KAIKKI herneestä!

Herneenpalko sipsit

Terhin inspiroimana syötiin KAIKKI herneestä!

Ja syödään toistenkin

-nämähän on ihan mielettömän hyviä!

Valmistin samoin kuin  lehtikaalisipsit, 
palot kulhoon, oliiviöljyä ja mieluisia mausteita.
Meillä tällä kertaa basilijaa, persiljaa,
valkosipulirouhetta, chiliä,
pippurisekoitusta ja oreganoa.

Kunnon pyörittelyt, pellille ja
samoja mausteita vielä päälle reilusti.

Kiertoilman yläosaan ja ylälämmöllä 200
ja nnäin rapsakoita oli 7min.
5min olisi varmaan riittänyt.
Oliskohan Air Fryer vieläkin nopeampi?!

Meilläkin sellainen oli,
mutta onneksi palautusoikeus
- oli mun "suurtalouskokin" makuun liian pieni. 
Ilmankos poika asnaookin aina,
että äitee tekee ruokaa kuin armeijalle.

Näin nätisti osasin tehdä
ihan vaan kahdellekin,
heh heh!!

Pankaas kokeillen 
- oikeesti herneestä voi syödä kaiken,
kiitos Terhi!!

Ja kun nyt ion saatu ns. "Palko auki!"
niin mietin jo seuraavaa siirtoa -
wok-tyyppisesti!!

Kokeilevaa kesäkeittiötä
ja ilmoitelkaa innovaatioistanne, 
täällä innostutaan ainakin helposti!!

Varpaat vapaalla

Kesäkuun ensimmäinen päivä
heitin koko kesän haasteeksi VARPAAT! 

Heinäkuu loppupuolella,
kun saan aikaiseksi paljastaa
omat varpaat (perinteisellä puskaparkki kuvalla)
Skräpätenkin varvasleiska on tekemättä!!
Mihin tämä kesä on mennyt???

Varpaat ovat olleet kyllä ennätys paljon paljaana.
Viipottaneet lastenlasten kanssa
vesipuistossa, pihalla ja rannoilla. 

Melkein siedän jo soralla ja käpyjen päältäkin kävellä
- kuten lapsena. 
Kuis herkkähipiäiset sun varpaat on?

Pakuöitä on ollut luvattoman vähän
aikaisin keväällä villasukat jalassa,
juhannuksena jälkikasvun kera.

Vasta nyt ennätimme tuulettamaan varpaita
neljän yön verran.
Ihana pidennetty viikonloppu
työntäyteisen heinäkuun keskellä!!
Mahtavia puskaparkkeja tarjosi
Pälkäne, Valkeakoski, Hollola ja Hämeenlinna.

Ensimmäisenä päivänä polkaistiin Toijala-Akaa
 ja Pälkäneen polut 70kilsaa tutummaksi.

Järvien ympäri pieniä metsäpolkuja on ihan paras viilettää!
Näillä seuduin vesistöjä riittää!!

Illalla oli treffit keskimmäisemme perheen kera.
Polkaisuhiet huuhdottiin Pakanrannassa Pälkäneellä
- hiki pintaan tuli myös kiipeillessä.
Ja kyllä pieni risukeitin taipui isommankin sakin grilliksi!!

Pojat olisivat mielineet jäädä jälleen pakuyöhön
- Tuhkimotarinan aikaan lähtivät vasta kotiin.

Nyt oli vuorossa mummon&ukon pakuyöt!!


Ukkosrintama uhkana Tampereen seudulla,
joten polkaisimme Valkeakoskelle
- vaikka onhan siellä poljettu aiemminkin.

Ei kuitenkaan Korkeakankaalla,
joka myös Veikko Hakulisenkin

hiihtokeskuksena tunnetaan.

Pyörät pistettiinkin parkkiin,
nämä 401 porrasta nähtyämme.

Palasi elävästi mieleen miten treenasimme
2022-2023Malawille
Mulanje-vuoren valloitusta.
Tunnin treenejä usein kuntoportaissa.

Kyllä on kunto laskenut,
4 kertaa = 52min. 
ja kumpikin totesi, että nyt riitti.
Fillarit alle. 

Ei sekään helppoa ollut,
rinnettä risteili ylös-alas 
"VAIN" 5km ja 8km reitit.
Wow - mitkä nousut ja jopa laskut!

Nostan todella hattua hiihtäjille, 
jotka viilettää suksilla ne mustat reitit.

Kuva lainattu Korkeakankaan omilta sivuilta,
sillä en tosiaan pysähtynyt kuvaamaan
- vaan kieli keskellä suuta keskityin pysymään pystyssä. 

Oli ne silti kaikki kierrettävä.
Siniset ja punaiset reitit olivatkin ihanan leppoisia
ja niiltä ennätimme sopivasti 
laavun katoksen alle ruokailemaan,
ennenkuin taivas repesi Valkeakoskellakin. 



Huiputettu on, kahdella tapaa!!

Valkeakoskella fillaroidessa on ollut tapana poiketa
Mokkapirtissä Jalluilla, 
mutta nyt se perinne jäi välistä
ja pakun nokka taas pilviä pakoon
- Lahden suunnalle lupaili vähemmän ukkosrintamaa.  

Stoppasimme Hollolaan, 
Vesijärven rannalle.
Vastarannalla Lahti, josta vielä illalla erottui
vesitorni ja hyppyrimäet

Aamulla ne olivat upean usvan piilossa.
Salpausselän harjuja riittää suuntaan jos toiseen
ja nyt päätimme lähteä tutkimaan sen tuntemattoman puolen.
Harjujen lisäksi oli tarjolla kosteita pitkospuureittejä

ja vuosituhannen vattuapajat. 
Näitä ihanuuksia oli silmän kantamattomiin

Onneksi löytyi edes pussi, mihin noukkia
ja ilman fillarimehustamoa
saada ne suht kokonaisina pois mettästä. 

Siellä ne on taatusti vieläkin, 
sillä jatkettuamme reittiä - tajusimme, ettei sinne pääse lähellekään autolla
ja kukaan ei jaksa kävellä sinne, 
tai ainakaan saaliin kanssa enää takaisin. 

Olivat nimittäin sellaisten harjujen,
nousujen ja laskujen päässä, 
ettei itsekään tehnyt mieli palata
- vaikka villivatut on parasta mitä tiedän. 
Tämä oli kyllä yksi niitä
kerran elämässä kokemuksia parhaimmillaan!!
 
Selvittyämme poluilta lopuksi
Hollolan keskiaikaiselle Pyhän Marian kirkolle
tupsahti keskiaika muutenkin ympärille.

Siellä oli Keskiaika markkinat
- ohimennen näytti olevan ihan "samoja tyyppejä"
kuin muutaman viikko sitten Turussa.
Taivaan ranta aloitti tummemman taiteilunsa,
joten me jatkoimme polkemista kohti Messilää
ja takaisin pakulle.
Mittarissa oli 72km ja vatut suht ehjinä
ennenkuin taivas repesi. 

Ruutuliinakattaus sai jäädä tälläkin kertaa.
Kuuron himmattua saatiin sentään broiskunvartaat kypsymään.
Romattisesti auton ohjaamossa nautittiin
uuden kuuron musiikki taustalla "soiden".

Jälleen matkasuunnitelman jatkot
Ilmatieteenlaitoksen sivuilta.
Hämeenlinna ja Katumajärvi.

joka tarjoilikin sellaisen taidenäyttelyn!

Tähän oli hyvä jäädä ja pistää kisamatsomo pystyy
- taivas oli selvästi Espanjan puolella - niin punaiseksi muuttui, 
ettei kännyn kuva saanut sitä edes taltioitua
miten upealta se näytti!!

Tour de Hämeenlinna, Aulanko & Hattula
saa jäädä seuraavaan postaukseen!!

Puoli vuotta ”piilossa pidetty”

Maailmaa, tai ainakin Suomea 

kiertänyt kortti, 

jonka blogiystävä Pöllö 

tilasi blogiystävä Stanstalle! 

Tammikuun alussa pääsin tätä ideoimaan

 ja ennätin toteuttaa ennen lähtöämme Ugandaan! 

Kortin tuotolla hankittiin kylpyammeita 

 ja vuodevaatteita Ugandan äitiyspakkauksiin 

=Baby boxeihin, joihin Suomesta veimme 

vauvanvaatteita ensimmäisen vuoden tarpeisiin

122 synnyttävälle äidille!

Kutkuttavaa vihdoin paljastaa kuvat kortista, 

jota oli niin hauska ideoida! 

Kortti on vihdoin perillä, 

postitse - ei vieläkään livatreffejä, 

joihin alunperin oli tarkoitus!

Mutta Stsnsta&Pöllö

- nythän tapaaminen on vasta edessä!❤️

❤️kiitos, kun saan näitä tehdä!

Ilomielin teen jatkossakin!

Aihe kuin aihe… 

Pistä Repolaisen aivonystyrät hommiin! 

Lisään tähän sähköpostiosoitteeni,
kun tuo sivupalkki ei näemmä mobiiliversiossa näy
repo.pirjo(ät)gmail.com 

Vuosina 2026-2027 korttien tuotto suuntaa  

Burkina Fasoon! 

 Banforan alueen kouluruokakokeilu 

on motivoinut heikommassa asemassa olevia 

 perheitä lähettämään tytötkin kouluun.

  Kortteillen pyrimme pienimuotoisesti 

saamaan sille jatkoa! 

Lämmintä ruokaa todella arvostetaan!  

Samalla saavutetaan luku-ja kirjoitustaito! 

Eikä tarvitse tehdä edes kovin pitkää 

aikamatkaa kotimaassa 🇫🇮

Vuonna 1943  Suomessa säädettiin laki maksuttomasta kouluruoasta! 

Laajemmin käyttöön se saatiin 1948! 

Sen arvostuksen palaamista 

toivomme myös omaan kotimaahan!

Luku-ja kirjoitustaito muuttavat maailmaa!

❤️🙏🏻🌍

Ne pysyivät pihveinä

Tyypillisimmillään hevihävikit
(pussitetutit silputut salaatit & kaalit)
päätyvät aina vohveliraudalle
mun aamiais"leiviksi".  

Saaliin ollessa näin jättimäinen (0,78senttiä)
- päätin kokeilla 
kasvis - tai ehkä paremminkin salaattipihvejä!

ISOon kulhoon mahtuivat
4 kanamunan ja n. 2dl juustoraasteen kera.
Jääkaapissa lymyili myös pari 
ruohosipuli tuorejuusto "donitsia"

Lusikalla nostelin ja "muotoilin" pellille pihvit.
Oma veikkaus oli, että uunista tulee ulos pannukakku!

Iloinen yllätys, 
ne pysyivät pihveinä!

Etäpäivän työlounas näytti tältä
tomaatti-vuohenjuustokeiton lisukkeena kivan värikäs.
Helppoja mukaan otettavia olivat live työpäiviinkin. 
Kaikki jo syöty!

Raparperikään ei osaa lopettaa varren kasvatusta
- tässä jo kolmas piirakka
(tullee neljäskin, sillä pakkaseen en laita, 
siellä on viime vuotisiakin....)

Piirakatkin popsittu jo parempiin suihin,
vaikkei omaani yhtäkään palaa...
viljatta en ole vielä keksinyt piiras versiota!!

A-jai-ja-jai...
Kattokaas mitä herkkuja
 mua on joka päivä odottamassa töistä tullessa.

Eläköitynyt Ukkokulta on kyllä enemmän kuin ihana juttu!!
Arvostan!!

Söpöilyä

Jos jokin leikki on säilynyt läpi elämän, 

niin se on paperinukkeleikit.

Paperinukkeja olen vaatettanut kolme vuotiaasta...
eli pian 59-vuotta
ja se on yhä yhtä ihanaa!!

Muistan miten ylpeä olin,
kun mun paperinukeilla
oli aina ihan oikeaa pitsiä hameenhelmoissa,
tai pikkuriikkinen pätkä jossain kohdin. 

Oikeita nappeja ja neppareita
- nauhoja ja langanpätkiä!

Pikkutytön onnea oli omistaa
ompelijatar-mummi!

Sama söpöily sai jatkua
tässä syntymäpäivä & hääpäiväkortissa!

Tämän malliset kortit
olen nimennyt seisoviksi korteiksi
- näyttävyyttä juhlapöytään. 

Taittuvat tarvittaessa matalaksi
ja sekä kortin päällinen,
että allaoleva tausta näkyvät yhtäaikaa.

Söpöä heinäkuista päivää
toivottelen harmaan sateisesta Turkusesta!!