Pyörät ne pyörivät ympäri

Fillarin renkaathan ne heti tuli mieleen, kun näin 

TryItOnTuesday2025/08/-Going-round-i-circles

uusimman haasteen. 

Ahkeria renkaan renkaan pyörittäjiä löytyy
 tästä suvusta joka koossa ja joka iässä!!

Samalla sain idean, että teen nuorimmaiselle
 1-2-3 -albumin kouluun lähdön kunniaksi.
Edellinen sai A-B-C albumin, eli Aapisen.
Taisi vaan alkaa tämä Matikka-albumi ihan nollasta!!
Tai sitten sivu tulee sinne loppupäähän
ja pitääkin laskea kaikki renkaat?! Klups...

Kaapista löytyi jotain nostalgista... ja eikös ikimerkit ole aina voimassa... 
eihän nuo ole vielä täysi-ikäisiäkään, vasta 17-vuotta sitten painettuja.   

Nuorimmaisemme rippijuhliin kutsukortit lähetettiin omakuvapostimerkillä. 
Piti ihan kurkata postin sivuilta,
että KYLLÄ, niitä saa vieläkin!!

Ja saahan nykyään omasta kuvasta vaikka mitä muutakin...
suklaakonvehdit ovat mielestäni överimmät mitä olen nähnyt!!
En sentään syönyt!!

Synttärikortista sen verran, että
yleisempää lienee, että vanhemmat
opettaa lapsensa pyöräilemään,
Meillä tapahtui 5-vuotta sitten toisinpäin!

Ehkä tuli aikoinaan opetettua poika niin hyvin pyöräilemään
että fillareita piti olla aikuisena joka lähtöön... läskirenkainenkin.
Sen totesi vain vuoden käytön jälkeen liian painavaksi...
"Iskä, osta hyvä pyörä!!"
Ja iskähän osti...
kun eihän vaihdossa fillarista olisi juuri mitään saanut.

Minäkin sitten sitä kokeilemaan...
Osui niin sopivaan saumaan, kun kinttuni oli jälleen leikattu
ja kuntoutus oli aina ennenkin ollut vesijuoksua tai kuntopyörää.
Mun normi juoksuthan tuli juostuksi jo vuosikymmeniä sitten...
2011 oli eka leikkaus...

Ekat maastolenkit pojan kanssa lähimettissä
 ja jestas miten hauskaa!
Paljon hauskempaa kuin kuntopyörä - sai olla ulkona
Mun oli saatava oma...
ei ihan läskirenkain, mutta sellaiset maastoleveydet kuitenkin
ja siitä se sitten lähti!!

Ja niin kiitollinen pojalle
- itte ei olisi tullut koskaan kokeiltua!
Hyvää Syntymäpäivää hänelle ja vävylle myös 
(hauskaa, kun he ovat syntyneet samana päivänä)

Vedetäänkö linssiin vai annetaanko pikkusormi?

Tämä on hyvin tyypillinen kuvaus
mun räpeltämisestä keittiössä.
Piti tehdä pieni annos jauhelihapihvejä.
300g naudan 10% (rasvaa) jauhelihaa
linssit sattui olemaan -60% - hinnaksi 0,31senttiä
- niin pitihän nekin ottaa. 
Klo 18 jälkeen tulee kurkittua punalaput!

Kikherneiden, valkopapujen, soijarouheen ja härkkiksen kanssa
aiemmin jauheliharuokaa jatkanut kasvisvoittoisemmaksi.
Linssejä enemmän tullut laitettua "sattumiksi" keittoihin
ja paprikoiden/koisokasvien täytteenä.

Jääkaapissa puolikas paprika ja kermaviiliä, 

sipulia ja kanamunia aina!
Mut sit kävi
SE HYVIN TYYPILLINEN JUTTU!!

Kulho oli niin täynnä, että jos lisäisin kermaviilin ja kanamunat...
niin ei olisi tilaa sekoittaa... eli vaihto isompaan kulhoon. 

Ja kun tilaa tulee lisää, niin kurkataan tietty uudelleen jääkaappiin!

Olisko vielä jotain jämiä... no oli,
pikkuisen Koskenlaskijaa musersin joukkoon.
Mites se menikään: "Annoin pikkusormen, se vei koko käden!"
Ja tämä ei ole linssiin vetämistä - mulle käy usein näin!!

Tulikin 15 ISOA lihalinssipullaa ( se niiden nimi kai on?)
Salaatti ja lautaset odottikin jo lämmintä kaverikseen!

Mitäs tuumaatte näistä "heinistä" = sinimailasen (alfalfan) iduista?
Pikkuapulaiset keittiössä ropsautti niitä päälle reilusti
ja muut salaattiainekset jäi piiloon,
mut tärkeintä on tekeminen ja että tykkäävät tehdä sekä syödä!

Tässä aamutuimaan innostuin guukkeloimaan
ravintoarvoja ja käyttötarkoitusta alfaffalle enemmänkin.
Hih... eniten kasvatetaan hevosille-ravihevosille varsinkin!
Niinkin hyvä valkuaisaine = proteiini!!
Lähteekö tällä siis ihan laukalle?

Siellä ne tirisi 180asteessa reilun vartin,
ehkä 20minsaa ja sit näytti tältä!!

Oikeesti - ihan sairaan hyviä!!

Maistui kaikille ja safkan jälkeen leffaan, Smurffit...
Hyvät tanssimuuvit sinisellä kansalla oli, MUTTA
jestas mitä räiskimistä kaikki lasten leffat nykyään on...
Kyllä on ikävä Muumeja!!

"Auliksen" jälkeen on...

"Auliksen" (= myrskyn) jälkeen on poutasää!!

Edellis viikonlopun fillaroinnit jäi kesken, joten jatketaas...

Aamunvirkun korviin kantautui hassuja ääniä...
leikkikö siellä kalat - oliko kalastaja kokemassa verkkojaan...
Piti heittää nuttu niskaan ja mennä katsomaan...
Laineet ne liplatti, lauleskeli ja leikitteli ennen auringonnousua!

Tuon äänen kun saisi herätyskelloonsa!
Toisaalta - en tarvitse koskaan herätyskelloa.
Ellei lento ja lähtö kentälle ole keskellä yötä
 - oikeastaan en silloinkaan, kun sisäinen kello tietää senkin!!

Mites - käytätkö, tarvitsetko, laitatko varalle herätyksen?


Myrskystä ei siis tietoakaan, joten satulaan...
josko nyt koko kokonaisuudessaan Rannikkoreitti  

Illalla mittarit näytti mulla 102km ja Ukkokullalla 98km. 
Vaikka samat polut poljettiin... tai no, laittoihan
Ukkokulta mut polkemaan uusiksi Tukkijokelaisten laiturit
- että sai videolle hulluimmat koskaan käymämme saaret.


Laituria pisin saareen ja sieltä toista pitkää laituria pisin seuraavaan saareen.

Notholmarna - suosittelen visiittiä!

Nämä reittimme eivät siis ole mitenkään etukäteen suunniteltuja.
Uteliain mielin vaan maastokartan avulla polkemaan!
Kartta on niin pikkutarkka, että näyttää kaikki kävellyt polutkin!

Tukkilauttoja pisin emme käyneet kokeilemaan. 
Tukkijätkät olivat kuulemma näyttäneet aiemmin mallia.
Olisi kyllä ollut mukava osua sinne näytöksen aikaan!

Sillä on sitä tullut lapsuudessa kokeiltua ja kastuttua.
Pappani oli muuten sen verran tukkijätkä
- että hallitsi homman ja antoi tietysti jälkikasvulle mahdollisuuden kokeilla.
Oletkos kokeillut?

Maastokartta tuo eteen aina jotain mielenkiintoista,
ennennäkemätöntä/-kokematonta. 

Esimerkkinä Högholmenin luontopolku

jota johdatti hauskat piirrostaulut.

Moni niistä oli maalattu kuin siinä paikallaan ja maisema jatkui taustalla!

Ilmeisen matalalla vesi,
kun pitkospuita pisin sai ajella takuuvarmasti kuivin jaloin...
En lähtenyt kuitenkaan yhdellä kädellä taituroimaan perässä
känny toisessa kädessä tällä kertaa,
vaikka kuivana olisi puilta pudotessaan pysynytkin.

Uskallettiin oikaista armeijan alueen läpi,
kun kovapanosammunnat alkoivat vasta seuraavana päivänä.

Tammisaaren kaunein merenrantapuisto Dagmarin lähde
piti polkaista tsekkaamaan.
Olihan kiveen kaiverrettu vuodet,
kun Suomen Suurruhtinaan ja Venäjän Keisarin Aleksanterin
puoliso Keisarinna Maria Fjodorovna oli siellä vieraillut. 

Kyllä näissä maisemissa on kelvannut keisarinnan
kuninkaallisella purellaan lomia viettää,
pulahdella hiekkarannalla ja juoda lähdevettä.

Hieman rantaviivaa eteenpäin saikin polkea
- tai paremminkin taluttaa (kun polku oli niin umpeen kasvanut)
Oolannin sodan taitelutantereilla. 

Vitsandin kahakka 19. -20. 5.1854 oli ensimmäisiä Oolannin sodan
taisteluita, joissa suomalais-venäläiset joukot väijytti brittialuksia.

Muuttolintujen seuratessa poljimme paluumatkaa...
upean ja kirkasvetisen Lappohjan sulkuportin kautta.  

Löytäen tietenkin seuraavan yön "mökkitontin"
(näissä maisemissa meni seuraava pakuyö)

Tammisaaren saariston kansallispuiston maisemat olivat todella upeat.
Niin helppoa poljettavaa leveine polkuineen,
että niitä olisi voinut ilokseen polkea ristiin rastiinkin, 
mutta nälkä alkoi houkutella jo risukeittimen luo

Ota tästä!

Ota tästä!

Ilmeisesti erinomainen kesäkurpitsa vuosi useammallakin työkaverilla.

Olen syönyt jo pari viikkoa niitä sinällään ns. leipänä.
Laittaen juustosiivun, paprikaa/tomaattia päälle.

Mutta koska ne ei vaan lopu... niin nappasin sitten loput mukaani,
etteivät jääneet viikonlopuksi ja mene huonoksi. 

Viisi pellillistä kurpitsa"pannaria"

Alle ohuelti juustoraastetta
- sit paljon kurpitsarenkaita päälle
- taas ohuelti juustoraastetta päälle ja reilusti oreganoa!
Tämän Ukkokulta totesi köyhän miehen pitsaksi!!

Seuraaviin pelteihin mausteet vain lisääntyi, 
yhteen valkosipulia, yhteen pinaattia ja rakuunaa
 ja yksi vähän överiksi tujulla chilillä.
Makuja saa muuteltua tosi helposti. 

Uunissa reilu 200astetta kiertoilmaa, ehkä 210

ja ei mennyt 10 minsaakaan, kun alkoi pinta ruskistua.

Mulla oli muistin sopukoissa 

kesäkurpitsa KÄÄRETORTTU, 
sisälle esim. majoneesia, rucolaa, kylmäsavulohta ja rullalle....

Mutta... nämä ei oikein taipuneet...
olisi pitänyt ensinnäkin siivuttaa kurpitsat pituussuunnassa,
vaikka juustohöylällä ja laittaa juustoraaste vain alle...
sit olisi pysyneet taipuisana!

Joten meillä on nyt sitten vaikka minkämakuista kurpitsapannaria
muillekin jakaa, hih... vein äiteelle ja naapuriin.

Mieluusti syön "leipänä" ja pakkaseenkin pistin!!

Tällainen "tyhjennys" tuuli täällä puhaltaa!

Ensin tyhjensin sen työpaikan "Ota tästä" pöydän

- kotimatkalla tyhjensin kaupan hevihävikit.
Sieltä broccolineja pari pussia... ja sipulinippu yht. 0,32 senttiä.

Kaikki uunipellille ja yllätys-yllätys
olihan sitä kesäkurpitsaa näillekin kaveriksi!!
Toistakymmentä kesäkurpitsaa "tuhottu"

"Kuorrutus/kastike" paistokselle

5 kanamunaa, jämät raejuustot, puolet fetajuustopurkista,
smetanaa ehkä desin verran, maitoa en mitannut... 
puolikas Koskenlaskija saosti soosin kivasti
ja mausteita mielen mukaan. 
Ja tietty, juustoraastetta päälle.

Tämä muhi uunissa n. 200 asteessa puolisen tuntia
ja oli ilmeisen hyvää, kun Ukkokulta oli ennättänyt jo kauhoa ittelleen,
ennenkuin ennätin kännyni kanssa kuvaamaan. 
Jatkoon... 

paitsi et eihän sitä tiedä mitä tyhjennettävää ens kerralla löytyy!

Onkohan ens viikolla vielä tyrkyllä kesäkurpitsaa?
Toivon, että olis....
jos sit onnistuis ne kääretortutkin!!

Ottaako pannuun?

Niin paljon kuin ruoalla tykkään leikkiä
- siis todellakin viettää aikaa keittiössä
ja risukeittimellä reisun päällä....
Niin aamutuiman munakkaat
oli Ukkokullan mielestä "pikaruokaa"
"Avoin annos" sanoisin minä.
Ja Mummi; "Kyllä siinä on taas se vähintään 4 väriä!"

No - myönnetään...

 munakkaat tapaan tehdä erikseen kahdelle lautaselle,
kummallekin pari munaa ja sit minä milloinkin täytteeksi,
sekoitus haarukalla, mausteet... chili&mustapippuri on tärkeimmät.
Pannulla paistan yksitellen kääntäen - juustoraastetta päälle
ja vielä käännös puolikkaaksi.
Niinkuin joskus koulussa opetettiin.

Millainen rutiini sulla on munakkaaseen?

Arkiaamuna ei aikaa ole niin paljon käytettäväksi keittiössä,
kuin haluaisi... siksi kerralla molempien munat (4kpl)pannulle,
täytteet, mausteet, juustoraaste ja kansi päälle.

Siellä se muhi mukavasti ihan itsekseen
sillä aikaa kun piirsin ittelleni piirteet....
Meikkaatko sinä?

Pientä ehostusta jo vaatii naama ainakin palaveri päivinä...
Toimitiloihini lähden luomuna, 
kun hiki tulee kuitenkin!!

Varsin samanmakuinen tämä munakas,
kuin kummallekin erikseen sekoitetut & paistetut.

Mummini tapasi kysyä, että "Ottaako pannuun"?

Kun öljyn muistaa, niin ei ota pannuun...
Risukeitintä olen nyt hehkuttanut kaikki 5 pakukesää!
Ja tulen hehkuttamaan jatkossakin.

Se hehkuu kyllä ihan ittekin
ja nokipannukaffet tulee jälki"hehkulla" = hiilloksella.!

Kaikilla aisteilla nautittavuutta lisää kyllä nämä vaihtuvat

"keittiömaisemat"
Aurinkokaan ei malta pitää säteitään erossa...
nekin hehkuu suoraan pannulle!!

Unohtamatta savunsekaisia höyryjä,
joita kokkailessa ympärille leijuu...
herätellen makuhermot!!

Pakuilu tarjoaa mahdollisuuden fillaroida milloin missäkin
ja aivan yhtä tärkeänä se mahdollistaa
kokkailun ja ruoasta nauttimisen milloin missäkin. 
Luonto ja ulkona olo antaa omat arominsa!