Pikkusen vaan kaaduin…

GPS-reittilinkit annettiin kai syystä… 

Nehän vaan tunnetusti ei Ukkokullalle 

ole kuin siinä sivussa suunnannäyttäjinä! 

Kartanlukutaitonsa on  

jotain niin käsittämätöntä! 

Kun näkee (varsinkin satelliitti-) kartassa

 jotain merkillistä, esim. löytää 

”lyhyemmän” ja hienomman reitin,

 niin suusta pääsee:

”Kyllä siitä varmaan pääsee”

Ollaan löydetty hänen ansiostaan 

ittemme useat kerrat niin upeista 

ja ennennäkemättömissä paikoista, että:

”Hää vie-mie vikisen” onnellisena, 

vaikka tämä päivä saikin aikaan 

lentävän lauseen:

”Ihan pikkusen vaan kaaduin!”

Yhden ”Pikkusen” ennätti kuvatakin, 

kun oli känny kädessä googgeloimassa 

reitin jatkoa ja kuuli kiljahdukseni!

Tuosta lähtien olen saanut kuulla, 

jäätyäni jälkeen:

Kaaduitko taas vaan pikkusen?”

Heh heh, useimmiten viivästyksen johtuu kuvaamisesta,
mut olen minä pari muutakin pyllähdystä
ehtinyt tällä reisulla tekemään! 

Ne kuuluvat tähän lajiin

Olen siis ”langennut nainen!” 

Mut miten uskomattomiin maisemiin 

ne oikopolut taas johtikaan

Eihän sieltä rannalta olisi malttanut pois noustakaan,
mutta kun yläpuolella oli 2,7km mittainen pitkospuubaana

- niin olihan sekin päästävä kokemaan! 

 

 

Kyllä näitä maisemia kelpasi katsella ylempääkin

Ja taas ollaan takaisin reitillä! 

Matka jatkuu etelämmäs

- vastatuuleen on jo tottunut

ja sadekuurot kestää vain hetkisen-raikastaa! 

3 ajopäivänä ja 241km… 

eksytty niin paljon reitiltä, 

että saadaan hyvät kilsat! 

Työpaikan pyöräkisakin starttasi 

toukokuun alussa!