Matalat majamme Afrikassa

Juhannuksen pakuelosta "aikamatkaten" taas Afrikan seikkailun leirieloon...

Pääasiassa yövyimme teltassa, jonka pystyttämiseen tai purkuun/pakkaamiseen
kehittyi kolmessa viikossa vajaa vartin tekniikka ihan pilkkopimeässäkin.

Herätys oli nimittäin reilusti ennen auringonnousua...
koska auringonnoustessa noustiin jo satulaan. 
Aamupala oli viideltä... aluksi piti nousta neljältä, että ennätti saamaan kaikki kasaan...
mutta loppuajasta enää 04.40...

On sitä ihminen kehittyväinen, mitä sitten vaan ryhtyykään treenaamaan, hih...  

Leirielon arkea, iloinen pyykkäri&tiskari... 

 

leiriruokailut hoitui kyllä niin hienosti!

Monipuolista ja todella herkullista....
tuli muuten syötyä sitten seepraa ja keihäsantilooppiakin. 

Teltat pystytettiin ympyrän muotoon, jonka keskelle aina nuotio
- se piti meidät viilenevässä illassa lämpimänä
ja villeimmätkin eläinystävät loitolla telttojen sisäpihalta. 

Thalis&Andrew loihtivat meille välillä todella haastavissa olosuhteissa ruokaa.
Lounaat usein tienpäällä - fillaroinnin ohessa.
Tuli muuten pakuiluun paljon lisää vinkkejä... odottakaas vaan...

Eläinystävät majapaikoissa olivat välillä aikas isojakin!

Kuten jo aiemmin mainitsin, niin pääasiassa yövyimme teltoissa.
Mutta halukkaat sai välttää telttasulkeiset muutamissa paikoissa, joissa oli erilaisia majoja.

 Moskiittoja ei enää Namibian aavikoilla ollut, joten me kaksi oltiin aina valmiit

kokeilemaan erilaisiakin majoituksia... 

Uskomattomin yö oli kokonaisen kirkkaan linnunradan alla.  
Kun vastavaloja ei ollut, niin linnunrata avautui kertakaikkisen 

uskomattomana useampanakin iltana yllemme... 

mutta se, että tuijotit sitä seinättömässä majassa...

Tyypillisimmillään teltat pystytettiin hiekalle, keskelle ei mitään 

Auringonlaskuja jättimäisenä panoramana ja ihan livenä

Välillä jopa viheriöllä.... ihan luksusta....
sillä tyypillisimmillään hiekkaa oli jokapaikassa, hih... vielä kotonakin kasseja purkaessa!

Mitä etelämmäksi matkasimme, niin vihreys lisääntyi...
tässä ollaankin jo Namibian ja Etelä-Afrikan rajalla, rajajoki Orange halkoo maisemaa.

Lopuksi kurkistukset pyhimpiin paikkoihin....
Telttaan muodostui nopeasti tuttu sisustus.

Luomu- ja intiimisuojan antava huussi keskellä villiä luontoa oli jotain ihan uskomatonta!
 Tuolla taustalla näkyy käsipesuallas... jos lapio ei ollut siellä, niin huussi oli varattu...
Niin simppeliä se yksinkertaisuudessaan oli!!

Unohtumaton reisu - monella tapaa!!

Jussin 2024 polkaisut

Aattoaamua aurinkoisen Kuivajärven rannalla...
kuksassa kaffetta - pöperöitä potkua antavia pöydällä popsittavaksi!!

Siitä se Juhannusaatto kirjaimellisesti käynnistyi...
suunnitelmissa oli juhannuksen aikaan polkaista tuo kolme järveä...

Innoissamme sitten polkaistiinkin ne jo aattona kaikki kolme.

Eikä polkaisuun mennyt kuin kuutisen tuntia.

ilta oli vielä niin nuori nauttia maisemasta ja päästä kunnolla kokkailemaan
niin-niin mieluisalla risukeittimellä!!

Ja Apua - tajuttiin, että se oli tämän kevään/kesän ensimmäinen pakuyö
ja eletäänhän nyt jo kesäkuun loppua 

Kesäkotimme "takahuone" on kyllä sellainen monitoimitila...
löytyy "keittiö" (jääkaappi ja pari kaappia tuossa fillareiden yläpuolella),
on vessa, pyykinkuivatus"teline"=mustekalat ja kalusteet - nuo kolme tattistuolia.

Olo/makuuhuone on sitten keskellä ja ajotila tietty ihan edessä...
Paku on meidän makuun kesäkoti parhaimmillaan ja tuunattu fillarit edellä...
niiden mittojen mukaan enemmän kuin meidän...
ne on ne meidän tärkeimmät seikkailukaverit!!

Ja kyllä veivät tälläkin kertaa
sellaisiin maisemiin, sellaisiin paikkoihin,
joita ei todellakaan ole tiennyt metsän siimeksessä olevan,
vaikka monasti ollaan autolla näillä seuduin ohi hurauteltu.

Aaton reitit olivat pääsääntöisesti hiekkateitä, polkuja harjumaisemissa
ja välillä asfalttiakin. Forssan Prismasta poikettiin pussikaljatkin nesteytykseen. 

 

kun Juhannuspäivälle ei jäänyt enää kolmesta järvestä kierrettävää
- niin piti ettiä neljäs... Ruostejärvi Eerikkilän urheiluopiston maisemissa aina Letkun metsiin saakka.

Kilometrit jäi vähäisemmiksi, mutta polut oli kirjaimellisesti TEKNISEMPIÄ

Pois alta risut ja männykävyt... täältä tullaan...
oli nimittäin pakko vaan lisätä vauhtia, että pysyi mutavelleissä ja pitkospuilla pystyssä

"Förillä" ja silloillakin ajeltiin välillä

Oli leveämpää baanaa ja "juoksuhautoja"

oli kaaria sillan merkillisiä

ja oli harjuja silmänkantamattomiin...
niiden korkeuseroja oli mahdoton vangita kuviin - ne tallennettiin vaan sydämeen!