Mummo-opettaja

Tämän seikkailun merkityksellisimmät päivät tiivistyy tähän postaukseen!
En todellakaan ole räpeltänyt kortteja turhaan
- toivottavasti ne ovat myös ilahduttaneet teitä tilaajia
ja varsinkin henkilöitä, joille ne ovat kohdentuneet!!

Ukko-kullan autonpesut eivät ole onnistuneet yhtä hyvin
- sillä niitä on pyydetty uusiksi🤣😂 ja nyt niissä autoissa on väärät renkaatkin!!

Ei silti, minäkin teen jatkossa kortteja vieläkin mieluummin,
mutta mieluiten uusilla ennenkokemattomilla aiheilla...
Mitä spessumpi - sitä parempi.
Sähköpostini löydät sivupalkista

Helmikuussa saimme kohdata upeita lääkäri- ja opettaja
opiskelijoita Lahoren yliopistossa Pakistanissa.
Valmistuttuaan he tulevat työskentelemään
kotimaihinsa Tatzigistaniin ja Afganistaniin
opettamaan tyttöjä ja hoitamaan naisia/tyttöjä!
Suurin osa kerätyistä varoista
on ohjautunut siis ammatillisiin opintoihin.

Yhden kirjakaupan tyhjennys
ja kauppiaan mukaan hänen kuukauden myyntinsä
onnistui myös Bamiyanin kaupungissa.

Jos ensimmäisenä päivänä ihanan Zahra-opettajan
hymyä olikin vaikea "kaivaa esille"
niin seuraavana päivänä se ilmestyi kuin itsestään 

Hieman vaati lämmittelyä myös tyttöjen hymyt
- vaikka sainkin heti nimen
Bozorg Madar ja Sefid
"Hassu mummo" ja "Valkoinen"
Valloilleen kun hymyt pääsivät, niin nauruksi/iloksi
sen ainoan maailman yhteisen kielen
- eli LEIKIN avulla muuttuivat!!

Ilo, hymyt, toiveikas mieli...
kun ne lisääntyy
- niin tietää, että asiat ovat pikkuisen paremmin
tai ainakin parempaan suuntaan!!
Eikös se ole näin meilläkin?

KIITOS teille kaikille kanssakulkijoille
- yhdessä me tämänkin teimme
ja toivottavasti teemme jatkossakin.

Kotiin palattua on varmaan myynnissä
taas Kapuan lakua, kahvia ja teetäkin
- Uganda on seuraava kohde!

Huntu hulmuten Sinisessä kaupungissa

Sakhi-e Mardanin pyhäkkö, eli Sininen moskeija

lienee Kabulin ehkä tunnetuin maamerkki
ja tärkeä pyhiinvaelluskohde. 

Sen kautta uskotaan myös
Muhammedin viitan "vaeltaneen" (olleen säilössä), 
matkalla lopulliseen määränpäähänsä Kandahariin. 

Alkuperäinen moskeija rakennettiin 1400-luvulla. 

Käsittämättömän "kuorrutuksensa"
sinisen, turkoosin ja valkoisen mosaiikkikuutio taiteensa
se sai kuitenkin vasta timurudien dynastioiden aikana, 
kun moskeijaa laajennettiin ja uudistettiin 1500-luvulla.

Sentin kokoisista mosaiikkilaatoista muodostuu
geometrisia kuvioita ja kalligrafiaa. 
Omistuskirjoituksia, Hadithia, rukouksia ja runoutta.

Tosin pääkupolin päällä olevan kellon
 luulen olevan lähestulkoon meidän aikakautta, hmm...

Moskeija sijaitsee Asamayi-kukkulan juurella,
jonka tunnetumpi nimi on tällä hetkellä Television Hill
- sen verran monta mastoa siellä onkin maamerkkinä. 
Niin ne ajat ja paikkojen nimet muuttuu...

Vaikkei matka ollut pitkä,
niin Kabulin ruuhkat tekivät siitä kuitenkin ajallisesti pitkän
Eniten katukuvassa on turkoosin värisiä takseja
- siis satoja, luulen, että tuhansia.
Missään muualla maailmassa
 en ole nähnyt niin paljon takseja kuin täällä!

"Turkoosi tuo turvaa"
- sillä pyritään estämään takseiksi tekeytyvät ajoneuvot.
Toisaalta värivalinnan uskotaan olevan kopio Qatarista
joka myös "luottaa" turkooseihin takseihin. 

No, me emme menneet taksilla,
emmekä moottoripyörällä, 
joita myös oli suhteellisen paljon katukuvassa.
Todella uteliaita ja tsemppaavia katseita saimme osaksemme. 

Ihana kuskimme Noor-Ali, joka ei tykännyt tulla kuvatuksi
kuskasi privaatisti meitä pakullaan. 

Kukkulalle päästyämme eteen avautui koko Kabul.

Jostain kumman syystä viehätyn suunnattomasti maapalloista

ja kaksi upeutta onnistuin kuvaamaan lisää galleriaani!

Toinen kummallinen viehtymys liittyy portaisiin
 - rapputreenit maistuu nimittäin aina!

Kabulissa siihen tarjoutui mahdollisuus 
kavutessa Bagh-e Baborin puutarhaan.

Yritin kyllä laskea portaita, mutta sekaisin menin...
sen sijaan 15 terassia onnistuin ynnäämään kiivetessä. 

Ylhäällä avautui upea ja rehevä puutarha,
jota ruskan sävyt vielä korosti. 

Huipulla lepää Suurmogulien valtakunnan perustaja Babor
hautakivessään teksti: 
"Jos maan päällä olisi paratiisi,
se on tämä, se on tämä, se on tämä"

Matkalla basaarille "piipahdin pikakuvassa"
Kabulin viimeisen laatikkokamerakuvaajan
74-vuotiaan Haji Marzaman luona.
Kameran ikä lähentelee 200-vuotta.

Afganistanilaiset 1800-luvun laatikkokamerat
sisältävät ainutlaatuisen järjestelmän. 
Kamerameganismin lisäksi sisäisen pimiön
- eli se luo paperinegatiivin ja luo siitä positiivikuvan.
Aika vanha keksintö tuo polaroid!

Haji Marzama oli yksi katukuvaajista,
jotka työskentelivät ottamalla ihmisistä muotokuvia tunnistamista varten. 

Basaarilla sai ihastella monenmoista upeaa kädentaitajaa.

Päivä Kabulin sykkeessä meni nopeasti
ja ruuhkista johtuen Wasir Akbar Khanin näköalakukkulalle
nousu meni liian myöhäiseen.

Aurinko ennätti laskeutua
ja portit sulkeutua!

Vartijat olivat kyllä paikalla,
mutta vain päästäkseen väkeä ulos näköalapaikalta.

Koiranpentumainen katseeni vetosi onneksi vartioihin😍! 

Suomesta saakka tulleille vieraille porttia raotettiin pikavisiittiin!

Minähän kirmasin hunnut hulmuten juoksuun kohden jättimäistä lippua ja aukiota! Ukkokulta ei meinannut perässä pysyä!

Upea päivä pääkaupungin sykkeessä oli tullut päätökseensä!

Rajalta eteenpäin

Matkaa Shir Khan Bandarista Kunduzin lupa-asioiden kautta Kabuliin kertyi yli 400km. Pääsimme matkaan klo 10 ja perillä olimme olimme klo 02.20

Varsin vaiherikas matkamme kesti reilut 15h.

Hindukuš vuoriston ylittäminen alkoi Kunduz-jokea seuraten. Tiet olivat jokivarressa vielä asfalttia ja matka eteni vauhdikkaasti kuoppia kierrellen todella taitavan kuskimme Noor-Alin kyydissä läpi pikkukylien 

Oli upeaa päästä samantien 

ns paikalliselämän keskelle!

Pääni taisi pyöriä kuin papukaijalla!

Maiseman muuttuessa vuoristoisemmaksi 

teiden kunto heikkeni.

Jos niissä oli joskus asfaltti ollutkin, 

niin jatkuva routa-vaihtelu 

oli kuluttanut pinnan mukulakivimäiseksi.

Aurinko oli vielä korkealla, 

kun ensimmäiset lumihuiput siinsi edessä,

Aurinko ehti laskea ennenkuin saavuimme korkeimmille tieosuuksille 

ja tunneleihin, tai paremminkin 

rakenteilla oleviin tunneleihin, 

joiden ”pottupeltomaiset” ohituskaistat 

kulkivat tunneleiden vieressä 

ja liikenne oli pitkään 

seisauksissa useammassa kohdassa. 

Korkeimmalla kohdalla (3600m) ei nähnyt mitään, mutta tunto-ja kuuloaisti antoivat 

vaikuttavan kokemuksen tuulesta, 

joka ravisutteli välillä autoa 

ja heitti hiekkaa ikkunoihin kuin rakeita! 

Kabul by night

- muutaman tunnin unet 

ja tutkimaan pääkaupungin sykettä!