Fillari fiiliksiä filmatisoitu

Filmatisoituja fälähdyksiä & fiiliksiä fillaroiden fietetystä fiikonlopusta.

Perjantaina töissä puoli kuuteen (17.30)...
niin LYHYT viikonloppu ei houkuttanut mihinkään suunnitelmiin.
Mut kotiin saavuttua olikin levoton olo...
koko viikonloppuko kotona ja odottaa milloin tulee maanantai, et taas töihin...

Eeeeiiiiiii....

Kesäyötkin niin ihanan lämpimiä, et mieli alkoi halajaa nukkumaan pakuun...
mut ei nyt sentään omaan pihaan.

Joten yksi ehkä maailman nopeimmista starteista ja suunta Tammisaareen
- paikkaan jonka ohi ollaan ajettu varmaan sata kertaa, mutta ei koskaan stopattu.

Nyt stopattiin ja juuri sopivasti ennen auringonlaskua löytyi "puskaparkki",
venelaiturin reunuskiville ruutuliina ja illallissalaateilla "kivi komiaksi"

Kesälomalla oli aikomus Tammisaari &Inkoo polkaista,
mutta tunnetusti emme ole suunnitelmallisia.
Vaan ihan vietävissä - kun löytyy mielenkiintoinen paikka, niin stopataan siihen
ja aikaa vierähtää niin kauan kuin paikka viehättää...
Viime kesän ajanviejä oli Sumiainen... 
koskaan kuultukaan moisesta ja siellä meni parikin yötä... 
ihan vaan osui "karttana" kaunispaikka, siis vetinen... 
vesihän se vetää puoleensa.

Vesi veti puoleensa Tammisaaressakin.... ja aikas kivasti voidaan sanoa,
ja sporttrackerkin sai piirrettyä rantoja pisin Tour de Tammisaari polkaisuamme.

Iso suositus Tammisaarelle ja Ramsholmenin luonnonsuojeluniemelle kallioineen ja puistometsineen

Tammisaaren vanha kaupunki oli myös ihanan idyllinen, mutta kirkkokuvaukset tehtiin vain ulkoapäin
- koska siellä oli alkamassa juuri hautajaiset.

Kirkot ja linnat kiehtoo aina.
Inkoosta jäikin muistoja oikeastaan vain kirkon, joen ja S-marketin verran.
Maastokarttani ei antanut sinne yhtään mielenkiintoisen näköistä maastoreittiä...
Jos joku tietää jonkun hyvän - niin saa vinkata... sitten palaamme Inkooseen!

Tällä kertaa jatkettiin Raaseporin linnan ja Fargervikin ruukin ja museokylän kautta Mustion linnalle. 


Ilmeisesti 20.8.2022 oli todella suosittu hääpäivä - kaikissa kirkoissa oli tai oli ollut häät
ja juhlapaikoissa ihania hääjuhlia... tuli tunne, että kuokimme aika monissa häissä!
Onnea heille kaikille neljälle hääparille, jotka ohimennen kohtasimme.

Mainitsinkin tuossa jo aiemmin Inkoon S-marketin... sieltä iltapalatapakset ja yöksi 
Mustioon Lohjanjärven rannalle, josta löytyi ihan uskomaton puskaparkki!

Polkaistavaa jäi vielä seuraavaankin kertaan - tuo Lohjanjärvi, Karja-Lohja yllätti kyllä kauneudellaan
ja jo sillä, että oikeasti oli polkuja pisin rantoja ja korkeuserotkin sopivan polkaistavia!!

Näillä fiiliksillä fiikkoon uuteen!!
Iloa ja omannäköistäsi energiaa sinulle!
Jokainen meistä sen saa niin erilaisista asioista
- kunhan vain kaikki löytävät sen, mikä itseään energisoi!!

Herrankukkarossa

Elokuisena päivänä, iltana, yönä ja vielä aurinkoisena aamuna juhlistimme
pitkää yhteistä taivaltamme. 
Unikavereita olemme toisillemme olleet 40-vuotta. 
Papin kuullen luvattu "Tahtoa" selvitä ylä- ja alamä'istä yhdessä 36-vuotta.

Ihan nauratti tuo tandemilla ajokuva... en näet muistanut koko kokemusta,
ennenkuin äitini tuon kuvan laittoi. Pyörä on muuten isäni tuunaama.
Eivät kyllä tainneet vanhempanikaan sillä paljon ajella,
mutta samaan tahtiin ja samaan vauhtiin polkemista oli näemmä tullut
meilläkin testattua jo ensimmäisenä yhteisenä kesänä. 
Joten voinen kai lisätä, että sama pyöräilykaverikin 40-vuotta!! 

Naantalin Kustavissa sijaitseva Herrankukkaro on kiehtonut aina
- tosin se on koulutuksiin ja työhyvinvointiin suunnattu paikka erikoisine majoituksineen,
aktiviteetteineen, saunoineen ja saaristoherkkuineen - taviksilla ei ole sinne ollut asiaa.

Mutta tänä kesänä, kun Naantalissa oli Asuntomessut ja firmat ei ilmeisesti kehittäneet henkilöstöään, 
niin paikka avasi ovensa taviksille ja arvannette jo
- kuka oli tekemässä varausta samantien mainoksen nähtyään!!!
Minä-minä-minä-minääääää...

Joku muu oli ennättänyt varata jo hääpäivämme molemmin puolin olevat viikonloput...
mutta siitäpä keksin, että mennääs ihan oikeana päivänä tiistaista-keskiviikkoon...
ei muuta kuin loma-anomus ja kylläpä olikin kiva työviikko,
kun oli niin kiva katkos viikossa!!!

Majoitusvaihtoehtoja oli runsaasti, perinteisempiäkin,
mutta tällaiset levottomat ja vauhdikkaat "liihottajat"
halusivat tietenkin Telkänpönttöön!
Hesarissa ollut tuore julkaisu linnunpönttöjen synnystä

1½ -kuukautta piti odotella ennenkuin pönttöön pääsimme.
Muistui monasti mieleen kesä 36-vuotta sitten.
Samaista päivää = hääpäivää silloinkin odotimme!!
Lähes yhtä jännittävää oli nyt!!

Ja mitä tulee hääyöhön - niin se oli kyllä nyt 36-vuotta myöhemmin vieläkin parempi!!
Ajatelkoot kuka mitä tahansa - mutta vinkiksi annan,
että kattokaas nyt tuota pönttöä sisältä ja ulkoa
- aivan uskomaton!!!

Ei maltettu yöllä edes pyöreän suuren ikkunan eteen pimennysverhoa laskea...
tähän merimaisemaan oli ihana nukahtaa!

Vaan palataampa päivään ja hetkeen kun saavuimme Herrankukkaroon.
Paikka lumosi välittömästi - nettikuvat kalpenivat, vaikka jo niihinkin olin ihastunut.

Kävelit keskellä "Museota" - mistä ihmeestä ensinnäkin ne kaikki LYHDYT

(ei niitä kuulemma ollut vielä kuin parisen tuhatta)

+ kaikki muu menneen ajan tavara oli sinne saatu haalittua?
(Osto-ja myyntiliikkeet, oli isännän vastaus)

Airismaan saari Röölassa - heti sillan kupeessa "peitti" sisäänsä mm. 100hengen savusaunan, 
kaislikkokylpylän, tunnelmallisia ja niin mielikuvituksellisen upeita terasseja,
kokoustiloina komeat kodat, halkopinoseinillä varustetut rakennukset
ja aktiviteettialueen ritsa-ammunnasta kiipeilyyn.
Kaikki niin luontoonsa sopivasti - minun näköinen paratiisi!  

Tällaisia museoita rakastan - mikään ei ollut vitriinissä,
sait kosketella ja sytyttää vaikka ikivanhan lyhdyn iltavaloksi itsellesi...
sitä tosin ei tullut tehtyä, sillä iltavalaistus se vasta lumoava olikin.




Tästä idyllisestä kalastajanmökistä kaikki alkoi.
Pentti-Oskari Kangas osti paikan perheensä kesänviettoon....
vaan ne telkät tuli uniin...


Saariston antimet, oli saariston antimia - lounaaksi savustettuja silakkapihvejä  -  voi taivas!!

Kuva ei kerro miten kosteat oli suupielet
laiturin kärjessä nautiskellessa

Silakkapihvit savustettuuan oli illallislohien vuoro
- ei niitä mahdukkaan savustuspönttöön kuin 600 kerraallaan

Illallinenkin oli katettu VAIN MEILLE KAHDELLE rantaan
- oma pieni puffa!
Tämän ainutkertaisen kokemuksen tulee muistamaan ikuisesti!!

Lounaan ja illallisen väliin mahtui kunnon lenkki ja lenkin varreltahan löytyi jos vaikka mitä
mielenkiintoista kokeiltavaa!

Mikä siinä onkin, ettei auringonlaskujen tuijottamiseen kyllästy koskaan
- aivan omanlaisensa se oli tälläkin kertaa! 
Herrankukkaroimaisen kaunis!!

Ei sinne pönttönsä meinannut raskia lainkaan mennä näistä maisemista
- tosin Nukku-Mattikin saapui tähän siltamaisemaan ja sulki lopulta silmämme
Telkän lailla varhain lennähtämään aamupalalle ja nauttimaan vielä kiireettömästä aamupäivästä.
Minuuttikaan aikaisemmin ei pönttöämme luovutettu - ennenkuin oli pakko!!


Ja mikäli innostuit paikasta - niin HEINÄKUUt tullee olemaan
jatkossa avoinna myös meille taviksille!!
Silloin kun ei firmat kehitä henkilöstöään, vaan antavat heidän lomailla!!