Unelmien PAKUyöt

Kolmas kesä putkeen pakuilua lastenlasten kanssa...

Jokaiselle vuorollaan omaa aikaa....
Koska vain yksi mahtuu kerrallaan mummon ja ukon väliin nukkumaan. 

Tänä kesänä aloitettiin 13-vuotiaasta...
(sattui sopivasti peli- ja harkkatauko futiksesta)

Jännättiin jo, että vieläkö lähtee matkaan... 
Ihan innoissaan odotti omaa pakuyötä - mahtavaa... 
mutta kattokaas kuinka paljon on vuodessa venynyt...
Punareunaisessa kuvasarjassa vasen kuva otettu vuosi sitten pakuyöreisulta.
On jo pitkän huiskean mummonsa mitoissa!

Taitoa myös maastopyöräilijänä on tullut lisää
- mummoa nuo kalliot tuolla vauhdilla hirvittim, joten tyydyin kuvailemaan. 
Tulin minäkin se alas... mut pal maltillisemmin!!

Parissa päivässä fillarikilometrejä kertyi yli 40...

Seuraavana oli vuorossa 11-vuotias ja yli 30 kilometriä polkaistiin hänenkin kanssaan
saaristossa - Viikinkien maisemissa.

Kapuamistakin treenattiin, niin puissa kuin kallioilla.

Pakuelon vakioksi on muodostuneet isäni tekemät kuksat ja puuastiat, sekä ruutuliinat,
joille kattaukset saa nätisti ja siististi niin kiville, kannoille kuin kallioille. 

Kapua toi puolestaan vakioksi Tattis-tuolit...
ne on niin kätevät

Pakuöihin kuuluu paljon muutakin kuin vain fillarointi, risukeittimellä ruoan valmistus ja syöminen...
Petin tekeminen pakussa on kaikista hauskaa. 
Pelaamiset ja herkuttelut tietty ennen kummitustarinoiden kertomista
varpaat vielä vilvoitellen melkein ulkona
ihaillen maisemaa johon kulloinkin päädytään nukkumaan.

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisempänä oli tänä kesänä 8-vuotias
(6 ja 4-vuotiaat nautti vain päiväpakuilusta, ehkä jo ensi kesänä yön yli....)

Niin vain sotki menemään tämäkin neitonen liki 10km pikkupyörällään
välillä aika haastaviakin polkuja

Toisen pakupäivän päätteeksi vetäisi tämä Maailman paras "Jänis"
 mummolle ja ukolle vielä sellaiset KAPUAtreenit, että oksat pois.... 
tunnissa meni nyt kolme kilsaa... kun tammikuussa meni vain kaksi....

Vihdoinkin Pakuilemaan

Rikkaruohoelämää blogin upeasta postauksesta innostuneena
askeleemme ja polkaisumme vei viikonlopuksi Lohjan suunnalle.
Ehkäpä Suomen komeinta puuta, Tammea katsomaan. 

Lohja on ollut jokakesäinen pyöräilykohteemme
kaikki ne kesät, kuin meillä on tuo "hippipaku" ollut.
Lohjan kaupunki ja Liikuntakeskus ottivat päämääräkseen 2018 yhteisen tavoitteen
kehittää Lohjasta Suomen paras pyöräilykunta ja
2021 tuo titteli saavutettiin. Eikä syyttä...
niin monipuolisia mahdollisuuksia vauvasta vaariin on Lohjalla pyöräillä, ettei tämänkään reisu ole viimeinen
- aina löytyy uutta tutkittavaa.
Täällä edellinen "LohjanPolkaisu"

Lohjansaari oli ihan uusi kokemus: 
Nyt reilut parikymmentä kilsaa tutumpi. 
Paavolan Tammi on TODELLA KOMEA!
 
Syy aivan valtaville omenatarhoille, joiden ohi viiletimme
punaisten talojen täydentäessä upeaa maalaismaisemaa
selvisi lähestyessä takakautta takaisin Tammelle.

Alitalon Omenaviinitarha,
josta löytyi kuivasta makeaan viinejä Sen Seitsemän Veljeksen nimillä ja Aleksis Kiveä muutenkin.
Pari lahjapulloa niin sopivilla nimillä ostettiin jemmaan...

Aapoa, kuivaa omena-karviaismarjaviiniä itselle.

UPEAA oli Pietilän kärjessä Kruuhunokassa katsella Lohjanjärveä, 
vaikkei yhtäkään kengurua tai koalaa matkalla bongattu,
vaikka niistä näin hienosti "varoiteltiin"
- hih, ihanaa!!

Niin oli fiilis kuin olisi ulkomailla ollut....
mutta nopeasti tuli kyllä paluu Suomalaisiin saniaismetsiinkin,
kun tallatut polut/hiekkatiet päättyikin ja edessä oli jonkun mökki
- ei muuta kuin mettään...

Miten nämä meidän reitit jo poikkeusetta sisältää tällaisia polkaisemattomia osuuksia.
No - tälläkertaa ei edes kovin pahoja/pitkiä.... hih....
Tehokasta se on taluttaminenkin - tulee ylävartalollekin hommia.

Lohjansaari tuli kyllä polkaistua/talutettua laulun sanoin joka niemennotkoa ja saarelmaa myöten.
Mielenkiintoisiin reittivalintoihin oolivat vaikuttamassa siis lukuisat loma-asunnot.
Silti tahtotilamme on pyrkiä ajamaan aina niin-niin läheltä rantoja kuin vain mahdollista.
Vesi elementtinä vetää puoleensa, vaikka Lohjansaaressa oli kyllä aivan huikean
 monipuolitset metsäpolutkin. 

Iso-Antin ja Korkiasaaren takana siinsi houkuttelevan näköinen niemenkärki
Karkalinniemi ja sitä tarkkemmin googlaillen se alkoikin vaikuttaa meidän yöpymiskohteelta. 

Kesäkuun päivissä riittää pituutta ja auringonlaskua saa ihan odotella,
joten pakulle mukava puskaparkki ja petikin jo valmiiksi.

 Illallistarpeet reppuun
ja Ukkokullan kuohuvatkin
- sillä olihan hänen syntymäpäivä. 

Pyöräily vaihtui Apostolinkyytiin
- koska Karkalinniemi on luonnonsuojelualue ja pyöräily kielletty.
Eikä siellä Lohjansaaren puoleisilla poluilla olisi päässytkään edes meidän paksuilla renkailla, sen verran kivikkoa, juurakkoa ja kalliota. 
Sammatin puoleinen niemenkärki sen sijaan olisi ollut loistavasti poljettavissa. 

Mutta Kippis ja Kulaus, 
todella kivaa oli kävelläkin... korkeuserotkin sitä luokkaa,
että kävi Kapuatreenistä.

ja omatekoiset lohibowlit maittoi illallismaiseman ollessa kohdillaan

Auringonlaskua sai oikeasti ihan odotella, se tapahtui vasta 22.48

ja laskeudututtuaankin valaisi paluumatkaamme yöpuulle komeasti kajastaen puiden lomasta!

LOMALLA viimeiseen minuuttiin

Kun viimeinen loma-aamu alkaa näin... 
niin sitä ei voi muuta sanoa kuin että akut on ladattu!!

Lapsenlapsista yksi oli vielä pääsemättä "Unelmien Pakuyöhön" tänä kesänä
ja tämä yksi ihanainen/eläväinen 10-vuotias luonnonlapsi halusi järjestää mummon&ukon
viimeisenä loma-aamuna All Inclusiven kunhan vaan teeskentelimme nukkuvamme melkein 10. 

Itseasissa torkahdimmekin uudelleen ysin jälkeen - joten sai oikeasti herätellä meidät!!
Siis niin ihanaa!!

Ja kyllä moni Lohjan Liessaaressa lenkkeillytkin pysähtyi kommentoimaan
ja yksi pyysi lupaa ottaa kuvankin!!

Olisi brunssiaamiaisella tehnyt pienen omaisuuden nuori herra
sillä useampi totesi, että kahvila Liessaaren parkkipaikalta puuttuikin!!

Pienelle hiirulaiselle, joka nuuhkien selvästi esitti uteliaisuuttaan piknic-paikkaamme kohtaan
"ravintoloitsija" murensi juustoa...


Sää suosi mitä parhaiten viikonloppuamme

Lohjanharjun reiteillä me olimme jo kolmatta kertaa
- nuori herra ensikertaa isoveljen vanhalla läskipyörällä.

Alkuun juuret ja mutkittelevat polut oli haasteellisia, mutta nopeasti oppi.
Liessaaren lenkin vetäisi sitten jo sellaista vauhtia, että oli mummolla perässä pysyttelemistä!

pyörälenkkien jälkeen mikäpä olikaan mukavinta kuin pulahtaa jo aikas vilpoiseen veteen...

lauantaina sadekuuron jälkeen en uskaltautunut, mutta sunnuntaina pulikoitiin toista tuntia
Aurlahden uimarannassa - aikas kaukana oli hyppylaituri... mutta hienosti pulikoitiin sinne saakka sukeltelemaan - lokit oli kyllä pitäneet vessanaan laituria.

Viime vuonna isoveljen kanssan Kaarteen Sotamuseossa
- nyt pikkuveljen kanssa Tytyrin Elämyskaivoksessa
- kyllä olikin upea kierros myös meille aikuisille tuo Lastentahtiin kierros!!

Ukko-kulta on työnsä vuoksi käynyt kaivoksessa useita kertoja ja itseasiassa paljon syvemmälläkin siellä - mutta hänellekin oli elämys, miten tuo 114m syvyydessä oleva "historia kerros" oli muuttunut.

Ja kyllä nautti pakuilijakin!!
Iso suositus paikalle!!

Mutta NYT....
Töihin....

Tiira ja Tiirailija

Tiira ja Tiirailija
- tämä on lempi kuvasarja kuluneelta viikonlopulta!
Pienen "tiirailijan matkassa" sitä itsekin tutki joka niemen notkan ja saarelman
ihan uusin ja uteliain silmin.

Viime vuonna nämä ”Unelmien pakuyöt” keksittiin lapsenlapsille synttärilahjoiksi !

No, ei kai niitä olisi voinut aiemmin keksiäkään, kun eihän meillä ollut edes pakua.
Tämä on niitä hankintoja, kun vaimo(minä) erehtyy sanomaan aamukaffella ihan heittona,
et olispa kiva, kun olis paku millä pääsisi pyöräileen aina uusiin maisemiin…

Vaikka kauniin pienen järven rannalla asutaan-niin tosi tylsää kiertää aina ympäri tuota samaa järveä
-jonka on jo miljoona kertaa kiertänyt joskus juostenkin, kun se vielä sujui
- mutta varsinkin kävellen... sillä samaista lätäkköä saan kiittää siitä,
että se on "opettanut mut käveleen aina uudelleen ja uudelleen" jo kuusi kertaa
(jokaisen operaation jälkeen) Siis arvostan ja todella, mutta kaipaan oikeasti muutakin! 

Siltä istumalta autokauppoihin… tai no - sain mä sen kaffen juoda loppuun,
googletti sen aikaa autotalli.comissa

Tämä juuri 7v täyttänyt neiti vetäisi kahden päivän aikana yli 14 kilsaa luonnossa 
ja nauroi, et eka päivä piti ajaa kivikossa ja toinen juurakossa
- mut pal hauskempaa kuin asfaltti, joten vähän siis meidänkin geenejä.

Ja kyllä se luonto tarjosi muutakin, kuin pelkkää pyöräilyä!

Elämyksellisiä evästelyjä ja kokkailuja,
joihin löysin vihdoin sen puna-valkoruudullisen liinan.
Viime kesänä jo yhden muovipintaisen tilasin...
sellainen koppura, et siinä olisi kaikki kattaukset keikkuneet (palautin)

ja kuinka ollakkaan, nyt ihan muulla kangaskauppareisulla heti oven suussa
kyltti: "Tästä ilmoitimme"
kyseistä ruutukangasta lähes hyppäsi suoraan syliin!!
Ostin koko lopun pakan, a' 2€/m
ja niin innoissani olin, että unohdin ostaa sen mitä menin ostamaan... 

Eli nyt riittää ruutuliinaa, niin kiville, kannoille kuin maahankin
ja jollei pesukone enää selviä evästely-jäljistä, niin leikataan pakasta uusi...

Tuskin koskaan olen nähnyt yhtä innokasta rantakahvilan pitäjää
ja miten upealle paikalle hän olikaan yrityksensä laittanut!!

Viime vuosi oli muutenkin hankintojemme suhteen yksi parhaimmista vuosista,
siihen lukeutuu tuo risukeitin - jonka vertaa ei kyllä ole!
Suorastaan täydellinen compo joskus fajitasta varten ostetuin valurautapannuin!!
Simmoiset courmetit se on loihtinut meille jo niin monta kertaa...
eikä pettänyt taaskaan, sulassa sovussa kypsyi niin mummon&ukon kuin neitin herkut!

 

Elämyksellinen viikonloppu takana, meille kaille!
Mulla oli jo kaikki kuvat täällä blogissa valmiina... jutut vaan naputtelin nyt.
Valokuvat ennätin tsekata moneen kertaan ja kollaaseiksi tehdä
tuon suloisen kaksikon nukkuessa klo 8.30 saakka
ja siihenkin aikaan mulla oli täysi työ herättää heitä...

Autossa nukun itsekin kyllä loistavasti, mut en nyt sentään enää viiden jälkeen malta...
Usein lähden auringonnousua ihastelemaan, mutta nyt en raskinut sitäkään,
ettei neiti herää... heh heh... ei tod. olisi herännyt - herättyäänkin vaan nautti selkähieronnasta ja ihanista höpöttelyistämme.



Ajomatkoilla matkapäiväkirja sai kaksikin uutta aukeamaa... pari valokuvaa neiti pyysi tulostamaan kirjaan... saa valita ne sitten itse...
kyllähän näitä kuvia taas riittääkin... niin helppoa tämä kännyllä napsiminen!