Sateessa ja paisteessa

Synnyinkoti, se auttaa ymmärtämään
- selittää mielelleni hiljaa: 
"Miksi olen tänään se joka olen!!
Miksi kiinnostaa juuri nämä asiat. 

Sillä jälleen kerran kun polkaisimme tänne
elämäni ensimmäisten "kuntoportaiden" äärelle,
niin ymmärrän jälleen itseäni enemmän.

Miksi elo on nyt sellaista kuin on...
luonnon, mieluiten koskemattoman luonnon
äärellä oloa, kapuamista, pyöräilyä.
Niillä eväin olen pienestä pitäen alkanut varttua.

Ja miten etuoikeutettu olen,
että elämääni löytyi ihminen,
jonka veri vetää aivan yhtä vahvasti ulos
sateeseen tai paisteeseen - ei sen väliä. 

Monet maisemat ovat sateessa, tuulessa

jopa vaikuttavammat kuin auringonpaisteessa! 

70kilsaa tutummaksi
poljettiin sadekuurojen saattelemana

Kesälahdentien, Putikon ja Vaahersalon polkuja/teitä
Puruveden täl-, ja toispuol sekä varsinkin välissä.

Ennenkuin saavuttiin äitini ja minun lapsuuskotiin

Eikä se jäänyt yhteen ainoaan kertaan
edes tässä (pidennetyssä) viikonlopussa. 

Toinen kerta tultiinkin pakulla ja äiteen kera!
 Siitä tulikin oikea TÄHTI-hetki!

Lienen tullut paljolti ulkoilma isääni,
koska äitee on tunnetusti enemmän sokerista...
Oli ehtinyt harmitella,
miten KURJAT säät meille osui pakuilla, 
hänen viettäessään aikaa
ystäviensä ja entisten naapureiden luona. 

Iloinen kyllä, että viimeinen päivä oli paistetta
- niin monella tapaa!

Halailla puita ja tallustella rakkailla mailla, 

Seuraavalla kerralla on kyllä varattava
kotitalo lammenrantasaunoineen viikonlopuksi
- että saadaan oikeasti kylpeä vielä tässä samassa saunassa, 
johon liittyy niin paljon rakkaita muistoja

Risukeitin pääsi hommiin...
Pitihän ne sumpit juoda kotitalon kuistilla