- niin voidaan kai sanoa,
että on tämä suomenkieli mielenkiintoista.
Elokuun lopulla palasimme St Helenan
ja eteläisen Afrikan seikkailulta
sekä kotiin, että minä samantien töihin.
Niin kaffella työkaverin kysymykseen;
"Mikä meitä oikein liikuttaa reisuilla eniten?"
- vastasin kuin apteekin hyllyltä;
"Kohtaamiset, varsinkin lasten!"
... tovin hiljaisuuden jälkeen naurun remahdus,
josta ei meinannut tulla loppua
ja minä en vieläkään tajunnut MIKSI!!
Joten laitetaas tässä samalla nyt
domino-efekti liikkeelle kysyen:
Mikä sinua liikuttaa eniten?
(väärin ymmärryksen jälkeinen vastaukseni
postauksen lopussa, älä kurki vielä!!)
Olimme varautuneet, että
suosituin rajanylityspaikka Ngwenya-Oshoek
on todella jouhevaa!
Ensimmäiseen majapaikkaan
Hhohho Districtin Emafini Gountry Lodgeen
saavuimme kolmisen tuntia ennen auringonlaskua!
Pyörät esille ja satulaan:
ensikoskentus Lohikäärmevuoriin (afrikaaniksi Drakensberge)
Hieman haastavat polut majapaikan vieressä
- metsätyökoneen jäljiltä, mutta silti niin ihanaa!
Jyrkkyyttä ei saa vangittua kuviin
- taluttaessakin meinasi liukua!
Mutta kyllä sieltä pääsi,
välillä jopa polkien.
"Kiltisti kotona" ennen pimeän tuloa! 
Silmät - sydän - koko keho!
Kaikilla aisteilla odottava ja kutkuttava tunne
- huomenna koko päivä aikaa viettää noissa maisemissa!
LUONNOSSA!
Ja lopussa lupaamani vastaus siihen "liikuttavuuteen"
Ehkä se välittyi jo kuvien kera.
Kiehtovinta ja meitä "Liikuttavinta"
ihan kaikissa maissa on
LUONTO
Nähdä ja kohdata sellaista mitä ei ole vielä nähnyt!
Ja yhä edelleen, LAPSET/kohtaamiset
niiden ihmisten kanssa,
jotka asuvat niin erilaisessa ympäristössä
kuin me itse!!
Tuleva viikonloppu poljetaan/pakuillaan
Itä-koti-Suomessa.
Viedään vihdoin äiti kyläilemään naapuruston
ja ystäviensä luo.
Ja tietty juodaan yhdessä
ne nokipannukaffet syntymäkotiharjulla.
4-vuotta tulee jo äidin muutosta tänne
"meidän luo" = lähelle!
Sykähdyttävää syysviikonloppua toivotellen!
Luonto liikuttaa, niin monella eri tavalla.
VastaaPoistaKaunista syyskuun aurinkoa viikonloppuunne.