"Auliksen" jälkeen on...

"Auliksen" (= myrskyn) jälkeen on poutasää!!

Edellisviikonlopun fillaroinnit jäi kesken, joten jatketaas...

Aamunvirkun korviin kantautui hassuja ääniä...
leikkikö siellä kalat - oliko kalastaja kokemassa verkkojaan...
Piti heittää nuttu niskaan ja mennä katsomaan...
Laineet ne liplatti, lauleskeli ja leikitteli ennen auringonnousua!

Tuon äänen kun saisi herätyskelloonsa!
Toisaalta - en tarvitse koskaan herätyskelloa.
Ellei lento ja lähtö kentälle ole keskellä yötä
 - oikeastaan en silloinkaan, kun sisäinen kello tietää senkin!!

Mites - käytätkö, tarvitsetko, laitatko varalle herätyksen?


Myrskystä ei siis tietoakaan, joten satulaan...
josko nyt koko kokonaisuudessaan Rannikkoreitti  

Illalla mittarit näytti mulla 102km ja Ukkokullalla 98km. 
Vaikka samat polut poljettiin... tai no, laittoihan
Ukkokulta mut polkemaan uusiksi Tukkijokelaisten laiturit
- että sai videolle hulluimmat koskaan käymämme saaret.


Laituria pisin saareen ja sieltä toista pitkää laituria pisin seuraavaan saareen.

Notholmarna - suosittelen visiittiä!

Nämä reittimme eivät siis ole mitenkään etukäteen suunniteltuja.
Uteliain mielin vaan maastokartan avulla polkemaan!
Kartta on niin pikkutarkka, että näyttää kaikki kävellyt polutkin!

Tukkilauttoja pisin emme käyneet kokeilemaan. 
Tukkijätkät olivat kuulemma näyttäneet aiemmin mallia.
Olisi kyllä ollut mukava osua sinne näytöksen aikaan!

Sillä on sitä tullut lapsuudessa kokeiltua ja kastuttua.
Pappani oli muuten sen verran tukkijätkä
- että hallitsi homman ja antoi tietysti jälkikasvulle mahdollisuuden kokeilla.
Oletkos kokeillut?

Maastokartta tuo eteen aina jotain mielenkiintoista,
ennennäkemätöntä/-kokematonta. 

Esimerkkinä Högholmenin luontopolku

jota johdatti hauskat piirrostaulut.

Moni niistä oli maalattu kuin siinä paikallaan ja maisema jatkui taustalla!

Ilmeisen matalalla vesi,
kun pitkospuita pisin sai ajella takuuvarmasti kuivin jaloin...
En lähtenyt kuitenkaan yhdellä kädellä taituroimaan perässä
känny toisessa kädessä tällä kertaa,
vaikka kuivana olisi puilta pudotessaan pysynytkin.

Uskallettiin oikaista armeijan alueen läpi,
kun kovapanosammunnat alkoivat vasta seuraavana päivänä.

Tammisaaren kaunein merenrantapuisto Dagmarin lähde
piti polkaista tsekkaamaan.
Olihan kiveen kaiverrettu vuodet,
kun Suomen Suurruhtinaan ja Venäjän Keisarin Aleksanterin
puoliso Keisarinna Maria Fjodorovna oli siellä vieraillut. 

Kyllä näissä maisemissa on kelvannut keisarinnan
kuninkaallisella purellaan lomia viettää,
pulahdella hiekkarannalla ja juoda lähdevettä.

Hieman rantaviivaa eteenpäin saikin polkea
- tai paremminkin taluttaa (kun polku oli niin umpeen kasvanut)
Oolannin sodan taitelutantereilla. 

Vitsandin kahakka 19. -20. 5.1854 oli ensimmäisiä Oolannin sodan
taisteluita, joissa suomalais-venäläiset joukot väijytti brittialuksia.

Muuttolintujen seuratessa poljimme paluumatkaa...
upean ja kirkasvetisen Lappohjan sulkuportin kautta.  

Löytäen tietenkin seuraavan yön "mökkitontin"
(näissä maisemissa meni seuraava pakuyö)

Tammisaaren saariston kansallispuiston maisemat olivat todella upeat.
Niin helppoa poljettavaa leveine polkuineen,
että niitä olisi voinut ilokseen polkea ristiin rastiinkin, 
mutta nälkä alkoi houkutella jo risukeittimen luo