Suksi kuuseen, kapsahda katajaan...

Muutama sanonta toteutui tämän viikonlopun puuhissa.
Ulkkokulta suksi kuuseen....
vai olisiko niin, että kuka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa??

Meidän ylipituuteen venynyt katajamme saatiin vihdoinkin katkaistua...
aivan valtava määrä "kukkia", vaiko kävyn nuppuja puu täynnä
- onko teillä muilla? Meillä ei koskaan ennen!!

Työkaverikin kävi hakemassa oksia asetelmiinsa ja siitäpä itsekin innostuin
somistamaan syksyisemmäksi pihapiiriä.
Saviset aina niin ihanat peikot (olen saanut rakkaalta ystävältäni vuonna papu)
pääsivät jälleen koristamaan etupihan terassia.
Ja kurpitsalyhdyt odottavat pimenevää iltaa...

Siis onko nuo katajan nuppuja, kukkia vaiko "raakoja käpyjä" - nuo keltaiset?

Yrttipatani oli vallan villiintynyt basilikan toimesta.
Hallayöt sen pian tummuttaisi, joten keräsimpä kaikki loput lehdet
ja tein niistä kotikutoista pestoa.
Pinjansiemeniä ei löytynyt, joten niinkin eksoottista kuin mantelirouhetta,
parmesanjuuston ja valkosipulin kynsien kanssa tehosekoittimeen
ja tietty neitsytoliiviöljyä kunnon loraus.

Itseasiassa aivan mieletytömän hyvää pestoa syntyi
- makoisaa oli uunijuuresten, ja lohkoperunoiden kera.
Huomiselle jäi vielä lohen kupeeseen ja kyllä tuollainen tuorepesto on oiva kastike ihan pastallekin. 

Pestosta tulee ehdottomasti joka syksyn yrttien

"hautausmaa"
- vielä olisi tehosekoittimeen persiljat ja ruohosipulit...
niitä ei ole kyllin, joten kupeeseen voisi ostaa vielä jonkun kolmannen....
Mikähän se voisi olla?

Summa-summarum, tämä viikonloppu teki niin-niin hyvää mielekkäine puuhineen.
Eilen olimme 7 naisen voimalla askratelemassa lähikirkolla 6h.

Viime viikolla keskiviikkoiset askartelumiittimme tuolla käynnistyi....
eli sitä tulee EHKÄ saamaan jotain taas aikaankin.
Vaikken lauantaina saanut mitään valmiiksi, niin nämä sosiaaliset kohtaamiset
ja projektien eteneminen ovat kuitenkin varsin voimaannuttavia!

Tällä energialla tulevaan viikkoon
- millaiset energialataukset siellä tulevaan viikkoon?

Kukkaistytöt -Samat matskut skräpäten 4/4

 Tämä ihana neljän skräppääjän vaihtorinki on tullut ankkuriosuuteen.
Päivin suloisen herkät materiaalit päätyivät tyttäreni albumiin.

Kuvamuisto 1992 juhannukselta ihanine kukkaseppeleineen
sai kunniapaikan ja edes taustapaperia en tähän tarvinnut,
sillä halusin Päivin ihanat paperit näkyvään "rooliin", eli pääosaan tässä työssä!!

Päivin työ

Merjan työ

Anun työ

Vuosituhannen rakkaustarina-Samat matskut skräpäten 3/4

Anun materiaalit seuraavaksi Skräpätään samoista matskuista vaihdossamme

Mulla oli oikeasti vaikeusksia näiden kanssa.... 
sovittelin ties kuinka monta kuvaa ja ideaa... syksyisiä kuviakin
mutta sitten lopulta päädyin "vaatimattomasti" Vuosituhannen rakkaustarinaan!!

Ruusut tuntuvat olenkin liian paksuja tyttäreni albumiin, joten käynee niin, että jos saan siististi irti, niin lopulliseen jää vain ruusun terälehtiä... kumpa olisikin älynnyt heti repiä "rakastaa/ei rakasta" tyylillä ...
Mutta 

Voi miten pliisulta ja värittömältä näyttää myös vaalenavihreä taustapaperi... 
onneksi luonnossa "elävämpi"!

Ja täälläpä sitten rinkimme toisten taiteilijoiden työt:

Anun oma työ

Merjan leiska

Päivin sivu

RUNOtorstai_ Rakkaus/rakkaudettomuus

Tämän viikkoinen SusUlvoo-RUNOtorstai-haaste Rakkaudettomuus/rakkaus 
lähti mieleni vaellukselle satujen maailmaan...

...vieden vuoteen 1740, jolloin Madame Gabrielle-Suzanne de Villeneuve
kirjoitti yhden kauneimmista rakkaustarinoista Kaunotar ja Hirviö.

Sanailtuani hetken R-kirjaimella päädyin toiseenkin mielikuvaan
Grimmin veljesten klassikkosatuun Sammakkoprinssi. 

Oma "runosatuni" on tosin ihan tätä vuosituhatta
kielikuvineen ja sanaleikkeineen...
ymmärtää voi aivan vapaasti haluamallaan tavalla...
Olisikin jännää kuulla=lukea miten runoni "ymmärrätte"?

Suudelkaa ja halailkaa viikonloppuna, ellette sammakoita niin jotakin muuta!!

RUNOtorstai_ Syys

SusUlvoo_Runotorstai-aiheena-syys-eli-syksy

Runon rustasin jo matkalla äitini tykö toispuol Suomea viime torstaina
- ehti jo kadotakkin tuo ruutupaperin palanen muuttotohinoissa, 
mutta löytyi - ONNEKSI!

Pieni palanen taidetta on ollut tapanani runoihin liittää,
siitä "viive" - kuitenkin ajoissa paljastus syksyisistä mietteistäni. 

Elon hektisyys tekee nyt näille "omille terapiapuuhille" aikataulutus ONKELMIA
- mutta ehkä se tästä!!

Kirjaimellisestikin syksy saa mun salsaamaan... tunnit alkoi jo viime viikolla, 
mut en nyt kyllä saappaissa sinne lampsinut... runot ihania, kun niissä kaikki mahdollista!!

Uskomatonta, mutta KAI se on totta....

 ... siis se, että äitini on oikeasti on muuttamassa Itä-koti-Suomesta tänne länteen,

lähemmäksi meitä rakkaitaan. Eihän tuohon päätökseen ole mennyt kuin 11-vuotta...

Palveluiden hiipuminen ja julkisen liikenteen väheneminen vuosi vuodelta 

vaikuttivat lopulliseen päätökseen ja tietty sekin, 

että lopulta rivitaloasunto meni kaupaksi - se ei todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys.
Asuntojen arvon lasku on todellista pienillä paikkakunnilla,
yhä useampi talo on jo autioitunut ja tulee autioitumaan.
Siinä mielessä onnekasta, että asunnosta pääsi ihan virallisesti eroon, vaikkakin pilkkahinnalla.

Ja tässä on koko "upea muuttojoukko"
- vanhimman tyttäremme perhe oli kansamme laittamassa muuttoa alulle.

Miesväen niskaan raskaimmat työt, purkuhommat, kaatopaikka- ja kirpparilastit

Mitä kaikkea kaapit olivatkaan säilöneet kätköihinsä peräti neljän sukupolven ajan
- sitä ei meistä uskonut ennakkoon kai kukaan.
"Tunnetulvat" suuntaan ja toiseen, niiltä ei voitu välttyä.
Kaikkea varsin rakasta ja tunnearvoista ei millään voinut säilyttää, vaikka sydäntä riipaisi kirpparikuormaan niitä laittaakin - ja vasta nyt tajuan, että miksei niistä kaikista rakkaista olisi voinut ottaa vaikkapa kuvaa - mutta itseasiassa näistä kuvista vain 2 on minun ottamia...
Känny ei ollut lähimainkaan - kädet oli täynnä "työtä" ilman dokumentointia.   


Ilonkyyneliä tuottivat nämä ihanat isomummin "perinnöt", joista jälkikasvu ilahtui silminnähden.

Jopa minun kansallispuvun hame (jonka kankaan olen itse kutonut) kelpasi tyttärelle.
Yläosa oli kärsinyt vuosien saatossa ja essu kadonnut, mutta rintaneula ja hamekangas tullee esiintymään tulevana kesänä tyttären päällä-otetaampa kuva sitten!

Työntäyteinen pitkä viikonloppu ennenkuin oltiin tässä vaiheessa,
että pakuun kannettiin mukaan lähtevää niin paljon kuin mahtui.

ja isomummi joutuu pärjäämään tulevat kolme viikkoa varsin askeettisissa olosuhteissa.

Loput muuttokuormasta ja mummin itsensä noudamme siis loppukuusta,
kun uuden kodin asiat järjestyy täällä.

Oma olkkarikin on tulevat viikot sisustukseltaan hieman "täydempi"
- mutta ihanaa, että muutto saatiin järstymään omalla pakulla näin kivuttomasti
- siitä iso kiitos tyttären perheelle.
Tyttäremme tunnerikkaat postaukset liitän vielä loppuun
- yksi aika elämässä tosiaan on päättymässä
- voiko sitä kauniimmin kuvata!? Ei voi!!

Reppukortti

Tämä on samalle henkilölle jo neljäs kortti
- joten päänvaivaa tuottaa omanlaisuus erottua "omista tekeleistään"

Ihana pomoni siis todellakin on jo jäänyt eläkkeelle
ja vielä yhdet "Viralliset Läksiäiset"!
Nyt vähän laajempi toimialojen muistaminen
joten joutui Repolaisen aivot vähän koetukselle keksiä "uusi Muoto"
johon kivasti saisi vielä jokaisen hlökohtaisen pienen muistamisen liitettyä/mahtumaan.

REPPU siis jälleen... (klik, niin näet senkin)
Olen siis aiemminkin Reppu-mallisen kortin tehnyt eläköityvälle! Joten matkin itseäni! 

Inspiroimassa oli myös 
KoukussaKortteihinVintagehaaste-138-Muunmuotoinen kortti,
jonka sisään voi oikeasti piilottaa pienet hlökohtaiset muistamiset!
Niitä keräilen vielä viikon ja sitten tulostan kaikki samalla fontilla...
saa pomo arvailla, kenen "muisto" on kyseessä....
tulee samalla hieman ohjelmaa läksiäisiin!!

Ihan on pullukkainen reppu, joten eiköhän tuonne 32 pientä muistolappusta mahdu!!

Tässäpä reppu vielä avoinna ja takaa! 

Repun voi oikeasti laittaa selkään - ehkei ihan aikuisen kokoiselle kuitenkaan!!