Lentoreitti kulki Amsterdamin kautta Johannesburgiin,
jossa tekninen yöpyminen lentökentällä Bed&Pillow...
koska saavuimme Afrikan mantereelle n. klo 22 illalla.
Itseasiassa me emme olisi tarvinneet tyynyjäkään,
kun omat kulkee aina mukana. Ne takaa hyvät yöunet niin lentokoneessa,
teltassa, pakussa kuin kotona..
eli kahta en vaihtais... toinen on tyyny... mikähän se toinen on??? Hih...
jossa tekninen yöpyminen lentökentällä Bed&Pillow...
koska saavuimme Afrikan mantereelle n. klo 22 illalla.
Itseasiassa me emme olisi tarvinneet tyynyjäkään,
kun omat kulkee aina mukana. Ne takaa hyvät yöunet niin lentokoneessa,
teltassa, pakussa kuin kotona..
eli kahta en vaihtais... toinen on tyyny... mikähän se toinen on??? Hih...
Aamulla matka jatkui Victorian putouksille ja sinne teltan viereen sovitusti saapuivat vuokraamamme fillarit.
Into piukeena niitä heti testaamaan
ja kokeneemmat polkijat vaihtoi omia polkimia, satulan...
No - laitettiinhan mekin pyörälaukut ja geelipehmusteet paikoilleen.
ja kokeneemmat polkijat vaihtoi omia polkimia, satulan...
No - laitettiinhan mekin pyörälaukut ja geelipehmusteet paikoilleen.
Siitä se telttaelo ja seikkailu kunnolla pääsi vauhtiin.
Victorian putouksia ihasteltuamme pääsimme ensimmäiselle kunnon fillaritaipaleelle.
Welcome to Zimbabwe, Goodbye Zambia
Rajamuodollisuuksia riitti muuallakin kuin maiden rajoilla, sillä varsinkin Zimbabwessa ja Botswanassa kaikkien maakuntien/läänien rajoilla oli suu- ja sorkkataudin desifiointipisteet. Menettelyllä on tautia saatu merkittävästi vähenemään, vaikka itsestä tuntui,
että niin fillarit kuin kaikki kengät kasteltiin mutaan.
Tuon "mutavellin" läpi ajettiin pyörät, autot ja kengille oli omat kastelualtaat.
Fillarointiamme ja menopelejämme oli turvaamassa kolmihenkinen huipputiimi,
Andrew, Thalis ja Adonia, sekä komea traileri fillari peräkärryineen.
Andrew, Thalis ja Adonia, sekä komea traileri fillari peräkärryineen.
Jos jotain sattuis... ja Ukkokultahan se oli ensimmäinen, joka sai renkaan puhki...
Minä ensimmäisen viikon aikana peräri kolme gummia... taisin olla kunigatar siinä lajissa.
Joskin, pari seuraavaa viikkoa kun ajeltiin leveämmillä maastogummeilla
hiekkateillä&poluilla, niin eipä enää rengasrikkoja (MEILLE) sattunut
- se oli meille ominaisempaa maaperää kuin asfaltit.
Satulaan hypättiin aina auringon noustessa, n. klo 6
Sitä ennen oli teltta purettu ja aamukaffet -paloineen popsittu.
Sitä ennen oli teltta purettu ja aamukaffet -paloineen popsittu.
Aamupäivät olivat sopivan viileitä polkaisuun...
sillä varsinkin alkumatkasta ja keskemmällä Afrikkaa
lämpötilat kohosi puolilta päivin 32-34...
Iltapäivän polkaisut olivat hikisiä ja raskaita,
mutta aamusta kulki kevyesti - yöllä lämpötila laski lähelle 10... elettiinhän syksyä!!
Meitä oli siis 8 suomalaista, 4 naista ja 4 miestä.
Pyöräilytaustat erilaisia - oli ultramatkojen juoksijaa/polkijaa,
maantie"kiitäjiä", joilla vuosi kilometrit 6-8000 ja sitten me, maastofillaroijat,
sekä pari enemmän trekkaajaa, mutta hyvin pysyivät fillarin satulassakin.
Samanhenkisyys yhdisti!
Pyöräilytaustat erilaisia - oli ultramatkojen juoksijaa/polkijaa,
maantie"kiitäjiä", joilla vuosi kilometrit 6-8000 ja sitten me, maastofillaroijat,
sekä pari enemmän trekkaajaa, mutta hyvin pysyivät fillarin satulassakin.
Samanhenkisyys yhdisti!
Ooh wau! Upeita seikkailuja ja maisemia taas! Eikö siellä ole järkyttävän kuuma pyöräillä?? Uskomatonta, miten hyvä kunto teillä on! Ja eikö pelota, että jotain sattuu? Itseäni pelottaisivat maantierosvot ja villieläimet. Ja vatsapöpöt! :-D En ole käynyt Pohjois-Afrikkaa, Marokkoa ja Tunisiaa, etelämpänä, mutta sielläkin oli jo kylmääviä tilanteita. No, hyvää onnea ja antoisaa reissua teille!
VastaaPoistaOi ihanuus... olet palannut blogeilemaan, niin iloinen... ollut oikeasti ikävä.
PoistaItseasiassa minä/me olemme myös jo palanneet fillariseikkailulta.
Tässä ehkä parempi kokonaisuus, jota nyt puran päiväkirjamaisesti ja tarkemmin... itsellekin kokemuspohjaisesti muistoksi.
https://repolainenreissaa.blogspot.com/2024/06/repolainen-is-back.html
Hih - ei ollut pelottavaa lainkaan... toki piti pysähdellä ja kunnioittaa kun esim. norsu halusi ylittää tien tai virtahepo tallusteli auringolaskun aikaan kuivemmille maille, mutta fillaroitsijoista ei juuri maantierosvot kostu... eihän meillä ollut mitään mukana ja vatsat on taltutettu jo aiemmilla reisuilla, Mikropur-tabut puhdistaa veden kuin veden. Kuntoa kasvatettiin tietoisesti vuoden verran ja keskemmällä oli toki iltapäivin kuumaa, mutta nousimme satulaan jo kuudelta aamulla... oli suorastaan viileää ja mitä etelämmäksi mentiin, niin asteet laski... päivälämötilatkaan eivät nousseet enää edes +20. Iso suositus - upeita maita fillaroida.
Se toinen on varmaan tuo pyöräilykaveri 😅 t. Sartsa
VastaaPoistaNo niin on - kyllä sä jo Repolaisen niin hyvin tunnet, hih...
PoistaKomppaan Sartsaa! Ihanaa päästä seuraamaan taivaltanne hienojen kuvien kera, kiitos!
VastaaPoistaOikein kompattu... tunnetten mun... ja ihanaa kun jaksat taivalta seurata... näitä nimittäin riittää....
PoistaSartsa ehti ensin 😂 Meinasin ehdottaa myöskin, että toinen mitä et vaihtaisi, on tuo sun rakas ja uskollinen pyöräilykaverisi. Mukana tuulisssa ja tuiskuissa.
VastaaPoistaTotta, tosiaan olen onnellinen kun olen saanut maailman parhaan fillarikaverin viereiseen satulaan! yhtä välinpitämätön tuulissa ja tuiskuissa kuin Repolainen itte... nautitaan kaikissa olosuhteissa, ehkä juuri parhaitenkin, sellaisissa yllättävissä ja ennenkokemattomissa....
PoistaOlen sanaton,- hieno reissu- sanat kuulostaa niin mitäänsanattomilta tässä tapauksessa 😆
VastaaPoistaSanat lämmittää aina - mutta itteäni ottaa pattiin, kun sanani katoaa jonnekkin... jo toiseen kertaan sulle kommentoidessa... siellä siskontytön synttäreillä sentään jäi näkyviin....
PoistaKiitos tiedosta. Pitää kattoo jos vika täälä päässä, käyköhän muillekkin niin, ilmottele jos jatkuu....kiitos😊
PoistaMatka alkanut, mihinkähän seikkailuihin vielä päästäänkään matkan varrella :)
VastaaPoistaHih - arvaamattomille poluille tosiaan tullaan vielä polkaisemaan...
PoistaIhanaa päästä itsekin jäsentelemään kokemuksiaan ja saamaan ne muistoiksi, joihin palata...
Kyllä teillä on ollut upea seikkailu! Melkein pystyn kuvittelemaan sen tunteen, kun selvisitte maaliin!
VastaaPoistaOli kyllä käsittämätöntä miten sitä janosi joka aamu satulaan... se oli kyllä meille niin sopiva muoto nähdä kyseiset maat.
PoistaOma tyyny, paras tyyny. Toivottavasti täällä ei syksyllä nouse päivälämpötila ihan noihin lukemiin, hiki tulee jo pelkästä ajatuksesta.
VastaaPoistaNuo lämpötilat olivat vain alkumatkasta, keskemmällä, eli Sambia, Botswana ja Zimbabwe... kun laskeuduimme Namibiaan ja Etelä-Afrikkaan, niin päivälämpötilat jäi alle 20 ja öisin laski lähelle nollaa.
PoistaMahtavaa seikkailua elätte 😀
VastaaPoistaEletty jo, mutta kerrataan omaksi muisto-päiväkirjaksi kuvineen.
PoistaTäällä pieni kooste: https://repolainenreissaa.blogspot.com/2024/06/repolainen-is-back.html
Ihan mahtavaa, että olette löytäneet pyöräilyn osaksi matkailua ja reippaasti lähdette noinkin erilaisiin pyöräilyolosuhteisiin. Arvostan juurikin tuollaista heittäytymistä ja omanlaista tekemistä!
VastaaPoistaTässä on tosiaankin jo useamman vuoden fillarointi ollut Suomessa se mieluisin tapa nähdä ja löytää mielenkiintoisia paikkoja... viime kesänä Malawilla se 130km polkaisu vahvisti, että halutaan polkemaan enemmänkin Afrikkaan... siitä se ajatus lähti ja tavoitteena oli polkaista yli 1300km., mutta vuoristossa myrskyn pahalainen muutti suunnitelmia ja vajaa pari sataa jäätiin tavoitteesta... mutta kyllä oli monipuolista tietä ja muutakin koettavaa/nähtävää 1100kilsassakin... ei tule olemaan viimeinen fillarireisu
PoistaHuima seikkailu. Hurjan kiinnostavaa luettavaa. Ihailuni!
VastaaPoistaKiitos ja mieli tulee niin hyväksi, kun kiinnostaa lukemaan... ettei ihan vaan itselleen dokumentoi!
Poista