tiistai 15. huhtikuuta 2025

Pari haastetta kerralla

Kristiina K:n kuukausihaaste Pieni ja Punainen
sai minut kuvamuistojen etsimiseen.
Tosin se mitä olisin halunnut ja etsin(kin) ahkerasti, 
niin ei vaan löytynyt.
Pieni ja punainen lapsuuskotini saunamökki.
Yksi ainoa mustavalkoinen kuva minusta pesemässä mattoja saunanrappusilla...
- eikä punaisesta tietoakaan....

Joten pieni ja punainen on sitten automme.
Minä olen tuossa kuvassa niin pieni,
etten näy lainkaan - olen äitini mahassa.
Kyseessä on "ensimmäinen" Norjan matkani
- joita sitten toistuikin varmaan 12-13 kertaa peräkkäin.

Ensimmäiset viisi-kuusi kertaa
juuri tuollaisella pienellä "Kusiaisella".
Meillä oli niitä lapsuudessani kolme... 
sitten "auto kasvoi Mazda 323 malliin
- joka ei koolla pilattu ollut sekään. 
Ihan uskomatonta,
että isä on jaksanut ajaa joka kesä vielä Lofooteistakin ylemmäs,
Sommaroyhin saakka - sukuloimaan mentiin joka kesä.

Kun sitä punaista saunamökkiä ei löytynyt,
vaan useampikin kuva kellertävästä kotitalosta, niin
Susannen blogista löytynyt kiva haaste on jatkumo "tälle tarinalle"! 


Neljä asiaa elämästä

Neljä paikkaa jossa olen asunut

Punkaharju: siellä se yhä pystyssä komeilee vanha ja jopa entisöity
äitini ja minun synnyinkoti
yhdellä korkeimmalla harjulla.

1845 rakennettu metsä- ja palovartijan talo
Pappani oli viimeinen viranhaltija, isänsä häntä ennen.

Savonlinnaan minut vei opinnot - taidelukio.
4-vuotta nuoruutta ja kasvamista aikuisuuteen.
Hyvinkäälle vei tulevan puolison opinnot
ja minun työt kuljetti meidät lopulta tänne
Turkuun - jossa koti on ollut yli 30-vuotta.

Sydämenpalasia olen ripotellut kaikkiin asuinpaikkoihini
ja vielä lukuisiin paikkoihin, 
joihin olen päässyt seikkailemaan. 

Neljä asiaa liikunnasta &
Neljä muistoa matkoista 
nivon yhteen

Sseikkaileminen ennennäkemättömissä paikoissa,
kulttuureissa tutustuen siellä asuviin ihmisiin on kiehtonut läpi elämän.

Niin kiitollinen,
että meillä on ollut mahdollisuus toteuttaa
tätä molemmille mieluisaa seikkailemista.
On kyllä vaikeaa kiteyttää
mielenkiinnon kohteita neljään, 
mutta ehkä sen voi tehdä aloittamalla mieluisimmasta liikkumismuodosta
Se on pyöräily.

Yksi upein ja ainakin pisin pyöräseikkailumme
sai viime touko-kesäkuussa polkemaan Sambiasta, Victorian putouksilta
reilussa kolmessa viikossa Kap Kaupunkiin 1101 km.
Eli 5 maata fillarilla
 

Toinen mieluisa tapa on trekkaus, vaeltaminen ja Kapuaminen
= Kehitysyhteistyö maihin, jonne voi itse oikeasti
matkata paikan päälle omakustanteisesti
näkemään, että apu menee perille ja se oikeasti kehittää.
Nämä matkat ovat tarjonneet upeita kokemuksia. 

Näihin itselle hyvää tekeviin kuntosuorituksiin liittyy myös 
Hyvän tai edes pikkuisen paremman yritys sinne paikan päälle.
https://kapua.fi/osallistuja/repolaiset/
Välillä isommin, kuten Malawille 2023, 
välillä pienemmin, Namibia, Martti Ahtisaaren koulu, 
Marokon maanjärityksen jälkiseuraamukset, 
Pakistan, Tatzigistan, Afganistan
tyttöjen olot/koulutuksen loppuun saattaminen siellä pienin rahkein.
Sillä Pakistan ottaa sekä Lahoren, että Islamabadin yliopistoihin
 tyttöjä myös naapurimaista.

Nyt varsin pienimuotoisesti räpeltäen kortteja (omaa terapiaa)
ja Ukkokulta tekee pieniä korjaus, muutto- ja siivoustöitä
kerryttääkseen kassaa.

Nämä pari kuvaa ovat taasen niin hauskat vastakohdat
- lumen ja jään valtakunnasta etelämantereelta 2022
ja vuotta myöhemmin Galapagokselta.
Ihan vaan seikkailumatkoja.

Laulun sanat: Maailmassa monta on Ihmeellistä asiaa...
niin kiitollinen,
että meillä on ollut mahdollisuus lähteä niitä paikanpäälle ihmettelemään
ja toivottavasti on mahdollisuus jatkossakin.


Uintia tulee harrastettua vähemmän,
lastenlasten kanssa pulikointia lukuunottamatta, mutta

elomme rankin snorklaus- ja uintisuoritus
Kickers Rockin isomman möhkäreen ympäri
mm. vasarahain seurassa tuskin unohtuu koskaan. 


Tanssi- ja ihan perus aerobic ryhmäliikuntatunnit
ovat mieluisia - joten ehdottomasti ne nostan neljän joukkoon.

Neljä asiaa onnesta ja onnellisuudesta 
Onnelliseksi tekee se,
kun löytää tai oikeammin tekemällä tekee aikaa niille asioille
joista eniten nauttii.

Tuhlaan siis tuntejani, elämääni, rakkaimmille;
ukkokullalle, lapsille, lapsenlapsille, äidille
(siinä ne neljä)
Tehdään heidän kanssa asioita, joista nautimme
ja johon vielä pystymme
tai ollaan vaan ja höpötellään!

Kiitos Kristiina ja Susanne haasteista
mukavaahan näitä olisi käydä lukemassa, jos vain innostutte...
ja puoli kuuta on aikaa osallistua vielä BINGOonkin!

35 kommenttia:

  1. Ihana nostalginen kuva Norjasta, upea historiallinen talo Punkaharjulta, hämmästyttäviä seikkailuja vaikka mistä...
    Kun löysin blogisi, varmaan Ritan blogin kautta, en arvannutkaan kuinka paljon minulle uutta, inspiroivaa, melkein uskomatonta täältä löytyy.
    Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kun teit tämän Neljä asiaa elämästä -haasteen. Kiva oli myös tuo Pieni ja punainen -haaste. Molemmat oli kiva lukea ja tutustua sinuun enemmän. Blogisi on minulle uusi tuttavuus, mutta varmasti jään seuraamaan. Hyvää pääsiäisen aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - minäkin mielissäni löytäessäni sinut!! Iloa Pääsiäiseen

      Poista
  3. Niin söpö pieni ja punainen -kuva! Minulla on ollut ainakin kaksi samaa kotipaikkakuntaa kuin sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm... mielenkiitoista... Turku, mutta mikäs se toinen onkaan?
      Nappaahan haaste, niin selviää!

      Poista
  4. Vau, miten upea aloitus tälle jutulle – mikä tyyli matkustaa! Niin auto kuin asukin. No, ehkä ei kumpikaan sitä suurinta matkustusmukavuutta tarjoavia, mutta Tyyli kohdillaan! Ja niin hauskaa, että sinäkin olet pikkuriikkisenä kuvassa mukana.
    Ihana on myös lapsuutesi kotitalo paikkaa myöten. Yksi Suomen upeimmista maisemista, tosin ehkä lapsena niitä asioita ei niin sisäistä, ne vain ovat tavallista ympäristöä. Mutta niin minullekin jäi soluihin tämä Turun saaristo lapsuuden purjehduskesistä, että jossain vaiheessa aikuistuttuani tajusin, että tämä on juuri se maisema, jonne haluan itseni juurruttaa.
    Seikkailunne sykähdyttävät täällä asti, mutta huh huh – tuo hain kanssa uiminen olisi minulle vähän liian hurjaa. Iiks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuudesta niin moni juttu ja mieliteko kumpuaa.... suussani niin parhaalta maistuvat kalat mm.
      Saaristossa lie ollut sama herkku?
      Nyt toivottelen kuitenkin Pääsiäisherkkuja!

      Poista
  5. Sinä se vaan kirjoitit kaksi haastetta samaan syssyyn minulta kun ei meinaa irtoa yhtäkään . Sinulla tapahtuu niin kaikenlaista jännää että siitä riittää kertomista ja kirjoittamista .
    Minun veljen perheellä ( viisi henkeä) oli aikoinaan samanlainen auto ja tekivät sillä myös kesäloma reissuja. Tiivis oli varmaan tunnelma ja lämmin .

    VastaaPoista
  6. Varsinainen haastepläjäys, kiva sellainen!
    Minä olen ensimmäiset automatkani tehnyt pienellä Minillä. Siihen aikaan laitettiin vauvanvaunujen koppa takapenkille ja turvavyö ympärille. Minissä nimittäin oli turvavyöt takanakin. Edistyksellistä teknologiaa. Samaan aikaan setäni ajeli kesämökille Fiat 127 ja kyydissä kolme henkilöä ja kaikki mökkitavarat. Autojen koon kasvu jatkaa kasvamistaan. Reilussa 20 vuodessa ovat autot kasvaneet niin, että eivät meinaa mahtua enää parkkiruutuihin ja meidän auto pitää ajaa autohallin oviaukosta peilit kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau - meillä ei kyllä ollut turvavöitä - muistan miten hauskaa oli takapenkillä olla polvillaan ja vilkutella takana-ajaville autoille

      Poista
  7. Tuo pieni punainen oli meilläpäin "pompan- nappi"! 😂 Olet reissannut ihan "pienestä" asti..😂😂

    VastaaPoista
  8. Olette reippaimmat ja energisimmät tyypit mitä tiedän !
    Herttainen tuo punainen auto.
    Minun vanhempieni eka oli myös kiva, musta Morris, vähän samanmuotoinen kuin tuo.

    VastaaPoista
  9. Ihana nostalginen pieni ja punainen ja kivat vastaukset haasteeseen. On teillä vaan elämä yhtä suurta seikkailua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih - kaikenkokoiset seikkailut ovat mukavia - seikkailijaluonteita kun olemme.

      Poista
  10. Urakoitkin useamman haasteen kerralla, kiva juttu! Soma tuo pieni ja punainen auto. Nykyään on autot isompia ja parkkiruudut pienempiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta - autot kasvaneet hurjasti, mutta parkkiruudut ei.... samassa suhteessa

      Poista
  11. Ihana postaus sinulle elämäsi tärkeistä asioista ja haasteista, kiitos kun jaoit sen💗 Tuo syntymäkotisi kutsuu nousemaan portaat ylös ja kurkistamaan ikkunasta mitä äitisi mahtaa puuhata...Ja nuo seikkailut maailmalla! Mahtavia muistoja💙💜

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu - Punhaharju eli aikaansa edellä, siellä oli "Kuntoportaat" jo 40-luvulta lähtien...

      Poista
  12. Autot olivat ennen tosi pieniä. Miten sinne mahtuikaan?

    VastaaPoista
  13. Hieno postaus kokonaisuudessaan. Ihana pikku Fiat. Meillä oli lapsuudenkotini ensimmäinen auto samanlainen, mutta sininen. Sillä kierreltiin Suomea ja kaikki tavarat telttaa myöten mahtuivat mainiosti kyytiin, uskomatonta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on uskomatonta miten pitkiä matkoja noilla pikkuautoilla tehtiin...
      Silloin ei elämässä tainnut olla yhtä kova kiire - kuin mitä on nyt!

      Poista
  14. Ihanaa teistä huokuu kyllä sellainen energia ja vauhti, että hyvää tekee!
    Kiva kooste kuvineen.
    Aurinkoista pääsiäisen aikaa teille sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkoa mieleen ja taivaalle keväiseen, melkeimpä kesäiseen Pääsiäiseen!

      Poista
  15. Suloinen punainen auto tuossa kuvassa❤️Ja kiva haastepostaus.Oikein hyvää pääsiäisen aikaa teille🐇🐣

    VastaaPoista
  16. Onpas todella suloinen kuva äidistäsi punainen hame päällä ja ihanasta autosta. Meilläkin taisi olla samanlainen punainen auto silloin kun olin ihan pikkuinen :) Teidän matkat on kyllä upeita, uskon että niitä tulee muisteltua usein hymy huulilla.

    Ihanaa pääsiäisen aikaa teille sinne <3

    VastaaPoista
  17. Käsittämätöntä, miten ennen niin suosittuihin pikkuautoihin on mahtunut tavaraa ja ihmisiä ja niillä on ajettu ties millaisia matkoja. Meillä oli lapsena kuplavolkkari. Paljon reissattiin pohjoiseen ja muuallekin.
    Tärkeintä elämässä on elää hyvää elämää läheisten kanssa.

    VastaaPoista
  18. Sinä sait vissiin jo syntymässä reissailijageenin! Auto on pieni ja punainen. Hyvä vastaus haasteeseen.
    Elämä on seikkailu ja paljon riippuu itsestämme, milainen siitä seikkaulusta tulee.
    Synnyinkotisi on kaunis Punkaharjulla. Savonlinnasta on muistoja minullakin. Aikanaan olin siellä pyrkimässä seminaariin. En päässyt opiskelemaan sinne ja suunnitelmat vaihtuivat.
    Liikunnallinen olet, (siis molemmat olette) ja harrastat monipuolisesti liikuntaa. Minä tykkäsi n lapsena ja nuorena pikajuoksusta, sekäpituushypystä, sittemmin vaihtuivat hiihtoon ja alsketteluun. Nyt retkeily patikointeineen ja hiihtokin yhä kuuluvat meikäakan harrastuksiin.
    Huikeaa myös lukea maailmanvalloituksistanne eri puolella tätä mualimata. Onnelliselta ihmiseltä riittää jakaa iloa muillekin.
    Mahtavan mainiota pääsiäisen aikaa.

    VastaaPoista
  19. Olipa todella mielenkiintoinen haastepostaus - ensin pompannapilla pohjoiseen ja sitten uiskentelemaan vasarahain kanssa. Elämään mahtuu paljon ihanaa ja kaunista koko matkan ajan, jos vain huomaa.

    VastaaPoista
  20. Kiitos tästä, näitä sinun postauksiasi on aina ilo lukea - kun vain löytää aikaa tälle blogistanialle! Olette aikamoisia seikkailijoita ja reissuista riittää jaettavaa muillekin kuvien ja tarinoiden myötä.

    VastaaPoista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!

Näitä on luettu ja tutkittu eniten

Seikkailu jatkuu…

Alla siintää Perun pitkä rantaviiva  saariensa kera! Pilvien takaa kurkkii upea vuoristo! Lumihuippujakin paljon,  mutta siiven pahalainen e...