Kuuhun ei kuroteltu...

Kuuhun ei kuroteltu,
mutta ihan konkreettisesti pilvissä päästiin polkemaan.

Fiilis oli kyllä, kuin olisi saanut kuun taivaalta.
Selvisi, että saamme pitää vuokrafillarit loppuun saakka.
Luulimme, että ne on palautettava kun ns. järjestetty loma loppuu, 
eikä kaupungista varmaan olisi löytynyt kuin cityfillareita.

Paikkausvermeet sisägummeineen saimme niin ikään lainaan, 
kun matkanjärjestäjä ja huoltoauto sanoi meille heipat!

Fillarit vermeineen onnistui palauttaa hotellin respaan,
jossa niitä muuten säilytettiinkin cityloman ajan...
siellä missä matkatavaroita huoneen luovuttaneet... hih... kätevää!!

Ensimmäinen omatoiminen reittivalinta oli tyypillistä Ukkokultaa!
Kuinkahan monta kertaa olen kuullut tuon legentaarinen lauseen:

"Kyllä sieltä varmaan pääsee!"

ja pääsihän sieltä - taas!!

Joten nyt, vaikka olisitkin käynyt Kapkaupungissa
- niin voi olla, että näet jotain "Ennennäkemätöntä" 

Mikä siinä onkin, että juuri tällaiset reitit kiehtoo eniten...
niin Suomessa kuin ulkomailla

Upea reitti, kuin aavemetsää...

Oikeastaan poljettiin vain todella paksussa pilvikerroksessa.
Ei satanut - mutta oltiin yltä päältä ihan märkiä
- jännää asfaltoitua "sademetsää"

Pilvikerrros oli jotenkin jämahtänyt kaupungin ylle...
vai pitäisikö sanoa puoliväliin?!

Pilvet ei liikkuneet edes minnekään.
Samassa kohtaa olivat niin aamupäivällä, päivällä kuin vielä illan suussakin.

Luonnonmukainen pesu menopeleille

ja freesattiin me itteämmekin ennen ansaituille lasillisille istahtamista

Reilut 40 fillarikilsaa ja kaupunki tosiaan tutummaksi.

Tyytyväinen ilme ja hymy selittyy myös sillä, että 
löydettiin polkaistavia reittejä edessä oleville päiville...

Jos haluat tutustua muihin tämän seikkailun postauksiin, niin klikkaa

Viisi maata Fillarilla