Vanha Shakkilauta sai uuden tulemisen.
Junirorimme sen joskus on lahjaksi saanut
ja vuosia mennyt, ettei kukaan sillä pelannut.
Suvussa on nyt uudet shakkimestarit.
Junirorimme sen joskus on lahjaksi saanut
ja vuosia mennyt, ettei kukaan sillä pelannut.
Suvussa on nyt uudet shakkimestarit.
Eikä pärjätty nelinpelissäkään,
edes isommassa koossa.
edes isommassa koossa.

Jos Kupittaan Seikkailupuiston shakkilauta
onkin jättimäinen,

Vedet oli vähissä, mutta monipuolista tekemistä riitti.
Kehollista haastamista niin,
että mummolta jäi tämä seinä ylittämättä
ja sain kuulla;"Naiset!"
että mummolta jäi tämä seinä ylittämättä
ja sain kuulla;"Naiset!"

Liikkeelle paneva voimakaksikko
täydentyi välillä serkuilla
täydentyi välillä serkuilla





















Oi kuinka ihanaa, että ylläpidätte tätä perinnettä... pidän siitä todella paljon.
VastaaPoistaTerveisin, Andreja!
Grandma’s place will have surprises for everyone. OMG - everything is still here...
PoistaAktiivista meininkiä on ollut syyslomalaisilla niin vanhemmilla, kuin nuorillakin. Lautapeleistä meilläkin tykätään, mutta nelipelejä enää harvoin saadaan kokoon. Jostain paitsi olen jäänyt, kun en osaa shakkia.
VastaaPoistaTunnelmallisia värejä taivaskuvissa ja illat ovat jo täällä pimeitä.
Hih, tuo aktiivi sana saa aina aikaan naurun... Ukkokulta puhui joskus aktiivihiilestä (en muista asia yhteyttä) ja nämä tenavat kuuli aktiivihiiri ja siitä saakka ovat olleet yhdeltä lempinimeltään "Aktiivihiiriä" - rakkailla lapsilla on monta nimeä. Shakki tuli mun elämään lukiossa...
PoistaTosissani pelatessa taitaisin päihittää yhä monet, hih... pitkän matikan salaisuus.
Valon määrä - se tosiaan on niin erilainen piskuisessa Suomen maassakin...
Ihanat lapset ja niin naurattaa tuo kilpikonnailu, viimein hidastuivat – hieman :-D
VastaaPoista😍rakkauspakkauksia tosiaan😅ja kuntoilusta käy itselläkin yhdessäolo!!
PoistaVoi, mitä hienoja paikkoja lasten kanssa olette käyneet! <3 Mehän ei käydä mummu-vaarilavuoroilla kuin max isoisovanhempia katsomassa kotiin menomatkalla. Autisti nauttii vain siitä, että saa täysin nollata itseään, eikä tarvitse jännittää MITÄÄN uusia paikkoja, eikä aikatauluja. Meidän ohjelmat vaihtelee vain tekemisten puitteissa, ruokailujen väleissä (pelataanko, kootaanko legoista jotain, leivotaanko, mitä tehdään pihalla tms.), ei stressaavia reissaamisia. Eikä toinenkaan ole tästä mitään valittanut. =D Toisaalta myös ihan ok meille, kun ei olla itsekään mitenkään innostuneita mihinkään erityismeininkeihin, saatika väenpaljouteen. Yhdessä oleminen ja tekeminen riittää meille. Hyvä kun ON vaihtoehtoja! <3
VastaaPoistaSe on juurikin noin, että hyvä kun on vaihtoehtoja ja löytyy mukava tapa olla yhdessä.
PoistaVäenpaljoutta ei kaivata mekään - erakkoina mieluummin ja ainoa yleisöpaikka oli Halikko kurpitsoineen. Ihan ihmetys oli SEikkailupuisto, siellä vaikka on ties kuinka monen hehtaarin kokoinen-niin ei ollut kuin muutama hassu koiranulkoiluttuja. Missä kaikki lapsiperheetkin oli - no, ehkä oli niin kova tuuli, että se piti ihmiset sisällä. Keittiössä mekin taidamme eniten aikaa viettää ja ulkona tietty myös, oma ranta tarjoaa paljon mielikuvitukselle(kin) Ja mitä tulee kilpikonnailuun, niin ne on mun toimitilat - eli omien murujen mielestä "Mummo-lop!"
Keskenämme siellä olimme. Teen muuten paljon töitä autististen lasten kanssa.
Teillä on ollut siellä varsinaiset aktiivipäivät lastenlapsien kanssa <3
VastaaPoistaMeillä on shakkiperhe. Esikoinen pelaa hyvin, keskimmäinen pelasi aikoinaan kilpaa, kuopus pelaa välttävästi ja mies ihan ok. Appi pelaa, minun edesmennyt isä pelasi välttävästi. Ainoa shakkitaidoton on meikäläinen. Miehen veljenpoika suorastaan rakastaa shakkia.
No wautsi.... Minä hullaannuin lukiossa shakkiin - jestas miten paljon niitä siirtoja mietittiin - piti hommata oikein pelikello!
PoistaTurnauksiakin illanistujaisissa, mutta sittemmin se jäi... lasten kanssa, nuorimmaisen varsinkin (tytöt ei niin innostuneet!)
shakki palasi elämään ja onkohan nyt kolmas tuleminen!!