Orongo

Toinen tulivuoren kraateri Rano Kau 

sijaitsi majapaikkamme vieressä, 

mutta miten se matka tuntuikin 

niin pitkältä ja raskaalta, 

niin lähelle!

Nousu tarjosi monipuolisen reitin

ja kaikista puisimman osuuden koko saarta!

Puut tarjosi myös läkähdyttävässä helteessä varjoa!

Jos olisi pystynyt polkemaan, ilmavirta olisi viilentänyt-mutta nousu oli niin jyrkkää, 

ettei pieninkään vaihde riittänyt!

Vaan kyllä kannatti ne hikipisarat vuodattaa!

Jättikraateri ja uskomattomat maisemat avautuivat ihan jokapuolelle!

Mietihän lähteväsi uiden etsimään 

tuolta pikkusaarelta Motu Nuilta 

nokitiiran, eli pääsiäislokin munaa. 

Ja löydettyäsi tuo se ehjänä kraaterille! 

Nopein voittaa heimolle vuoden hallitsijuuden

mm. vesivaraintojen määräysvallan! 

Me tyydyttiin ihailemaan merta 

ihan vankka maa jalkojen alla! 

Fillaroinnin jälkeen huolletaan niin

 fillarit kuin fillaroijat! 

Pyykit=ajovaatteet =vaippapöksyt 

kuivuu nopsaan kaiteella

ja kokkailu helpoimman kautta! 

Komeita oluitakin löytyi pöytään!

Eiköhän illalla jaksa jo uudelle lenkille!

Tutun näköinen patsas

22 kilsaa pääkaupunki Hanga Roasta sijaitsee yksi pyhin paikka Rano Raraku-tulivuoren kraateri! 

Pyhän pakasta tekee se, 

että sen uskotaan olevan suurimman osan kivipatsaiden alkuperäinen valmistuspaikka.

Vuoren rinteillä onkin ilmeikkäitä päitä 

komeasti pystyssä sinne ja tänne, 

alempana kaatuneita/kaadettuja ukkeleita lukemattomat määrät! 

Yksi Ukoista jotenkin niin tutun näköinen!

Kaatuikohan rankasta ylämäki osuudesta?😅

Paikka suorastaan lumosi taianomaisuudellaan! 

Patsaiden ilmeikkyys oli monipuolisempaa 

kuin rivipatsaiden! 

Niskat oli vahvaa tekoa!

Paluumatkaa tahditti huikeat aallot 

ja eväspailkalla oli piipahtanut joku muukin 

ennen meitä. 

Nokipannukaffet olisi kyllä maistunut…

Kaffen sijaan nautimme maisemista! 

Ja olihan se käytävä matkalla 

sanomassa vielä heipat 

upeimmalle ”17” patsaan rivistölle

Ahu Tongarikille’ 

Mutta, mitä ihmettä 

Tänään niitä olikin vain 15

- ne 2 oli hypänneet satulaan! 

Rivin jatkoksi

Toisesta pääsiäispäivästä muodostui ”Moai-jahti”

ja niin vauhdikas, 

…ettei Googlemaps pysynyt perässä 😂😅!

Tipahti kyydistä saaren toisella puolella, 

ei piirtänyt edes reittiä, jonka avulla on 

uusissa paikoissa helppo suunnistaa takaisin! 

Onneksi oli suht helppo saari

 ja  Ukkokullan kello  

näytti meidän polkeneen 62km.

Siltä se tuntuikin-nousut varsinkin verotti takamusta&reisiä mukavasti, 

mut upeat vaihtelevat maisemat

 ja ”se jahti” antoi kummasti energiaa!

On ne kiviukkelit vielä 

ihmeellisempiä luonnossa, 

kuin dokumenteissa

- joita ahmittiin viime kuukaudet!

Yhtä Repo rankana olimme päivän jälkeen

ja mikä ihaninta

-riittää vielä tuleville päivillekin!