Tour de Pöytävuori

Tour de Pöytävuori!
Ja iloksemme milläs muulla kuin 🚵‍♀️🚵‍♂️

Aiemmassa postauksessa jo tuuletin ilosta, 
kun saimme pitää maastofillarit vielä omatoimiset lisälomapäivämme.
Olin kyllä googgeloinut jo paikalliset pyörävuokraamot 

- lähinnä cityfillareita, joilla ei vuorille ja maastoon asiaa.
Omakohtaista kokemusta jo sellaisen hajottamisesta Ranskassa,
https://repolainenreissaa.blogspot.com/2022/07/tour-de-france-repolaisittain-osa-5.html
joten kiitos EI!!

Olin googgeloinut myös valmisretkiä pöytävuorelle - kalliita ja aikataulutettuja.
Uberilla tietty pääsi vuoren juurelle helposti ja edullisesti
mutta mahdoton valita - mikä talsittaisiin: 
Platteklip Gorge, Devils Peak vai Woodstockin luolille. 
Kävellen et kertakaikkiaan ennätä ja jaksa.

Ja kuten karttapiirturista näkee - niin onnistuimme käymään NE KAIKKI
ja vielä ihan kiireettömästi vajaassa kuudessa tunnissa!
Fillarit on niin-niin PARASTA ainakin tässä vaihetta eloamme!!

Helppoa asfalttia....

...mieluisaa soraa, vaikka välillä pakko taluttaa,
mutta tuleepa treeniä ylävartalollekin. 

Välillä vauhdikkaasti vesiputousten uomista
 ja välillä vaan maisemien ihastelua.

Unohtamatta uskomattomia serpentiini mutkia -
pystyi ajamaan välillä oikein kunnolla ja lujaa ihan mielettömissä näkymissä:

Trekkeinä näitä mainostetaan,
mutta sopivat erinomaisesti myös fillareilla polkaistavaksi.
Ja kun ei sitä lomaa, edes lisäpäivin ole loputtomasti
- niin fillarilla kertakaikkiaan vaan ennätätä näkemään/kokemaan enemmän.

Reitti tarjosi mielettömän upeita näkymiä alas cityyn

Pöytävuori kätki uumeniinsa myös uskomattomia paikkoja.
Tarkkasilmäisin voi kohdentaa katseen yläpuolen kuvan vasempaan alareunaan.

Siellä on meneillään elokuvan kuvaukset...
Tuosta kohtaa ei millään päästy fillareilla alas,
että olisi voinut mennä kysymään mikä leffa kyseessä....
olisihan se ollut hauskaa joskus katsoa.
Tosin varmaan olisimme häirinneet, että hyvä
ettei edes Ukkokulta nähnyt siinä mahdollista reittiä!

 

Niin upeita paikkoja kuin saimmekaan nähdä kokea
ja omaan tahtiin kiireettömästi tutkia - niin parasta kaikessa oli kyllä polkeminen.

Juuri tällaisilla reiteillä ja poluilla tuntee elävänsä ihan kaikilla aisteilla.
Vaikea näitä on kuviin/videoihin tallentaa,
mutta onneksi tuo takaraivokin on ollut vielä aika pitävä
ja sydämen murusia riittänyt jakaa... näillekin vuorille niitä jäi - PALJON!
Joten varo kompastumasta jos osut samoille poluille!!
 
Ja onhan sitten vielä tämä blogi...
kun emme jaksa enää polkea ja takaraivo alkaa vuotaa
- niin palatan tänne!!