Etelä-Afrikka - täältä tullaan...
Tiet muuttuivat yhä rullaavammaksi... poljettiin viimeisiä kilometrejä Namibiassa.
Toisaalta iski haikeuskin, neljä maata polkaistuna ja enää yksi jäljellä...
Onneksi meillä oli vielä melkein 2 viikkoa aikaa
Toisaalta iski haikeuskin, neljä maata polkaistuna ja enää yksi jäljellä...
Onneksi meillä oli vielä melkein 2 viikkoa aikaa
Ympäristö alkoi muuttua vehreämmäksi ja kosteammaksi.
mutta 8 päivän aavikko-osuuden jälkeen sitä tuijotti kuin kangastusta.
Oli heti helpompi hengittää - hiekka ei narskunut hampaiden välissä.
Jalatkin rullasi kuin itsekseen - kova tien pinta oli helppoa poljettavaa,
myötätuulta matkassa - matka eteni reippaasti.
Vettä vilahteli ensin oikealla puolella kauempana, mutta välillä ihan vieressäkin.
Eteläisen Afrikan suurin ja koko Afrikan yksi pisin joki Orange, Oranje tai Garib. Rakkaalla joella on monta nimeä.
Alkuperäinen Garib-nimi on Khoekhoegowabin kieltä ja tarkoittaa mustaa.
Sittemmin hollantilainen tutkimusmatkailija Robert Jacob Gordon alkoi kutsua jokea Orange-nimellä,
koska tuolloin appelsiineja viljeltiin joen varsilla varsin runsaasti,
paikallisten kielellä se taipuu Oranje.
Appelsiinien viljelyä on yhä runsaasti, mutta meidän fillariosuuksille niitä ei osunut.
myötätuulta matkassa - matka eteni reippaasti.
Vettä vilahteli ensin oikealla puolella kauempana, mutta välillä ihan vieressäkin.
Eteläisen Afrikan suurin ja koko Afrikan yksi pisin joki Orange, Oranje tai Garib. Rakkaalla joella on monta nimeä.
Alkuperäinen Garib-nimi on Khoekhoegowabin kieltä ja tarkoittaa mustaa.
Sittemmin hollantilainen tutkimusmatkailija Robert Jacob Gordon alkoi kutsua jokea Orange-nimellä,
koska tuolloin appelsiineja viljeltiin joen varsilla varsin runsaasti,
paikallisten kielellä se taipuu Oranje.
Appelsiinien viljelyä on yhä runsaasti, mutta meidän fillariosuuksille niitä ei osunut.
Joella on pituutta 2432km ja sen valuma-alue ulottuu idässä Lesothoon saakka.
Alkunsa se saa Lohikäärmevuorilta Malutista, jonka pyöreitä
ja "eriskummallisia selkänikamia" saimme
Alkunsa se saa Lohikäärmevuorilta Malutista, jonka pyöreitä
ja "eriskummallisia selkänikamia" saimme
ihastella niin ikään polkiessa kohden Etelä-Afrikkaa.
joki virtaa koko Etelä-Afrikan halki laskien lopulta Atlantin valtamereen.
Joki mahdollistaa elinolosuhteet ihmisille, antaa veden viljelyyn
ja riittää tuottamaan jopa vesivoimaa.
joki virtaa koko Etelä-Afrikan halki laskien lopulta Atlantin valtamereen.
Joki mahdollistaa elinolosuhteet ihmisille, antaa veden viljelyyn
ja riittää tuottamaan jopa vesivoimaa.
Joella on merkittävä vaikutus Etelä -Afrikan talouteen
kuin myös eteläisen Namibian elinolosuhteisiin.
8 päivää olimme polkeneet näkemättä yhtään asutusta,
mutta nyt niitä oli yks kaks tien vieressä tuhansia ja tuhansia.
8 päivää olimme polkeneet näkemättä yhtään asutusta,
mutta nyt niitä oli yks kaks tien vieressä tuhansia ja tuhansia.
Ensimmäisten talojen jälkeen alkoi oikeasti miettiä millaisia ihmisiä siellä asuu...
millaiset sängyt, ruoanvalmistus mahdollisuudet kodeissa on?
Asumukset jatkuivat ja jatkuivat
Olisi kyllä tehnyt mieli pysähtyä ja mennä katsomaan kylää tarkemmin
- mutta eipä itsekään tykkäisi,
jos muutama pyöräilijä tulisi pihaan katselemaan ja kuvaamaan.
Pihoilla ei ollut lainkaan aikuisia, vain eri-ikäisiä lapsia.
millaiset sängyt, ruoanvalmistus mahdollisuudet kodeissa on?
Asumukset jatkuivat ja jatkuivat
Olisi kyllä tehnyt mieli pysähtyä ja mennä katsomaan kylää tarkemmin
- mutta eipä itsekään tykkäisi,
jos muutama pyöräilijä tulisi pihaan katselemaan ja kuvaamaan.
Pihoilla ei ollut lainkaan aikuisia, vain eri-ikäisiä lapsia.
Ohipolkien kuuntelimme naurua, lasten riehakkaita huutoja, leikkejä pyöritellen fillarinrenkaita tai kopitellen kepeillä.
Osuipa silmiin kauempana tieltä pahviin kirjoittuja kylttejä,
joissa luki School, Shop ja niin edelleen.
Aikuisia ei siis pihoilla näkynyt - mutta jos asumuksia oli kilometri tolkulla,
niin samoin oli viinimarjatiloja - ei viinintuotantoon, vaan siis viinimarjoja,
joita meidänkin kauppoihin rasioissa toimitetaan.
Osuipa silmiin kauempana tieltä pahviin kirjoittuja kylttejä,
joissa luki School, Shop ja niin edelleen.
Aikuisia ei siis pihoilla näkynyt - mutta jos asumuksia oli kilometri tolkulla,
niin samoin oli viinimarjatiloja - ei viinintuotantoon, vaan siis viinimarjoja,
joita meidänkin kauppoihin rasioissa toimitetaan.
Millaisia mielikuvia herää katsoen näitä koteja ja pihapiirejä??
Viihtyisyydestä - onnellisuudesta?
Hyvin omavaraisina tuhannet ja tuhannet perheet elivät työnsä naapurissa.
Työtäkin näytti olevan silmänkantamattomiin.
Kauempana asutuksesta tohti nousta jo satulasta kuvailemaan.
Viihtyisyydestä - onnellisuudesta?
Hyvin omavaraisina tuhannet ja tuhannet perheet elivät työnsä naapurissa.
Työtäkin näytti olevan silmänkantamattomiin.
Kauempana asutuksesta tohti nousta jo satulasta kuvailemaan.
Tähän jokivarteen ja kosken kohinaan nukkumaan viimeinen yö Namibiassa.
125 km satulassa - pepussa ei edes tuntunut, mutta kypärä oli kiva ottaa pois puristamasta.
Pulahdus viileään veteen ja tutkimaan upeaa rajajoen ympäristöä kävellen.
Osa porukasta lähti tutustumaan rajajokeen meloen - se ei ole niinkään meidän juttu!
Vaikka siten olisi päässyt jo käymään toisessa maassa.
Vaikka siten olisi päässyt jo käymään toisessa maassa.
Tuolla taustalla se Lohikäärmevuoristo Maluti näyttää pitkää selkärankaansa,
vasen puoli joesta on Namibiaa ja oikea Etelä-Afrikkaa.
niin paljon se naapurimaa jo kutkutteli.
Auringonlaskuun oli vielä sen verran aikaa, ettei jaksanut paikoillaan olla.
Polkaistiin katsomaan raja-asemaa, eihän sinne ollut kuin 14km teltalta.
Virkamiehien kuvaaminenhan on ankarasti kielletty,
Polkaistiin katsomaan raja-asemaa, eihän sinne ollut kuin 14km teltalta.
Virkamiehien kuvaaminenhan on ankarasti kielletty,
joten salaa kauempaa pari selfietä tulliin päin!
Rekkaliikennettä näytti olevan reippaasto Namibiaan päin,
mutta toiseen suuntaan ei juuri ketään.
Ja huomaattekos, heti kun ollaan lähellä Etelä-Afrikkaa, niin tie on alfaltoitu...
Päivälle tulikin yhteenlaskettuna
koko reisun parhaimmat poljetut kilometrit 152 km.
"Nälkä kasvaa syödessä kilometrejäkin kohtaan!"
Johtuen myös siitä, että seuraavien päivien erämaa kohteeseemme Cederbergiin
oli luvassa kunnon myrskyä - myrskyvaroitus.
Matkanjärjestäjä teki jo järjestelyjä ennakkoon.
Vaihtoi majoitusmuotomme telttailusta mökkeihin.
Pyysi myös varautumaan, että fillarointi ei tulisi onnistumaan
seuraavina päivinä lainkaan.
No - tuulensuunnat ehtisi vielä muuttua,
toiveikkaita oltiin siinä vaiheessa!
seuraavina päivinä lainkaan.
No - tuulensuunnat ehtisi vielä muuttua,
toiveikkaita oltiin siinä vaiheessa!
Jos haluat tutustua muihin tämän seikkailun postauksiin, niin klikkaa
Pyörällä edeten sitä näkee oikeaa elämääkin. Kuulosti kivalta pohdintasi ihmisten elintavoista yms.
VastaaPoistaPyörän vauhti on koettu kyllä niin elämysrikkaaksi, että siihen rakastuu päivä päivälä vain enemmän...
PoistaElintapojen pohtiminen on ollut jotenkin aina kiehtovaa... ikäväkseni monessa hyvinvointivaltiossa on menty niin ääripäähän,
että iloa, naurua ja spontaaneja kohtaamisia ei juurikaan enää koe... kun taas maissa, joissa eletään kuin meillä ennen...
sitä kohtaakin paljon-paljon!! Hyvinvointi-pahoinvointi.... lähestyvät liiallisella vauhdilla toisiaan!
Upeita maisemia! Nuo matkat vain ovat niin käsittämättömiä. No joskus nuorena pyöräreissuja tehdessäni oli 70 km varmaan sellainen tavallinen. Mutta tuossa teillä on vielä kaksi viikkoa jäljellä noita valtavia päivämatkoja ja jo tuottaa haikeutta matkan päättyminen :-D
VastaaPoistaIhania ovat maisemat tällä osuudella, voi että. Joki ja viiniköynnösviljelykset. Ihanan vehreää ja silti avaraa. Pulahdus varmasti teki hyvää!
Hyvä matkanjärjestäjä, kun osasi kaikkeen varautua. Nyt jännittää, miten reissu jatkui!
Kilometrimäärät jännitti meitäkin eniten ennakkoon - pisti kyllä treenaamaan ihan tietoisesti,
Poistaettä voisi sitten paikan päällä nauttia enemmän. Kunnonkohennus alkoi loppukesästä 2022,
kun heittäydyimme mukaan Kapuaan ja viime kesänä koettelimme itseämme "Malawin triatlonilla"
https://repolainenreissaa.blogspot.com/2023/08/malawin-triatlon-osa-1-pyoraily.html
tuolta seikkailusta palattua halusi "pitää saavutetusta kunnosta" kiinni - piti keksiä jotain uutta....
Kuvista ja tarinasta huomaa taas kerran, miten tärkeää vesi on. Se mahdollistaa elämän. Kuten teidän aavikko-osuuksillannekin; ei vettä - ei elämää.
VastaaPoistaSe on juurikin näin...
PoistaTeillä on ollut ilmeisesti jonkinlainen huoltoauto ja huoltosysteemi matkassa mukana? Onko myös opas mukana polkemassa?
VastaaPoistaKuulostaa nimittäin ihan älyttömän kiehtovalta tavalta nähdä maailmaa, mutta itse en osaisi ilman asiantuntevia huoltojoukkoja tehdä yhtikäs mitään...
...ja sainkin vastauksen kysymyksiini kun luin blogia taaksepäin 😁
PoistaNon-ni... olisinkin vastannut, että näitä postauksia on paljon... Sambiasta saakka jo poljettu... ja lisää tulossa.
PoistaEteläiseen Afrikkaan ei voi (tai kannata) ihan vain kaksin lähteä polkemaan - pohjoisissa maissa ollaan fillaroitu sellaisia päivä seikkailuita marraskuussa viimeksi Marokossa. Fillarin vauhti on jotenkin niin-niin sopiva ehtiä näkemään&kokemaan kaiken haluamansa.
Paljon on tullut kilometrejä, paljon ovat silmänne nähneet erilaísia maisemia, vuoristoja, vesistöjä, hiekka-aavikoita, asumuksia, viljelmiä.
VastaaPoistaAjattelen tuohon, mitä ihmisten onnellisuudesta ja viihtyisyydestä, ettei ne ole suoraverrannollisia kaikesta siitä ulkoisesta, miltä kodit ja tiheä kyäyhteisö näytti. Ihminen voi olla onnellinen vaatimattomissakin oloissa., myös varakas tuntea itsensä onnettomaksi, vaikka kaikkea on.
Ihmiselon onnellisuus on aina kiehtonut pientä filosofi-minää...
PoistaIhan samaan lopputulemaan olen tullut, ettei hyvinvointivaltio takaa sitä onnellisuutta ja olen aika eri mieltäkin tuloksista, että Suomi on maailman onnellisin maa...
Suomessa, kuten monessa muussakin "hyvinvointivaltiossa" on menty niin ääripäähän, että iloa, naurua ja spontaaneja kohtaamisia
- kuulee aikas vähän. Erilaisia kokemuksia on maista, joissa eletään kuin meilläkin ennen...
Hyvinvointi-pahoinvointi.... lähestyvät liiallisella vauhdilla toisiaan!
Suorastaan häkellyin kun katsoin noita kuvia ja tuli heti tunne, että tämä matkan tekoa on PAKKO seurata. Ihailen suuresti tuollaista tapaa nähdä maailmaa ja tietysti myös sitä, että joku jaksaa/uskaltaa/pystyy laittamaan itsensä likoon noin täysillä. Pitää jatkaa lukemista.....:-).
VastaaPoistaOi Terhi - ihanaa jos jaksat lukea näitä päiväkirjamaisia juttujani. Seikkaileminen ja elämänmenon näkeminen eripuolilla maailmaa on intohimomme, ei perusturistina - vaan jotenkin enemmän itteään sinne aitoon-oikeaan tunkien. Kaikkialla se ei ole ihan mahdollista,
Poistamutta yritämme löytää aina "sisäisimmän" keinon. Tuntuu vain omanlaiselta eniten...
Siinäpä olikin pitkä päiväreissu ja paljon katsottavaa. Myrskyvaroitus ei kuulosta kivalta, joten hyvä että saatte mökkimajoituksen :)
VastaaPoistaHih - juu... pitää pitää lukijoita vähän jännityksessä ja ehkä hauskempi itsekin palata joskus vuosien päästä näitä lukemaan...
PoistaTämä oli jäänyt välistä lukematta, mutta nyt luettu ja kuvat tutkittu. Kiitos!
VastaaPoistaKiitos kun jaksat lukea ja kulkea matkaa kanssamme!
PoistaToinen mattimyöhäinen ilmoittautuu. Pitää lukea ja katsella hitaasti, ettei mene ihan yli ymmärryksen.
PoistaKyllä teillä riittää kokemuksia, mitä muistella ja elää kuvien kanssa aina uudelleen.
VastaaPoistaKuvat on kylllä loistotapa palata muistoihin ja kännykän helppous/halpuus kuvata paljon... ensimmäisistä seikkailuistamme ei paljoakaan ole documenttejä... kuvia muutamia/tärähtäneitä - mutta pääsee niilläkin "aikamatkalle"!
PoistaTaas kerran kuvat ja tarina pisti miettimään maailmaa ja elämää.
VastaaPoistaOnnea ja onnellisuutta on monenlaista - uskon, että noissa kuvaamissasi taloissa asuu varmasti ainakin yhtä onnellisia ihmisiä kuin täällä maailman onnellisimmassa maassa, jossa voidaan tänä päivänä niin kovin pahoin. Ellei jopa onnellisimpia.
Heidän onnensa ja onnellisuutensa on erilaista - pienet asiat tuovat onnea ja iloa ja se varmasti näkyy, ja kuului teille :D, vaikka meidänkin apua monessa asiassa tarvitsevat.
❤️
Poista