Kummallinen vuosi - Kummakivi

Viime vuosi oli kyllä kummallinen
ja se sai myös keksimään KUMMAllisia harrastuksia,
kuten esimerkiksi siirtolohkareiden bongaamisen!

Tämä harrastus sai alkunsa syyskuun lopulla 2020 Ruokolahdella, 

kun olimme viettämässä ystäviemme mökillä viikonloppua - tuli vain ohimennen puheeksi, 

että vajaan tunnin päässä on muuten retkeilyreitti, jonka varrella kummallinen kivi.

Kevät ja kesä oltiin vietetty pääsääntöisesti lastenkasten kanssa luontopoluilla.

Kaikki kotikonnut oli koluttu ja ajeltu retkeilyreiteille kauemmaksikin.

Tuumasta toimeen ja tuota pikaa oltiin halailemassa humisevia honkia ja KUMMAkiveä,
mutta eipä vielä tiedetty, että siitä alkoi 11. viikonlopun "putki" 
kiertää Suomen suurimpia (ja välillä pienempiäkin) SIIRTOLOHKAREITA!! 

Parhaat muistot liittyvät vuonna 2020 luontoon; Suomen luontoon, sen
metsiin, kiviin, kantoihin, järviin
joten oli heti selvää mistä teen leiskan 
ScrapYourself.-85-Your-favorite-2020-Memory haasteeseen

Viime keväänä tein luontoretkistämme Korona-albumin!
Ne kannet on niin täynnä kiviä, kantoja metsineen... 
joten on aika aloittaa oma albumi siirtolohkareille.

Nämä ovat niitä minun "korvikkeita" matka-albumeille,
joita sydämeni janoten uusien ennennäkemättömien paikkojen
ja seikkailujen jälkeen haluaa muistoksi tehdä!!
Itseasiassa, vaikka maailmanmatkailu on inotohimomme mieheni kanssa - niin matkakohteemmekin ovat aina luontokohteita, sademetsiä ja tuntemattomia maiden kolkkia alkeellisine majoituksineen.
Maailmaa haluaa nähdä juuri sellaisena kuin se aidoimmillaan on, ei rakennettuja ympäristöjä!

Ennennäkemättömiä ja kokemattomia ovat kyllä kaikki ne kivenlohkareetkin,
joista jokainen kyllä ansaitsee sivunsa... moni ko paikkakunnista oli kyllä aiemmin nähty,
jopa syntymäkotikunnallakin ihme järkäle... jota ei tiennyt äitinikään olemassa olevan...
näin se on matkailu avartaa - kotimaassakin!!

Elämäni iloa tuovat asiat ovat siis matkustelu, luonto, metsä ja skräppääminen
- siksi tällä työllä mukaan
Art-Journal-Journey-Favorite-things
haasteeseen

Taustalle kivenharmaata, metsäisiä elementtejä sabluunan ja servetin avulla.
Jouluaskarteluista jäi kanelitankoja - eikös nekin näytä hieman puilta....
joten saimpa nekin pois pyörimästä laatikosta

Mukaan 

StampLorations-January-Stencil
haasteeseen
 

Viikonloppuna leikin aika monella tapaa kohojauheilla,
sulatin niitä erilaisille pinnoille (kangasta, korkkia, tuohta ja erilaisia papereita/pahveja)
Alkuun kerros-kerrokselta värittömällä leimamusteella,
mutta loppujen lopuksi se kävi nopeimmin ihan tavallisella paperiliimalla.
Tuli samantien kunnon paksu kerros, johon painaa pieniä tektileimoja.

Kivennäköisimmät tekstit "Today" ja "Memory" pääsivät tähän leiskaan!

Mukaan myös:

Scrapping4fun-183-Anything-goes

Kohojauhe kokeiluja

Viikonloppuna innostuin pitkästä aikaa laminoimaan servettejä.
A4 laminointitaskusta jää sivusta kirkkaita muoveja


niiden kuumennuskestoa on pitänyt jo aiemminkin kokeilla,
mutta vihdoin sen tein

leimamusteita levittelin alle ja siihen embossausjauhetta ripotellen päälle.
Varovasti aloitin sulatuksen alapuolelta - hyvin kesti...
ei edes alkanut kupruilla, joten lopuksi vielä kunnon kiinnitys päältä

Hauskan näköistä, joten tulen kokeilemaan vielä muissakin väreissä,
kunhan taas syntyy "laminointiroskaa"

Liitän työni mukaan seuraaviin haasteisiin:
MoreMixedMedia-Anything-mixed-media-goes-with-blue
WeLove2create-Anything-mixed-media-goes

PaperCraft-66-Heat-or-dry-embossing

Frilly&Funkie-Put-good-word-in
TryItOnTuesday-Uplifting-or-positive-quote
haasteisiin, sillä tuolla keskimmäisessä on toivotus:
"Hope Your Day is Wonderful"
sitä toivotankin vuoden jokaiseen päivääsi

sekä uusi ennenkokeilematon (ainakin minulle) tekniikka
Allsorts-607-Something-new 

CuteCardThursday-669-Whats-new
PaperFunday-25-Use-the-colour-blue

Oikea aika matkustaa

 Don't wait for the perfect moment...

make the moment

and make it perfect!!

Oikeaa aikaa matkustaa ei tuntunut tulevan viime vuonna lainkaan...

tuleeko tänäkään vuonna, jos odottaa-odottaa...

Olen niin onnellinen kun teimme päätöksen päättää omasta elostamme,
toteuttaa "kuin kieltolain aikaan" asioista joista nautimme 
eniten elämässä!!

Tätä albumia teen tunteella....

Kukkia kynttilän valossa

Matka-albumi työn alla ja tulostimesta oli musteet loppuneet ja uudet ei vielä saapuneet, niin kävin tekemään koristeita esitteiden silpuista kukka-aukeamalle...

mitäpäs muuta kuin sademetsistä (tai sademetsistä kertovasta esitteestä) stanssattuja kukkasia,
joihin pieniä Prillssi-rakeita keskustaksi.

Kukkien teosta muodostui sen osalta ikimuistoinen, että sähköt meni runsaiden lumisateiden myötä...
 ja tietysti juuri silloin, kun noita pieniä rakeita olin ripottelemassa...

ei muuta kuin kynttilät kehiin, sillä muutoin niitä rakeita olisi kohta ollut jokapaikassa... 

 

Talvisia tuohikukkia

Pitkästä aikaa tuohipussukalle ja kukkasia&lehtiä stanssaamaan talviseen onnittelukorttiin!
Toivottiin korttia -metsää ja luontoa rakastavalle miehelle kukkasin!
Samaiselle miehelle olen jo niin monta honka-mänty-petäjä korttia tehnyt, että
nyt puuta eri muodossa, eli tuohea!! 

Olipa haastetta kerrakseen - sillä mikä siinä on, kun kukkaset jotenkin aina tuovat enemmän feminiiniä puolta esille - kuin sitä maskuliinisuutta. 

Piti vielä odottaa tilaajan kommentteja tuskaisen kauan...
mutta tulihan ne sieltä, että kelpaa?!🤔

Tausta on alunperin telan puhdistuspahvi. Niistä jotenkin niin tykkään
- tullut jo mieleen, että pitäisikö niitä tehdä ihan tietoisesti? heh heh...

Lisäsin siihen sabluunan läpi oksia/puita krakleerauslakan ja gesson sekoituksella,
suikevärillä talven sineä ja sit talven tuntua valkoisin akryylimaaliroiskein sinne-tänne,  

sekä kohdistetummin sormella valkoista puihin ja päälle tuohikukkaset! 

Pieniä ”jämiä” nauhaa, massaketjua ja haaraniittejä lojui pöydällä
-joten nekin kuin "siivosin" korttiin!

Tässä kortissa ei omaa suunnittelua ollut kuin tuohikukat, muutoin annoin vain mennä mitä silmiini pöydällä osui... oliko nyt siis luovana osapuolena enemmän pöytä kuin minä??

Liitän työni mukaan myös seuraaviin haasteisiin: 

Let'sCreate-167-AG+cheers-to-you
HereIsAPlaceToStart-1-Anything-goes

On jälleen mielekästä tekemistä

Kylläpä on jälleen mielekästä puuhaa kotonakin...

Kansi valmiina albumiin, joka tulee täyttymään uskomattoman seikkalumme kuvista parin viikon ajalta, kun onnistuimme sittenkin karkaamaan reisun päälle vuonna 2020!!

Usko meinasi jo loppua monta kertaa kesken, sillä maita, jonne lentomme peruttiin viime vuonna oli oikeasti 20.... suuri lukumäärä johtuu siitä, että kun peruutus tuli,niin etsin aina uuden/uusia jonne voisi päästä.... tätä ei peruttu!! Eli kahdeskymmenesensimmäinen toden sanoi!!

26.12.2020 nousimme siiville ja voin sanoa, että aivan kuin olisin saanut siipeni takaisin itsekin!!
Palannut elämään omaa elämääni, enkä jonkun muun "kaikkea pitää varoa ja pelätä" - elämää....
Se ei vaan sovi mulle ja meille!!
Olemme enemmän kuin onnelliset ja saas nähdä miten paljon albumin sivuja saan/ennätän
siinä sivussa "taiteilla", kun jo tähyilen maailmaa uusiin suuntiin - ennennäkemättömiin maihin!

Costa Rica nousi kirjaimineenkin maailmankartalle ja mieheni pääsi lempipuuhaansa kotiuduttuamme
- poraamaan reiän uudelle punaiselle nuppineulalle karttapalloomme!!

Tapaninajelulla Costa Ricassa

Takana huikea 2-viikkonen kiertäen Costa Rican pohjois-osia aloittaen

 keskeltä San Josesta, joka on maan pääkaupunki!

Alla kuva Alajuelan kukkulalta, jossa yövyimme ensimmäisen yön jatkaen seikkailua
ensin Itään Atlannin puoleiselle 

Selva Bananiton viidakkoon-keskelle sademetsiä

Ensimmäisen vuorokauden olimme saarroksissa 

- tiet lainehtivat korkeidenkin jeeppien maavaran yli,

mutta uskomattomat maisemat, puhtaus, vehreys 

lumosi sielun ja sydämen samantien!

Majapaikka ilman ikkunoita, keskellä villiä luontoa
- sai nukahtaa ja herätä luonnonääniin miettien
minkähän näköinen lintu tai eläin kyseistä ääntä tuottaa?

Kynttilät loivat tunnelmaa iltoihin-kolme ensimmäistä yötä ilman sähköä!
Tunsi oikeasti olevansa osa luontoa-upea fiilis,
kuin puhdistunut kaikesta korona-hysteriasta! 

Sitähän me läksimmekin pakoon ja onnistuimme täydellisesti!

Sademetsissä seikkailimme kuin Tarzan-liiaanellta liukuen ristiin rastiin
ja alaslaskeutuen sekä puista, että 70m vesiputouksen alajuoksun,
joka on elon yksi kohokohtia!

Kerrassaan huikeaa ja aika vähin mustelmin!

Kerran kiepsahdin sinne kallionkielekkeen "terävämmälle puolelle"
ja alajuoksulla sukelsin sitten kaikkine kännyköineni
(onneksi se oli parissakin muovipussissa)

Olihan siellä muitakin ihania kiipeilijöitä

- laiskempia jopa kuin me!❤️

Tänne jäi iso palanen sydäntä!

Täydenkuun ja Idän sademetsät jätimme taakse ajaen ohi toimivan Arenal tulivuoren 

 

kohti pohjoissa olevia sade- ja pilvimetsiä Monteverdeen!

Majapaikkamme oli kuin panorama teatteri uskomattomille vuorille 

ja pilvien seikkailua taivaalla jaksoi tuijotella loputtomasti!

Maailman pisimpiin (pisintä kävelin reipasta vauhtia liki 1½ minuuttia)
lukeutuvat riippusillat puiden latvojen korkeuksissa 

ja huimat ziplinet reilusti puunlatvojen yläpuolella 

avasivat uuden perspektiivin sademetsiin!

Pisin zipline oli 1,2km.

Tyynenmeren tyrskyissä nautimme viimeiset 3-vuorokautta!

Huikea seikkailumme ja upeat auringonlaskut Tamarindon pienessä rannikkokaupungissa jäivät taakse!

Loppujännityksestä vastasi sitten covid-testit... 
tai tulosten odotukset.
Mun negatiivinen tulos tuli ajoissa, mutta Ukkokullan vasta lähtöportilla...
Olin jo googgeloinut Plan B:n...
ellei Amsterdamin koneeseen päästäisi,
niin Panaman koneeseen pääsisi ilman neg.testiä. 

Jälkikäteen ehkä harmittaa, että jäi tällä seikkailulla Panama nyt kokematta!
Mutta ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja,
ei hidasta edes covid seikkailun nälkää!!

Nyt ei ole kentillä ruuhkaa - eikä missään muuallakaan!