneeseen....
"Hakuna Matata"... ei huolen häivää...
Malawin (chitsezevan) kielellä se on "Osandandaula"
Näin sitä poseerataan ensimmäisen kerran Malawilla - yli vuorokausi lentokentillä ja -koneissa.
Ensimmäinen yö oltiin ihan hotellissa, Blandyressä - mutta yhtäkään kuvaa ei tullut otettua,
kun se nenäverenvuoto alkoi juuri uudelleen kun saavuimme aulaan.
Ja piti kiireisenä sekä minut, että pari piccoloa - ei muistanut koko kännykkää.
Varhain maanantai-aamuna starttasimme matkaan Zomban kautta Liwondeen
- alueille, ja kyliin, joissa maaliskuussa
Freddy-niminen sykloni riehui pahimmin.
Avustuksemme kohdistuivat juuri näihin kyliin, kouluihin ja terveysasemalle.
Ohikiitäviä katukuvia pikkubussin kyydistä jättäessämme taakse Blandyren
Malawi vierailu starttasi paikallisten yhteistyökumppaneiden tapaamisilla.
Että mua naurattaa mun "edustusasu", Ukkokullan safarihattu, ettei vaalea päänähkani pala
ja olkapäät kun piti olla piilossa, niin ainoa oli verhoutua huiviin.
Mekon alla oli Ukkokullan boxerit...
Joten niin "virallinen" vierailuasu, hih...
Virallista oli touhu, sillä pääsimme johonkin valtion pytinkiin,
jossa meidät Hyväntekijät esiteltiin paikalliselle ministerille.
Se oli niin virallinen ja "kakan jäykkä" selkäsuorassa tilaisuus,
ettei kukaan meistä uskaltanut ottaa edes valokuvaa.
Ennenkuin vaikuttavammat henkilöt olivat poistuneet huoneesta
- silloin napaasin tuon kuvan istuvasta Presitentistä ja huoneesta.
Siitä se "kuuluisuus" sitten alkoikin, eli pääsimme Kumppanijärjestöjen someen ja loppuviikosta
oli pieni juttu Malawin lehdessä.
Kun viralliset vierailut olivat ohi - niin pääsimme vihdoin oikeisiin töihin
- tapaamaan paikallisia ihmisiä ja auttamaan konkreettisesti.
1600 oppilaan koululle uutta maalipintaa - tyhjiin 100 oppilaan luokkiin olisi toivonut pulpetteja,
mutta eihän sinne sitten mahtuisi sataa oppilasta.
Opetus tapahtuu liitutaulun avulla.
Opettajan auktoriteettia ei kyseenalaistettu - lapset olivat enemmän kuin motivoituneita,
tiedon jano, innokkuus ja halu oppia!
Se oli kokemuksena niin ainutlaatuisen ihanaa, että kosketti sydämeen saakka.
Toisaalta tulin surulliseksi miettiessäni Suomen tilannetta
- mihin se meidän sivistys ja hyvinvointivaltion erinomaisuus on johtanut??
Rehtorin kansliaan ja "puhutteluun" mekin pääsimme.
Opettajan kuukausipalkka on 60-80€/kk
Koulupäivät alkavat klo 7, lapset tulevat jopa 16kilometrin päästä kouluun
- eikä kaikilla ole polkupyöriä. Koulupäivä kestää 7h.
Matkaan lähdetään siis juuri ennen auringonnousua ja palataan auringon laskiessa.
Ruokaa kouluissa ei tarjota - eväät pitää olla mukana.
Yläkoululaiset olivat hillitympiä - mutta uteliaisuus voitti myöhemmin heidänkin mielensä.
Nämä halaukset olivat aitoja ja vilkutukset lähtiessämme hellyttäviä!!
Pikkuruiseen kyläkouluun saimme kutsun lapsilta itseltään,
kun olimme iltalenkillä ihastelemassa auringonlaskua.
Mietin taas - että kuka suomalaislapsista kutsuisi ohikulkijat innoissaan katsomaan kouluaan...
No, meillä kyllä koulut on lukittunakin. Malawilla aina auki!!
Auringon laskiessa pimeisiin kyliin valoa tuovat talojen pihalla loimuavat nuotiot
ja ruokailu kokoaa perheet yhteen. Tuli ja savu karkoittaa myös hyönteiset!!
Ensimmäiset vierailut postattu
- seuraavaksi suunnataan terveysasemalle ja ruokajakeluun yhteen Freddy-syklonin tuhoamaan kylään.
Kaikki postaukset Malawilta:
