Piipahdus Quitossa

Piipahdus Quiton vaalihumussa ja ruuhkissa

Kadut kirjaimellisesti soivat, lauloivat ja tanssivat!
Sekä olivat täynnä sirkushupeja ja vielä ilman alkoholia 

Sillä vaalipäivää edeltävästä illasta klo 18 kaikki alkoholin myynti ja nauttiminen oli laissa kielletty vaalipäivää seuraavaan päivään klo 12 saakka!!

Pitihän se suomalaisen testata - ravintolassa olisi illalla saanut viinilasilliset mehulasista,
jos olisi suostunut syömään sisälle - mutta me halusimme nauttia lämpimästä illasta terassilla
- eli kuplaveden kera ihania tuoreita katkarapuja!
Minimarketin osuessa paluumatkalle - piti mennä testaamaan viinipullon verran.
Myyjätär pyöritti ensin hymyillen ja niin pahoillaan päätänsä,
mutta menikin kurkkaamaan kadulle, näkyikö poliiseja???
Ei näkynyt, joten kääri putelin mustaan tiukkaan muoviin ja sujautti ukkokullan reppuun!

Poliiseja oli kyllä todella paljon liikkeellä - lähes joka kadunkulmassa!!
Ja sakot olisivat olleet kovat!!
 

Nähtävyys ja museokierrokset jäi tosiaan minimalistisiksi... 
ei silti, en mihinkään sisälle olisi halunnutkaan.
Maria-patsaalle toki kiipesimme nähdäksemme koko kaupungin

Kaupungin aukiolla piipahdus ja kaffet

Ihanat kisulit - leipätilaus ei mennyt ihan putkeen, 
mutta helpotti pikkunälkää!!

Torit ja kauppahallit ovat mulle tosi mieluisia paikkoja! 
Tällä kertaa oli vain tuoreiden herkkujen ostaminen jätettävä
- sillä aamuvarhaisella oli lento Galapagossaarille ja mitään "elävää"/elintarvikkeita ei sinne voisi viedä

- siispä vain katselukierros

Repo rankana, kuten nämäkin kaverit muutamaksi tunniksi päät tyynyyn....

ja kohti uusia seikkailuja!!

Täältä tullaan

Ensi kosketus Galapagos saariin otettiin kirjalimellisesti maan alta.  
Meillä oli liput Baltran saarelle lähtevään lauttaan, mutta aikaa olisi n.4h.

Helmat hulmuten kohden Santa Cruz saaren ylänköä.
Etsimään pisintä (yli 70m) yhtenäistä läpikuljettavaa kaksikerroksista laavatunnelia, 
"Laavaputkea" 

Löytyi ja eikun maan alle - luolasto oli helppokulkuinen tukikaiteineen

Kuviin oli mahdoton vangita niitä kerroksia, mitkä laavavirrat ovat muodostaneet miljoonien vuosien 
ja miljoonien tärähtelyiden ansiosta. 
Ikuinen salaisuus millaiset labyrintit maan uumenissa lymyilee
ja millaisiksi ne muodostuu suurten ja pienten tulivuorten purkausten seurauksena.

Maan uumenista takaisin maan päälle ja lautalla kohti seuraavaa saarta

Nyt alkaa näiden saarten tutkiminen

Andien vuorijonoa päivätasaajan molemmin puolin

Kiehtovaa Andien vuorijonoa riitti tutkittavaksi molemmin puolin päiväntasaajaa.

Korkeimmat huiputukset oli tarkoitus tehdä Rucu Pichinchalla 4696metriin,
josta olisi avautunut upea näkymä lumihuippuiselle tulivuorelle Mirador de pasolle.
Mutta näkyvyys katosi jo Pichinchan huippua ennen reilussa 4.kilometrissä.
Paksut pilvimassat laskeutui seuraksemme, pilvisade helli aluksi ihoa hempeästi,
mutta tuulen innostuessa oli aurinkolasit laitettava silmien suojaksi - eli näkyvyys meni totaalisen nollaan.
Pilvien joukosta alkoi tulla pelkästään u-käännöksen tehneitä vastaantulevia
- alaspäin laskeutuvia vaeltajia, joten samoin teimme mekin.
Olimmehan varautuneet vain puolen päivän tripille 6-8tuntia...
yövarustus oli alhaalla majatalossa.

Hieno vaellus jokatapauksessa luonnonvoimineen 

Askelmittari näytti 24tuhatta u-käännökselläkin päivän saldoksi.

Ja mikä käsittämättömintä - vain pari sataa metriä alempana sää taas kirkastui ja Quiton miljoonakaupunki piirtyi kalvoille auringonpaisteessaan.
Pilvien yläpuolella olimme yhä - mutta ne olivat suloisen valkoisia cumulus-pilviä

Maailmanvalloittaja fiilistä ei vienyt huiputuksen epäonnistuminen

- päinvastoin sääolojen kunnioittaminen vaikutti sydämeen saakka!
Jos Islannissa olemme olleet tuulten armoilla lentokoneessa yli tunnin, kun lentokenttää ei voitu avata myrskytuulen vuoksi - niin nyt olimme ilman koneen suojaa tuulten vietävänä ja alaspäin laskeutuminenkin tuntui melkein kapuamiselta!!
Todellakin hyvä treeni!!

Huiputettavaa Andien vuorijonoilla riittää
- kirjaimellisesti Päiväntasaajan molemmin puolin.
Näin sitä oltiin mekin, ukkokulta pohjoispuolla ja minä eteläpuolella
kuitenkin käsikädessä!

Quitosin näköalapaikalle poikettiin matkalla Papallactaan vähän "hengittelemään".

Vuorijono heinätuppoineen kiehtoi myös pieneen mäkispurttiin
- piti testata miten ohuempi ilma vaikutti - sillä olihan lähtökorkeus jo 4120.
En tiedä oliko ohut ilma, vai vuoren jyrkkyys - mutta vajaa 200metrin nousu sai jo puuskuttamaan. 
No - fyysiet kehon lämmittelyt teki hyvää -sillä ilman lämpötila laski korkeuksissa +4asteeseen
ja pyyhe ympärillä luonnon thermoaltaisiin sukeltaminen sai päät kirjaimellisesti höyrymänään.
Altaat olivat 36-41asteisia ja niitä kiemurteli jokapuolella majoituksia, eli meidänkin lähin oli ihan majan vieressä, pari rappusta vain ja molskis!

Altaissa saattoi polskia vaikka läpi yön - joten illalla viimeiseksi, aamulla ensimmäiseksi.

Välillä satoi räntää.... hih... andeillä säät vaihtelee nopeasti!!

Kyllä se lilluminen lämpimissä vesissä teki hyvää ja energisoi...
Aamusta silmät kurkki kummasti taas korkeuksiin - Napon vaellusreiteille, 
joita tituleerataan yhdeksi maailman kauneimmista.
https://fi.wikiloc.com/reitit/vaellus/ecuador/napo/papallacta?page=2

Maastopyörävaihtoehto houkutti kummasti,
mutta tyydyimme kuitenkin pistämään vain töppöstä toisen eteen seuraten vuorilta alasvirtaavia höyryäviä jokia ja vesiputouksia - sillä niihin oli pakko pysähtyä tuon tuosta
ja kokeilla oikeasti veden lämpötilaa.

Alpakat ja laamat seurasivat matkaamme uteliaina 

Korkeammalla vuorenrinne niityllä näkyi outo musta "otus"
- vuohiko, villisika?
Molemmat arvailut meni pieleen kun lähestyimme kirjaimellisesti hiljaa hiipien

 tuota komeutta kohti

Valtava Andien tapiiri tapitti meitä noin 4metrin päästä... se lähemmäksi emme uskaltautuneet,
vaikka pari paikallista pikkupoikaa viittelöi hiipimään sen taakse...
Kivan kuvan kyllä nappasivat meistä yhdessä tuona ikimuistoisena hetkenä!!

jälleen kerran tuli todistettua, että se vaan kannattaa lähteä seikkailemaan...
ja porrastreeniä löytyi tälläkin reitillä!