- eikä helpoimmasta päästä olleet aiheetkaan, joilla palata mieleisen tekemisen pariin.
Haasteellisuutta lisää, kun adresseja joutuu tekemään nuorille.
Näissä ikä kyllä vaikuttaa!
Tekemiseen tuottamaan iloon vaikuttaa sekin, että tuotto näistä menee
11.10. (eli tyttöjen päivään) saakka Malawin tyttöjen hyväksi.
Keräyksessä parasta on sekin, että paikan päällä käytynä sai kokea konkreettisesti,
ettei yksikään euro mene hukkaan
- niille on oikea tarve!
Joten kiitos kun saan kortteilla
- suunnittelu ja sormien värjäytyminen maaleihin tekee
ihan kummallisella tapaa hyvää omalle päälle= mielelle!
Tällä kertaa oikein keskityin, mitä kaikkea ehtii päässäni liikkua
maaleja sotkiessa ja koristeita sommitellessa.
Valtava ero tunteilla ja mielen liikkeillä tehdessään suruadressia versus onnittelukorttia.
Ajatukset vie pakosti elämänpoluille:
saa itsensä kiinni miettimästä,
että millaisia polkuja kyseinen henkilö on kulkenut
- mitä matkan varrella tapahtunut?
Siksi uskallankin sanoa, että käsintehdyt kortit ovat aina tunteella tehty!
Muutama kuva lähempää, jossa toivottavasti näkyy pintasruktuuri paremmin.
Adressit ovat kokoa A4
Minkälaisia tunteita kädentaidot sinulle nostaa pintaan?
