Kuluneella viikolla somessa pörisi Hesarin juttu:
"Sukupuuttoonko kuolevasta kaunokirjoituksesta"
jota ei enää opeteta koulussa.
Kadulla satunnaisia ohikulkijoita pyydettiin kirjoittamaan
kaunokirjoituksella sana:
Kaunokirjoitus
jota ei enää opeteta koulussa.
Kadulla satunnaisia ohikulkijoita pyydettiin kirjoittamaan
kaunokirjoituksella sana:
Kaunokirjoitus
kuva 1. Muistele ja kirjoita sana Kaunokirjoitus
- tuntuuko luontevalta ja sujuuko kaikki kiemurat ja montako kertaa kynä irtoaa paperista?
kuva 2. Kirjoita: Tällainen on normaali käsialani.
- miten kirjoitat, kun jonkun muunkin tarttis saada tekstistäsi selvää.
kuva 3. Kirjoita nopeasti, muistiinpanoja itsellesi.
- Ja näin kirjoitan muistiinpanoja vain itselleni.
Kynä käteen ja Kirjoittamaan
- olisi kiva nähdä sunkin koukerot ja muistelot!
Mikä nuorena oppii - sen vanhana taitaa...
mutta
- olisi kiva nähdä sunkin koukerot ja muistelot!
Mikä nuorena oppii - sen vanhana taitaa...
mutta
kosahti jo "ännän" kohdalla...
Tässä siis mun TYYLINÄYTTEET
- olisi hauskaa nähdä sinun!!
Meillä oli perjantaina töissä post-it lappu jos toinenkin kaffepöydällä!
Kaikki innostui kokeilemaan ja itseasiassa monta kertaa...
eli roskikseenkin lensi useita... kommentein:
"Ei se voi olla niin vaikeeta!"
😂🤣🤓
Mut oli se...
ja harmittaa, etten kerännyt lappuja, tai edes ottanut niistä kuvia...
Mut jos jotain tilastoja vetää, niin
MIEHET olivat kaunossa selvästi taitavampia.
Kaunon kirjoittaminen näytti ensinnäkin luontevammalta,
rennolta ja tahti rauhallisemmalta heille
(muistelen omilta kouluajoilta, että se oli toisinpäin!)
Ja mitä tulee tuohon omaan lappuun
- niin 14 ja 12 veet eivät osanneet lukea sitä🙈🤣!
- niin 14 ja 12 veet eivät osanneet lukea sitä🙈🤣!
Itte muistelen 3-4 -luokkalaisena saaneeni palautetta
”ännän pyöreistä kaarista”!
Siihen se kosahti nytkin
- pyöreyden yrittäminen pakotti kynän irtoamaan paperista!
Ei onnistunut uusinnallakaan,
vaikka otin käyttöön tahdonalaisen hermoston!
”ännän pyöreistä kaarista”!
Siihen se kosahti nytkin
- pyöreyden yrittäminen pakotti kynän irtoamaan paperista!
Ei onnistunut uusinnallakaan,
vaikka otin käyttöön tahdonalaisen hermoston!
Toivottavasti innostut kokeilemaan ja testaamaan
(myös lähipiirissä)!!
Voi olla, että aiheuttaa hilpeyttä!
(myös lähipiirissä)!!
Voi olla, että aiheuttaa hilpeyttä!
Mut sitähän ei ole koskaan liikaa!
Kirjoittelemisiin…
Huomenta ja kiitos mainiosta postauksesta!
VastaaPoistaNormaali ja muistiinpanokäsialasi muistuttavat hyvin paljon yhden vanhan ystäväni käsialaa. Pitäisiköhän kokeilla itsekin?
Ihanaa sunnuntaita!
Ehdottomasti kokeilemaan.... ja julki myös!!
PoistaSinne myös sunnuntain leppoisuutta... talvipäivän paistetta!
Onpa Sinulla kaunis käsiala! *kade* Mahdanko uskaltaa edes näyttää omaani... :D Rp
VastaaPoistaVoi kuule, käsiala on rapistunut vähäisellä käytöllä... murr....
PoistaIlman muuta omasi esille... tämä oli nimittäin mielenkiintoinen kokeilu - töissä innostui kaikki, miehetkin, hih... varsinkin kun saivat kehuja ja syystä!!
Huomenta! Kaunokirjoitus taitaa tosiaan hävitä vähitellen. Tuon ylimmäisen kollaasin näin minäkin pari päivää sitten. Oliko Anssi Kelan vai kenen kuuluisuuden käsialanäyte? Osaan mielestäni jonkin verran kaunokirjoitusta itsekin eikä sen lukeminen tuota juurikaan vaikeuksia. Mutta nyt kun kaikki kirjoitetaan koneella, niin väkisinkin huomaa ettei kauno sujukaan niin jouhevasti kuin joskus aikoinaan kun enemmän kirjoitti käsin. Tekisipä mieli itse tehdä tällainen koe. Uskaltaisikohan?
VastaaPoistaTottakai uskallat ja ei muuta kuin julki!! Herätti töissä oikean buumin - kaikki innostui kokeilemaan, miehetkin, hih... varsinkin kun saivat kehuja ja syystä!! Ja nuoretkin... muutamakin ope totesi, ettei läpäisisi tekstinäytteellä enää OKL:n käsialakoetta läpi. Kyllä sitä kynänkäyttöäkin vielä tarvitaan!!
PoistaTäytyykin treenata kaunokirjoitusta! Välillä en meinaa saada selvää omista muistiinpanoista, huolestuttavaa :D
VastaaPoistaHih - sama vika.... pikaiset muistiinpanot myöhemmin aiheuttaa päänvaivaa itsellekin...
PoistaOnpa todella mielenkiintoista ja se on sääli, että kaunoa ei enää opeteta. Meidän lapsilla oli tyyppikirjoitusta (outo sana vieläkin!). Jonkin verran kalligrafiaa harrastaneena ja sitä rakastavana kirjoitan kaunoa. Koulussa sain usein 'leiman' kirjoitusvihkooni, oikealla musteella kirjoitettiin. Olimme ensimmäiset, jotka saimme täytettävät mustekynät, enää ei siis ollut mustepulloa. Yo-kokeenkin kirjoitin oikealla musteella. Mulla on vain hankala jännetupen tulehdus, joten kirjoittaminen on joskus hiukan vaikeaa, mutta taidan tarttua tähänkin haasteeseen. Meillä töissä oli pari vanhempaa patologia, joiden käsiala oli todella upeaa kaunoa!
VastaaPoistaHienomotoriikasta, sormien eriytyneistä liikkeistä ja silmä-käsikoordinaatiosta, jota kukin tarvitsisi tosi moneen muuhunkin asiaan kuin kynäilyyn menetetään paljon.... vaihtoehtoisia keinoja joudun minäkin käyttämään työssäni harjaannuttaakseni asiakkaiden edellämainittuja taitoja... pylly eellä puuhun, jos terapeutteja aletaan tarvita näihin taitoihin kodin/koulun lisäksi... Murr...
PoistaKaunokirjoitus on kaunista ja luettavaa jos kirjoittaja kirjoittaa sen huolella. Meillä prinssi-2 iältään 15v, on pahoillaan kun ei enää koulussa käytetä kaunokirjoitusta, niinpä yhdessä yritimme opetella kirjainten koukeroita.
VastaaPoistaAurinkoista sunnuntai päivää!
Ihanaa että jaksat opastaa kaunoa... meidän vanhin jälkijälkikasvu, pian 15v ei osannut edes lukea kaunoa!!
PoistaMukavan erilainen haaste, kiitos! Riippuu mielentilastakin minkälainen käsialasta tulee. Käsiala ruostuu kun sitä tarvii nykyään niin vähän...✍️✍️✍️
VastaaPoistaTotta, mieliala ja vuorokauden aikakin vaikuttaa käsialaan...
Poistahih.. mulla myös neuloessa ja ehkäpä kaikessa muussakin käsin tehtävässä!
Pakko varmaan testata, joskin oletan osaavani edelleen. Käsiala muuttuu kyllä huonompaan suuntaan (sinulla ei!), kun kirjoittaa niin harvoin käsin. Tänään ei ole testauspäivä, koska aurinko paistaa. Sujuvaa sunnuntaita!
VastaaPoistaKiva jos innostut testaamaan... mua huvitti, kun miehet neuvoi meitä naisia muistisäännöillä - jotka kyllä sitten googlestakin oikeaksi osoittautui 70-luvun kansa ja vielä peruskoulussakin.... hih... kaarevuus, kirjainten korkeudet ja viistous, kynän irtoamattomuus....
PoistaNaisten puolustelu meni siihen, että miehet ovat ehkä kuulleet ohjeet useammin, siksi muistissa yhä 50-vuoden takaa... naisille meni kerralla perille... hauskinta on, jos saa ympärillään olevat ihmisetkin testaamaan... se vertailu ja ne keskustelut!! Hih...
Minulla on kansakoulunopettajan tutkinnon todistuksessa käsialanharjoituksessa arvosana kiitettävä (9). Sitä ennen oli käytävä luennoilla, miten kirjoituskirjaimet kirjoitetaan oikeaoppiseti niin kuin kouluhallitus oli määrännyt lokakuun 19. päivänä 1931 tyyppikirjainten käyttämistä opetukessa Toivo Salervon ehdotuksen perusteella. Kokeessa piti kirjoittaa liitutaululle.Oppilaitten piti näet opetella lukemaan kirjoituskirjaimilla kirjoitettua tekstiä. Sitten myös itse kirjoittamaan. Ensi toukokuussa siitä tulee kuluneeksi 59 vuotta. Opettajien on tehtävä sitä, mitä kouluhallitus milloinkin määrää.
VastaaPoistaLiitutaululle kirjoittaminen oli huomattavasti hankalampaa... vaikka olin mielestäni hyvä kirjoittamaan, niin silti LIITU ei ollut mun juttu....
PoistaKylmät väreetkin aiheutti se kahina... aiheuttaa yhä!! Ja kyllä - opetushallitus tekee päätökset... joskus vain ihmetyttää kovastikin, että ihan kaikki päätökset eivät ole menneet putkeen, kun me terapeutit harjaannutamme taitoja, joita ennen oppi kotona ja koulussa.
Kirjoitin sulle näytteen blogiini. Yleensä aina kirjoitan kaunolla. Joskus on kiva jättää ostoslista ostoskärryyn seuraavan luettavaksi, vähän kuin päivän pähkinäksi.
VastaaPoistaKävinkin jo kurkkaamassa - ihanaa, kun innostuit ja ompas hauska tuo "viestin jättäminen" kärryyn... olenkohan joskus napannut kärryn sun jäljiltä - sillä lapullinen on osunut joskus käteen... hih....
PoistaKaunis on käsialasi 👍 en usko että onnistuisin enää kaunokirjoituksessa, omani on niin sekalaista että, mutta olen kyllä ottanut käsialaani myös vaikutteita vanhoista kirjoituksista, joissa ihania koukeroita 🌞
VastaaPoistaHyvän puolen nostit esille - mikä on omaan käsialaan vaikuttanut.
PoistaMun käsiala pieneni ihan hurjasti Teinikalenteri-vuosina!!
Täytyypä kokeilla pitkästä aikaa.
VastaaPoistaAla-asteella sain opettajalta kehuja, että jos kaikki kirjoittaisivat kaunoa kuten minä, ei harjoituksia enää tarvittaisi;) Ai hitsi kun olin ylpeä!
Ihanaa jos innostut kokeilemaan...
PoistaPositiivisella palautteella on pitkäkantoiset seuraukset.... ihanaa!!
Huolissani olen ollut minäkin jo pitkään lasten heikosta kirjoitustaidosta. On tosiaan sääli, että kaunoa ei enää opeteta koulussa. Sen verran olen itse opettanut innokkaille lapsille, että jokainen osaisi oman nimmarinsa kirjoittaa kaunolla. Muutenkin kaikki kädentaidot ovat heikentyneet, moni lapsi ei osaa esimerkiksi käyttää saksia, kynääkin puristetaan miten sattuu. Kädestä pitäen on opetettava ennen niin normaaleina pidetyt asiat - eivätkä sittenkään kaikki opi, kun kotona ei välitetä harjoitella. Surullista.
VastaaPoistaSama huoli täällä - aivan järjetöntä, että me terapeutit harjaannutamme taitoja, joita ennen oppi kotona ja koulussa.
PoistaTämän haasteen myötä pääsetkin seuraavaan uuteen harrastukseen; käsiala-analyysien tekemiseen. Siitä aiheesta löytyy varmasti kirjoja, ja osa tulkinnoista varmaan oikeasti kertoo jotain kirjoittajan luonteesta.
VastaaPoistaHih - mulle on muuten joskus tehty käsiala-analyysi... opinnoissani. Onkohan se jossain tallessakin...
PoistaHei, tähän haasteeseen täytyy tarttua huomenna. viimeistään tiistaina :) Millaisia koukeroita mahtaa tulla! Sinulla on kaunis ja luettava käsiala ja tuo kaunokin. Muistan kyllä miten koulussa aikoinaan suu keskellä suuta harjoiteltiin koukeroita :) Ps. Tuo ekan kuva käsialanäyte on Anssi Kelan, alkuperäinen kuva ja juttu löytyy Anssi Kelan facebook-sivulta :) Ihanaa, miten nämä hauskat jutut alkavat leviämään :)
VastaaPoistaIhanaa jos innostut kokeilemaan... vai Kelan "rytminen" -käsiala sai aikaan lumipalloefektin - hauskaa....
PoistaMeillä töissä oli koko opettajainhuone täynnä post-it-lappuja... moni kirjoitti monta kertaa....
Minullakin oli koulussa kaunokirjoitusta ja muistan että todistuksessani oli aina sen kohdalla puhdas 10. Nykyään tule niin vähän kirjoiteltua käsin ja sekin vähä yleensä tekstaamalla. Pitäisköhän viritellä uudestaan kaunokirjoitustaito käyttöön.
VastaaPoistaEi muuta kuin virittelemään... aion itsekin lisätä kynäilyä...
PoistaHauska juttu jota ilman muuta pitää kokeilla. Kyllä se käsiala surkastuu ihan väkisin kun niin vähän mitään käsin kirjoittaa. Lähinnä jotain muistiinpanolappuja ja niitäkin aika harvoin ja ne kun itselle tarkoitoitettu niin ovat aika ripellyksiä. Sairaalassa töissä oppi lääkäreiden koukeroita lukemaan/arvailemaan. Onneksi ne tärkeimmät asiat kirjoitettiin koneella :-)))
VastaaPoistaKarilla on meistä aina ollut kauniimpi ja selkeämpi käsiala. Outo juttu :-).
Kyllä minäkin hämmästyin, kun miehet oli OIKEASTI kaunossa huomattavasti parempia ja muistivat kaikki koukero&korkeus säännötkin.
PoistaTodistivat ne vielä googlestakin, kun meidän naisten ilmeet oli epäileväisiä - hih.
Puolustuspuheenvuoromme:" Miehet ovat saaneet (joutuneet) kuulla ohjeet useammin, henkilökohtaisesti!"
Siksi muistissa yhä 50-vuoden takaa... naisille meni kerralla perille!!
Ihanaa kyllä oli, miten ympärillä olevat ihmiset innostui testaamaan... ja se vertailu ja ne keskustelut!! Hih...
Taidan testata vielä ystäväillassammekin... se voi ollakin mielenkiintoista, kun porukassa peräti 2 äidinkielenopea ja pari luokanopea.... hih...
Poista
Kiva haaste! Heti piti kokeilla ja aika pahalta näyttää... :)
VastaaPoistaIhanaa kun innostuit!
PoistaAi että, miten hieno juttu, ottaa esille kaunokirjoitus. Ihmiset kirjoittavat nykyään käsin tosi vähän. Kun käsialaa ei harjoiteta, se surkastuu niin, että lopuksi sitä on mahdoton lukea. Minulle kaunokirjoitus oli lemppariaineitani kansakoulun aikaan, kun kirjoitettiin oikealla musteella ja irtoterällä kynän varressa. Osaan kaunoa vieläkin, vaikka en sitä tavallisesti käytä.
VastaaPoistaMinäkin pidin kirjoittamisesta - aineet venyivät usein liiankin pitkiksi (=jaarittelija)
PoistaOikea muste tuo kyllä vähän kurjan muiston, paras ystäväni oli vasenkätinen ja opettaja oli paljon hänen rinnallaan... sotkujen takia.