Matkat jatkuu kamerakoossa

Tässä on mennyt pian pari vuotta, etten ole "matkustanut kamerakoossa lainkaan"
vaikka aikanaan 2020-2021 ihanan haasteen myötä innostuin tekemään A-Z matkahaasteeseen miniatyyrisessa koossa!

RepolainenReissaa/2021/05/A-Z-Aakkosmatkan-the-end

jo tuolloin toukokuussa 2022 päätin- että vaikken isompaa albumia seikkailuistamme saa aikaan,
niin pikkuruisen kuitenkin jatkossakin…

Pitkään on ”jatkoja” saatu odotella, mutta NYT Aakkosseikkalut jatkuvat.... 

Antarkitis olikin jo melkein valmis,
mutta Ushuaia = Tulimaa vain tulostettuina kuvina. 

Nyt ne on valmiina molemmat ja inspiraatio heräsi tehdä loputkin 2022-2023 seikkailut

Lennetäänpä ensin Patagoniaan, Tierra del Fuegoon, Tulimaahan.

Me näimme Tulimaan ensimmäisenä lentokoneesta
- ja aloimme laskeutumisen "maailman loppuun"!
 
Tulimaa on saanut nimensä alkuperäisasukkaiden, selkhameiden nuotioista,
joita he polttivat niemimaalla varoitellakseen vieraista laivoista.
Ensimmmäinen eurooppalainen, joka näki nuotiot laivastaan
oli portugalilainen Fernao de Magalhaes 1520.
Magalhaesin sanotaan nimenneen maan savumaaksi, mutta myöhemmin se muutettiin kauniimmalta kuulostavaan Tulimaahan. 

Ushuaia otti meidät tuuliseen syleilyynsä. 
Kaupungissa oli varsin suojaisaa,
mutta lippalakista sai todella pitää kiinni, 
kun suuntasimme patikoimaan 7km upean reitin Tierra del Fuegon kansallispuistossa.
Maisemat olivat uskomattomat...
Korvamatona soi pakostikin; "Maailman laidalla...

Vankimuraalit, vanginasuiset vartijat/oppaat, posti- ja juna-aseman työntekijät
vievät aikamatkalle 1900-luvun alkuun, jolloin
Chilen rajalle sijoittuvasta Tulimaasta 2500 hehtaarin alue rajattiin Rangaistussiirtokunnaksi.

Kansallispuiston vaelluksella sai todella käsityksen maailman eteläisimmän kolkan vangeista... 

he ymmärrettävästi anoivat pääsyä takaisin vankilaan - jos erehtyivät pakenemaan...
Chilen ja Argentiinan välinen Lapataian lahti oli jo maa-alueena todellinen vankila.

Sinne sijoitettiin niin sota- kuin siviilivanheja
- sitä pidettiin toistuvien rikoksentekijöiden vankilana
"Carcel de Reincidentes de Ushuaia" 
aina vuoteen 1920. 

Kamera-albumin viimeisellä sivulla onkin jo tutkimusaluksen ikkuna
- jonne tallensin reittisuunnitelman kohti etelämannerta!
 
Tasapainolaastarit korvan taakse ja me olimme valmiit maailman myrskyisimmille vesille; Dragensalmeen.


Covidin vuoksi meidät "teljettiin" hytteihimme ensimmäisiksi 3vuorokaudeksi.
Maailman pahamaineisimman Dragensalmen ylityksen ajaksi, vaikka
testeihin olimme joutuneet jo ennen alukseen pääsyä neljä kertaa
(Suomessa, Buenos Airesissa, Ushuaiaan tullessa, ja uudelleen ennen tutkimusalukseen nousemista).
Ja aina vain oltiin niin-niin negatiivisia, että...

Dragensalmi, joka erottaa Etelämantereen ja Etelä-Amerikan toisistaan on n. Suomen mittainen, eli hieman reilu tuhat kilometriä.
Salmessa Tyyni valtameri ja Atlantti kohtaavat - mikä tekee aallokosta ns. ristikaallokon ja nostatattaa sen korkeuksiin.
Öiseen aikaan aallokko intoutui henkilökunnan mukaan 8-10 metriseksi
- se oli kyllä upeaa seurattavaa. Useana aamuyönä olin verhojen raossa kuvailemassa ja vain ihailemassa ilman minkäänlaista merisairautta. 
Ehkä selvisimme juuri covidin ansiosta... 

Hytti ”tasapainotti”, liikkumatilaahan oli vain muutama neliö sisällä ja parveke,
jolle ei kyllä ollut mitään asiaa illasta aamuun.
Päivällä aallokko rauhoittui n, neljään metriin ja silloin saattoi ihastella yhtä monimetrisiä
siipien kärkiväleiltään olevia albatrosseja, jotka seurasivat alusta. 

Hytti karanteeni päättyi, kun lähestyimme eteläisiä Shetlandinsaaria.
Tosin nenänkaivelu päivittäin starttasi uudelleen...
oliko se sitten varo toimenpide, ettemme vie koronaa pingviineille...
Eli seikkailumme jatkui varsin negatiivisissa merkeissä....

Tämän vajaa kolme viikkoisen seikkailun aikana meidät testattiin13 kertaa
ja vielä Suomeen palattua kahdesti...

No - eipä ole Korona vieläkään saanut meitä kiinni... saa nähdä koska…

Uuden, sen viimeisen mantereen valloitus
- se oli kyllä kaikkien niiden nenänkaiveluiden arvoista!!

Ja ehkä juuri paras aika mennä EteläMantereelle...
sillä nämä pingun poikaset eivät olleet lainkaan nähneet ihmisiä....
ne olivat niin-niin uteliaita, eivätkä noudattaneet lainkaan lähestysmiskieltoa!
Ai niin - eihän se koskenutkaan heitä - vain meitä!!

Tuhannet kuvat kertoo tästä seikkailusta enemmän kuin sanoin osaan...
Sain ne muuten vihdoin tänään vasta käytyä läpi - tallennettua halumani ja poistaen kymmenet, ehkä sadatkin liki samanlaiset. 

Yksi ikimuistoisin seikkailumme ikinä

- vaikka ei reisuja voi koskaan verrata toisiinsa!!
Mieluummin vain laulun sanoin päättää tämä postaus:
"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, 
se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa..."

Onnellinen, että sain itseni inspiroitumaan jälleen näiden pikku skräppien kimppuun...
Ukkokulta katsoi nuorten Leijonien peliä ja minä katselin kuvia...

Itseänikin inspiroidakseni käynnistän myös
ABC-Skräppihaasteen facen Skräppääjät ryhmässä

https://www.facebook.com/media/set?set=oa.1416798719260762&type=3
jos Skräppäys-kärpänen puraisee, niin tule mukaan ryhmään...

Ei liene kellekään epäselvää miten vietän viikonlopun...

Lokoisaa Loppias viikonloppua omien mielipuuhienne parissa!
Olisipa kiva lukea mitä ne on?

Paluu Aakkos-matkalle Antarktis

Viime syksynä innostuin mukaan facebookin Luovasti Taiteillen ryhmän

A-Z maasta-kaupunkiin haasteeseen

ja tammikuun loppuun mennessä oli valmiina kaikki kirjaimet A-Z.

Täältä löydät pinon aiemmin tekemiäni pikkukameroita seikkailuistamme

RepolainenReissaa-A-Z-Aakkosmatkan-The-End

Mietin jo silloin, että näitä on kiva jatkaa uusista seikkailuista,
olimmehan juuri lähdössä Argentiinan kautta Tulimaahan ja hyppäämään sieltä 
tutkimusalukseen, joka vei meidät Eteläisten Shetlantsaarten kautta Etelämantereelle.

Kauan kesti, ennenkuin pääsin muistelemaan tätä seikkailua valokuvin, pensselein ja paperisilpuin

Mutta nyt kun vauhtiin pääsin.... niin.... syntyy enemmänkin!

Tässä olimme vasta nousseet M/S Ocean Victory tutkimusalukseen 
ja hyttiin meidät suljettiin 2½ vuorokaudeksi koronakaranteeniin,
vaikka testituloksemme olivat negatiiviset sekä Suomesta lähtiessä, 

että Buenos Airesissa ja vielä Ushuaijassakin...
Mutta 3 Puolalaismatkaajaa saivat positiivisen tuloksen 
ja eivät päässeet laivaan lainkaan, joten saatoimme olla olleet samassa tilassa heidän kanssaan 
Ushuaian hotellissa - siitä varotoimenpide.

Minä pesin tietty ensimmäisenä hytin ikkunan - siitä oli Chilen vuonoja katseltava.
Koska yhteisille kansille ei ollut menemistä!
Tasapainolaastarit korvan taakse... 

sillä matkasimme maailman myrskyisimmille merille.
Dragensalmessa aallot nousivat reilun parin vuorokauden aikana vain 11metriin yöllä
- eli selvisimme vähällä. 
En malttanut nukkuakaan, 

vaan videoin verhonraosta ihania aaltoja.
Parvekkeelle en kyllä uskaltanut mennä kuin päivisin.  


Kolme vuorokautta aavaa merta ja 3 negatiivista koronatestiä ja hytin ovet avautuivat
ja pääsimme jopa rantautumaan Eteläisille Shetlandsaarille.
Ensi kohtaaminen tuhansien ja tuhansien pingviinien kanssa oli kyllä ainutkertainen kokemus.
Tosiaan, meillä oli lähestymiskielto.... ei 5m lähemmäs, 
mutta se ei koskenut pingviineitä.
Eräs yritti haukata saapastanikin...
Että ne taapertajat olivat hurmaavia!

Pingviinien lisäksi valaita, merileijonia ja hylkeitä.
Elimme kyllä niin villin luonnon keskellä ja armoilla, ettemme unohda tätä koskaan. 
Siksi tämä(kin) matka on tehtävä uudelleen jopa näin...
askarrellen ja taiteillen!
 

On ihanaa palata seikkailujen valokuviin yhä uudelleen ja uudelleen.
Tulostella mieleisiä muistoja nostattavia minimalistisessa koossa ja toki isompanakin.

Vanhasta karttakirjasta kuin silppulaatikosta löytää kyllä sopivaa silputtavaa somisteeksi. 
Kierrätys on lähellä sydäntäni ja sitä yritän "tulkita" töilläni.

Kaikki mantereet on nyt siis valloitettu, mutta lähes jokaisella mantereella riittää lisää tutkittavaa!
Etelämantereelle tuskin palaamme, mutta muille toivottavasti kyllä!

Seikkailu juuri tutkimusaluksella avarsi etelämantereen elämää
ja ihmisen pienuutta niin upeasti,
ettei nuo aivonystyrät ole vieläkään pystyneet kaikkea rekisteröimään tiedostoihin.
Mutta kun tätä matkaa taas albumeiden muodossa teen, niin tutkin lisää!!
 
Ja voi kuinka hauskaa tällainen pikkuruinen näprääminen onkaan.
Toisaalta - samalla kun tulostelin minikuvia, niin tulostin myös isompia,
eli ohessa alkaa valmistua vähän suurempikin albumi Etelämantereen seikkailusta.

Näin sitä saa tehdä saman seikkailun monta kertaa
- ja siitähän minä juuri tykkään - seikkailla koko ajan "jossakin"!!

Lapset on kovasti kehuneet tuota pientä kokoa,
jaksavat katsoa... heh heh...
Lipastosta kun löytyy albumeita myös sellaisessa koossa,
että saranarenkaat on haettu Bauhausesta.
MUTTA, kyllä syyhyää tehdä näitä isojakin!!

Koska tämä oli yksi elämämme upein seikkailu, niin mukaan myös:
MoreThanWords-08/2022-Adventure-Map

Taustapaperin leimailin aiheeseen sopivin leimakuvin

ja koristeet on todellakin ihan pienistä silpuista klusterityyppisesti vain kasattu kuvien reunoille tuomaan pientä silmäniloa ja eipä mene hukkaan pienimmätkään paperin silput!! 

Nämä kolme sivua ovat ihan normikokoiseen skräppialbumiin,
eli taustapaperi on 30,5 x 30,5

jos kiinnostuit, niin täällä helmikuiset postaukset suoraan paikanpäältä
Buenos-aires
End-of-world
Tulimaasta-Kaphornin-kuohuihin
Cat-eikun-Pingving-walk
Antarktis
Vaaleanpunaisten-pilvien-alla
Aalloilla siis
Lemairen kanava&Paradise-bay-by-zodiac
Deseption-Island-Tulivuorisaari
HalfMoonIsland
2½-vuorokautta-paluumatkaa

A-Z aakkosmatkan The End!

Ja tässä ne nyt ovat,
76 elämäni pienimmässä koossa tehtyä skräppäystyötä,
eli seikkailuja maista/kaupungeista A-Z vuosina 1963-2021!!

"Matka" tuntuu pitkältä skräpätenkin. 4 kuukautta selaten vanjoja albumeita ja muistoja
facen Taiteillen luovasti ryhmän A-Z haasteeseen, joka haastoi minut todella
- mutta ihanalla tavalla !!

Viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisimpänä
New Zealand!!

Se ansaitsee kyllä useampi sivuisen pikkukameran, sillä oli maana niin monipuolinen 
ja jätti uskomattomia muistoja sydämeen!!

Auckland herätti meissä heti seikkailumielen...
jos kerta oli mahdollisuus ensin kävellä huikealla tornin avoulkotasanteella, niin tietenkin teimme sen!!
Kierros kesti noin tunnin ja samalla oli aikaa miettiä, että tulemmeko alas samalla hissillä,
jolla menimme, vaiko muutamassa sekunnissa hypäten???
Hmmm... hyppy voitti ja se onkin meidän kummankin yksi elon huikeimmista kokemuksista!!

On muuten eteläisen pallonpuoliskon korkein mahdollinen paikka josta hypätä 192m
- se tunne, kun pilvenpiirtäjien katot ovat alapuolellasi!!

Aucklandista matka eteni tutkimaan pohjoissaarta tarkemmin, sen sademetsiä,
kuin tuliperäisiä alueita höyryävine järvineen, geysireineen ja tulihan sitä uituakin
varsin kuumassa +43 asteisessa rikkilähteessä  

Eteläinen saari vei kyllä lopullisesti sydämen, kiiltomatoluolineen, 
Taru Sormusten Herrasta maisemineen elit oikeasti kuin hetken satua.
Niitä meisemia oli mahdoton vangita kuviin - onneksi ne jäi sydämeen!!

Rotoruan Maoreiden luona vierailu. 
lammasfarmit käsittämättömän viisaine koirineen, pingviinit, kiwi-linnut ja tuoreet kiivit.
Kokemusten luettelo on pitkä ja oikea albumi tästä Oceanian seikkailusta on 9cm paksu!! 

Kiitos New Zealand - annoit meille niin paljon muistoja!!

Ja näin siististi ne menevät laatikkoonsa!!
Ja voi... kyllä sinne mahtuu vielä paljon, kun vain pääsisi taas seikkailemaan uusiin ennen käymättömiin maihin ja kohteisiin - sitä odotellessa!!

Ja ISO kiitos kaikille, jotka ovat matkaani jaksaneet seurata kyllästymättä pikku kameroihin
- kommenttinne ovat kannustaneet ja tuottaneet suunnatonta iloa jo matkan varrella!!

W-X-Y

TuplaW pisti miettimään... 

sillä tämän pirskatin koronan vuoksi emme ole päässeet haaveilemallemme 
Walesin vaellusmatkalle.... sillä lentomme Manchesteriin peruuntuivat.
Olin jo hankkinut tuon matkan albumia varten 
Liisa Ihmemaassa paperikon taustoja varten,
koska Manchesterista oli suunnitelma jatkaa Llanddudnon kaupunkiin.
Sinne samaiseen idylliseen pikkukaupunkiin, jonne aikoinaan
saapui kesälomalle vanhempiensa kanssa tyttö nimeltä Alice!
Siitä lomasta seurauksena maailmankuulu klassikkokirja Liisa Ihmemaassa.
Ehkä mekin vielä joskus pääsemme tuonne Ihmemaahan
- joten tässä on pieni albumipohja jo valmiina.

Meillä suomalaisilla harvemmin käytettyjä kirjaimia X
löytyy reittiemme varsilta vain yksi - keskeltä Kiinaa Xi'an.

Sinne kyllä todellakin kannatti matkata luotijunalla, keskelle Ming- ja Qing dynastioiden aikaan rakennettuja huiketa keisarillisia  terrakotta-armeijoita!!
Aivan käsittämättömät löydökset maanalta ja kun itse pääsi kävelemään niiden kaivausten keskelle ja näkemään ne luonnollisessa koossaan, niin tämä oli kyllä niitä kerran elämässä kokemuksia!!

Xi 'an on ollut keisarillinen pääkaupunki yli tuhat vuotta,
13 dynastian ajan, perustamisajankohtana pidetään 202 ennen ajanlaskua.
Xi'anissa on myös Kiinan ainoa ehjänä säilynyt yhtenäinen kaupungin muuri.
Upea kaupunki, jossa tunsi olevansa kuin aikamatkaaja!  

Kiinasta paluu kotimaahan ja yhteen sen miedän perheessä käydyimpään kohteeseen Porin Yyteriin. 
Kuten jo monessa "kamerassa" on esiintynyt mieheni ja varsinkin poikamme leijansa kanssa,
niin syy matkustaa Yyteriin se oli kymmeniä, ellei satakin kertaa... 
Sieltä on ihania kesäisiä muistoja, ensimmäinen lapsenlapsikin sinne raahattiin 3viikkoisena!

Tuoreimmat kuvat ovat kahden viikon takaa.
Nyt nämä niin usein koetut hiekkadyynit on tutkittu myös maastopyörillä.
laji, johon minäkin hurahdin reilu kuukausi sitten....

Kannessa olevassa pikku tagissa on oikeasti Yyterin hiekkaa...
simpukat tosin ovat jostain vanhasta koristeamppelista. 

Yyteri kortin liitän mukaan
TheMaleroom-150-Water/beach haasteeseen

Häämatkat

Me olemme ne vanhemmat, jotka tuppautui mukaan myös lapsensa häämatkalle!
Klups... 
Kuvasin yhdessä vielä nämä kaksi häämatka kameraa,
vaikka oma häämatkamme onkin postattu jo aiemmin, Turkki

Ovela häälahja keskimmäiselle lapsellemme
- lentoliput neljälle Vietnamiin, hänen puolisonsa ja ihanan vävymme kotimaahan 
sisälsi siis mukaan appivanhemmat!! Hih...
No, onneksi vain Saigonin, eli Ho Chi Minhin osalta:
nuoret lähtivät kiertämään Pohjois-Vietnamia ja me "vanhukset" itseasiassa kokemaan
ensimmäinen kunnon rinkkareissumme matkaten yöbusseilla paikasta toiseen. 
Vietnamin yöbusseille ei ole kyllä vertaa... 
pikkuruiset kuvat ei kerro kunnon totuutta, miten hienosti penkit taittuivat edellisen penkin alle muodostaen kunnolla 190cm piktän makuupaikan viltteinen ja tyynyineen. Takatilassa oli jopa kolmen nukuttava kunnon "jenkkisänky", sielläkin nukuimme kerran Puolalaisen nuoren tytön kanssa.
Uusi kokemus hänellekin... kuulemma vain nuoria tavannut näissä busseissa,
hih... rikoimme rutiineita!! Onkohan meillä jäänyt nuoruus elämättä, kun yhä näin "seikkailuttaa"
- vai onko se seikkailuvietti jäänyt vain päälle?? 

Saigonin sykettä hurjan liikenteen kera, jossa nuorten tai lähinnä vävyn piti näyttää mallia miten niistä kaaosmaisista suojateistä pääsee koskaan yli.
Sotamuseo oli koskettava ja maisemat huikeat Bitexco towerista! 

Ensimmäisellä yöbussilla matkasimme rannikkoa pisin Nha Trangin kaupunkiin,
suosittu lomakohde, joka tulvikin venäläisturisteja ja ei muutoin olisi kuulunut edes reittiimme
- vierastamme turistikohteita, mutta siellä sijaitsee Vietnamin Disneylandiksi kutsuttu
huikea Vinpearl Land huvipuisto Hon Trein saarella,
jonne matkataan uskomatonta köysirataa pitkin kondooleissa!!

Huvipuistopäivän jälkeen nukuimme vain yön vaatimattomassa 7€majoituksessa
(siis todellakin meiltä kahdelta) - muutoinkin Vietnam oli uskomattoman edullinen maa.
Päiväbussille keskemmälle vuoristoon Da Lattiin, jossa oli yksi kohde The Grazy House,
jonka halusin ehdottomasti nähdä... Vietnamia googlaillen tuo pomppasi aina esiin ja en edes tiennyt, että se on samalla hotelli... vaan luulin vain nähtävyydeksi.
Mutta kun Bookingin sivuillakin tuli esille Grazy House,
niin minähän tilasin sieltä meille huoneen ja oikein Honey Moon sviitin
- se taisi maksaa parilta yöltä jopa 60€ (hui-kallis muihin majoituksiimme nähden,
mutta todellakin sen arvoinen!!)
Da Lat oli aivan uskomattoman upea paikka, mutta niin monta astetta viileämpi siellä vuoriston keskellä ja varsikin kun sateet tulivat aina illalla ja huoneessa ei tietenkään mitään lämmitystä,
niin meidän oli pakko jatkaa matkaa parin yön jälkeen.
Kaikki vaatteet yhtä aikaa päälläkin oli öisin kylmä!

Eli palasimme takaisin lämpimälle rannikolle ja kehuttuun Mui Neen kaupunkiin...
pari yötä taas ensin, mutta olikin otettava toiset kaksi lisää - siellä nimittäin riitti nähtävää ja seikkailtavaa punaisine, sekä valkoisine dyyneineen, jokivaellusta, lootuksenkukkajärvi, mönkkäriajelua ja pelkkä ranta 22km valkoista hiekkaa kävellä se puolimaraton...
Sinne jäi iso palanen Sydäntä!!
Yksi maailman kauneimpia paikkoja meidän näkemistä!

Lootuksen kukkaa tuli vielä syötyäkin
- Vietnamilainen keittiö saa myös täydet 10pistettä meiltä. 
Ihana vävymme äiti, on myös opettanut minua vietnamilaisen keittiön saloihin
ja niitä tulee tehtyä itsekin säännöllisesti!
Kiitos rakas vävy, ilman sinua tämä matka ei olisi ollut näin upea...
saimme myös tavata muutamia sukulaisiasi!!
Sinä osasit suositella meille paikkoja, joita ei turistioppaista löydy!!