14-vuotta myöhemmin

 

Siellä se siintää... nykyinen Eswatini,

vuoteen 2018 saakka Swasimaana tunnettu.

2012 mun "toinen jalka" tai ainakin mieli oli näissä maisemissa!

Valmiina voluntary worker visitor-visa,
kansainväliset rikosrekisteri- ja lääkärintodistukset, 
lavantautirokote, apuraha anottuna
ja vakuutusasiat kunnossa.

Tarkoituksena suorittaa niin mielekkäällä tavalla
kansainväliset opintopisteet kasaan
- enemmänkin kuin se vaadittu minimi = 15pistettä.
Ukkokulta vuorotteluvapaalla,
että pääsisi mukaan! 

Vaan yksi puhelu muutti suunnitelmat kokonaan.
Minulle tarjottiin mahdollisuutta
lähteä pilotoimaan uutta toimenkuvaa,
haaveilemaani työtä
- jollaista ei vielä ollut olemassakaan. 
Pilotoiminen olisi aloitettava samana syksynä,
- eikä ensi vuonna.
Seuraavan vuoden budjetti tulisi olemaan niin tiukka, 
- että suunnitelmat saisi unohtaa kokonaan!
Olen tykännyt työstäni - todellakin, 
joten oikea ratkaisu se oli = silloin!

Ja kun auton nokka oli
NYT elokuussa kohden Eswatinia
- niin tämäkin ratkaisu tuntui oikea-aikaiselta.
 
Terveysasemalle ei ollut
tällä kertaa aikomusta poiketa
(eikä onneksi tullut minkäänmoista tarvettakaan)
Kv-opintojakaan ei ollut
peruuntumisesta huolimatta rästissä
- nekin tuli luovittua (mistä aita matalin), silloin aikanaan.

Polte vapaaehtois- ja kehitysyhteistyöhön; 
edes pienimuotoisesti
se jäi kyllä kytemään tuolloin 2012!
   
Ja tässä sitä ollaan menossa kouluun,
14-vuotta myöhemmin myös Eswatinissa!!

Jälkikäteen ajateltuna tuntuukin,
että nämä pienimuotoiset, vaihtuviin kohteisiin 
niin Suomessa kuin ulkomailla suuntautuvat
vierailut, pienet avustukset ja hankinnat 
ovat tarjonneet ihan uskomattoman
paljon enemmän kohtaamisia ja kokemuksia,
kuin mitä se yksi pidempi jakso
kenties silloin Swasimaassa!

Eli kaikella on tarkoituksensa!!

Sophia 6veen ensikosketus fillariin
- olihan se ihan liian iso, mutta niin-niin jännittävä!
Juuri tällaiset kokemukset - ne jää ❤️

Huom; mun sävy-sävyyn sopiva koulupuku!
Lapset... heissä on tulevaisuus...