Mistä aita matalin - siitä pyörä yli, vaaneipä ollut tarpeeksi matala tälle mummolle
- olikin kömmittävä ali!!
En siis ole pinkaisemassa pikajuoksuun,
vaikka asento siltä vaikuttaakin...
Vaikka aita vaikuttikin matalalta - niin en vaan päässyt yli.... ja heh heh...
kesti tuo alituskin ilmeisen kauan,
kun Ukkokulta ennätti jälleen kerran
napata vaimostaan varsin viehättävän tilannekuvan.
Nolojen tilanteiden kuvasarja sai taas jatkoa....
Mulla lienee niihin jo taipumus!
Eikä ole kyllä ensimmäinen
(ja tuskin viimeinenkään) kerta,
kun omintakeisilla reiteillä onnistumme
ajamaan itsemme "umpikujaan"
"Käyn ahon- tai paremminkin aron laitaa,
minä ilman pai..."
No ei sentään ihan ilman paitaa,
mutta aika hepenissään sai ajella loman lämpöisimpänä päivänä!
Nämä arot ja ahot löytyi polkaistavaksi vanhasta
Mongolian imperiumin pääkaupungista Karakorumista,
jonne Tsingis Khaan asettui johtamaan sotatoimiaan 1200-luvulla.
jonne Tsingis Khaan asettui johtamaan sotatoimiaan 1200-luvulla.
Paljon ei kaupungista ole jäljellä
- mutta kilometrin suuntaansa olevia valkoisia muureja
108 stupan kera ei voi olla huomaamatta.
Tsingis Khaanin ja päävaimonsa Börten poika Ögödei rakennutti muurit,
linnakkeen ja suuntasi silkkitien kaupan Karakorumiin 1200 luvulla.
Kaupunki oli maailman merkittävimpiä taloudellisia ja poliittisia keskuksia
liki 1400-luvulle ennen kiinalaisten saapumista ja autioitumisen alkua.
1500-luvulla muurit saivat suojelukseensa
useista upeista temppeleistä koostuvan Erdene Zuun luostarin
Kukoistuksen aikaan siellä asui yli 1000 munkkia.
 |
| Ilmakuva Depositphotos-pankista (free photos) |
Stalinin vainoissa 1930 munkit surmattiin ja rakennukset tuhottiin.
Paikalla komeilee yhä yksi niin monasti tuhottu ja yhä uudelleen restauroitu
temppeli pienrakennuksineen Unescon suojelemana.
Luostari toiminta on elpynyt muutaman kymmenen munkin toimesta.
Maailman perintökohde näytti vetävän ne harvat turistit,
joita enää näin myöhään syksyllä oli liikkeellä muurien sisälle.
Me poljimme ulkopuolella ja todellakin ristiin-rastiin koko kaupungin.
joita enää näin myöhään syksyllä oli liikkeellä muurien sisälle.
Me poljimme ulkopuolella ja todellakin ristiin-rastiin koko kaupungin.
Enemmän kiehtoi ja kiinnosti miten kaupungissa eletään nyt.
Neuvostoaikaista rakennusta korkeine aitoineen silmänkantamattomiin.
useimmat talot todella huonossa kunnossa ja monille pihoille olikin pystytetty ger=jurtta.
useimmat talot todella huonossa kunnossa ja monille pihoille olikin pystytetty ger=jurtta.
Pakosti jäi miettimään lähestyvää talvea, kun jo nyt lämpötilat laski yöllä nollaan
Kyllä tunsi itsensä pieneksi näillä aroilla
Pieni koki olevansa myös maailman suurimpaan saappaaseen ja 36 hallitsijan edessä.
Tähän samaan postaukseen yhdistän piipahtamisen Tuul-joen varrella
sijaitsevalla 2008 paljastetulla 40metrin korkuisella
Tsingis Khaanin ratsastajapatsaalla.
Kun patsaan alla on vielä yli 10m korekat tilat museoineen
- niin koko komeus kohosi yli 50m.
Porrastreeniä tiedossa - niin meidätkin sai ihan sisälle saakka!
Olisihan sinne ollut hissikin,
mutta kyllä tämä pikkuhiljaa eteneminen
jättihevosen jalkoja ihaillen oli huikeampaa ahtaassa rappukäytävässä.
mutta kyllä tämä pikkuhiljaa eteneminen
jättihevosen jalkoja ihaillen oli huikeampaa ahtaassa rappukäytävässä.
Huipulle päästyäsi olit kirjaimellisesti Tsingis Khaanin sylissä.
Kuinkahan monta kuvaa ja videotakin vaaleasta naisesta taas lähti maailmalle,
tai ainakin Koreaan ja Sisä-Mongoliaan.
Muutama englantia hieman osaava sanoikin,
että kokemus vaalean naisen kanssa on ainutlaatuisempi ja harvinaisempi
kuin pääsy tälle patsaalle.
Tähän on tottunut jo Aasian maissa.
Ukkokullan kanssa Khaanin kainaloon ei kukaan tungeksinut... hih
Huipulta avautui kyllä huikeat näkymät jokilaaksoon.
Se miksi patsas on juuri täällä - keskellä ei mitään juontaa legendaan,
jonka mukaan Tsingis Khaan löysi kauan kadoksissa olleen sukunsa
miekan (vaiko raipan) juuri tältä paikalta.
Toinen kertoi toisin kuin toinen....
Määrätietoisen patsaan katse suuntaa Itään, hallitsijan synnyinseuduille.
Se miksi patsas on juuri täällä - keskellä ei mitään juontaa legendaan,
jonka mukaan Tsingis Khaan löysi kauan kadoksissa olleen sukunsa
miekan (vaiko raipan) juuri tältä paikalta.
Toinen kertoi toisin kuin toinen....
Määrätietoisen patsaan katse suuntaa Itään, hallitsijan synnyinseuduille.
Kyllähän täällä ja tätä kelpasi patsastella.
Ruskaretki Mongoliaan_osa 1
Asuntoesittely Mongolialaisittain_osa 2
Vieläkö on villihevosia_osa 3
Logistiikkaa-ja-vieraanvaraista herkuttelua_osa 4
Oi, mitä kuvia ja mikä on sen ihanampaa, kun osaa nauraa itselleen.
VastaaPoistaUpeita kuvia kaikki tyyni ja pidän tavastasi kertoa tarinaa.
Jatketaan samaan malliin.
Upeaa viikonloppua sinulle.
Huikeita kuvia, joita täytyy katsella moneen kertaan!
VastaaPoistaTuollaisella arolla pyöräily näyttää rauhoittavalta, suorastaan meditatiiviselta.
Tällaiset postaukset sopisivat hienosti kuvahaasteeseeni. ;)
Tunnelmallista viikonloppua!
Nuo avarat maisemat! <3
VastaaPoistaSitä julmuutta, jolla sairaat johtajat tuhoavat historiallisia paikkoja, jopa munkkeja luostareissaan, ja ihan tavallista siviiliväestöä, ei pieni ihminen pysty kuunaan käsittämään.
Kiitos taas! "Aakeeta laakeeta" näytti riittävän joka suuntaan. Jäin miettimään, että mitenköhän tuo Tsingis Khaan on rakennettu? Jotenkin jämähdin tuijottamaan kuvaa, jossa on puna-vihreä aita vasemmalla. Upea!
VastaaPoistaKuvien perusteella voi kyllä sanoa, että olette käyneet keskellä ei mitään, silmän kantamattomiin asumatonta seutua. Silmiin pisti tuon lauta-aidan seassa näkyvä metalli häkin ympäröimä kiviröykkiö. Täällä saa ostaa kivihäkkejä, mutta onko sama ilmiö sielläkin ja aitaavat kotejaan noilla häkeillä. Ei kai sentään. Aika jyhkeä patsas. Osa turisteista jaksoi sitäkin ihmetellä, osa ihmetteli vaaleeta naista, nähtävyys hänkin noilla leveysasteilla.
VastaaPoistaHuikeat pyöräilymaastot! Ja patsaissa ja saappaissa ei näemmä säästellä. Mua nauratti se edellisen postauksen miehen salaiset ratsastustaidot; kävi meinaan kerran vastaavanmoinen tilanne, kun olin ekan kerran yhtaikaa äidin kanssa ratsastamassa, niin äiti tuumi, että "Onkohan eka kerta, kun ratsastan hevosella satulan kanssa...?" Heilläkin oli kotona hevosia ja myös muut maatilan eläimet saivat kuulemma osansa pikku ratsastajista.
VastaaPoistaMiten te osaatte suunnistaa tuollaisella arolla kuin kuvassa?
VastaaPoistaUpeita maisemia! Tuo hevospatsas on kyllä aika jäätävn kokoinen...
VastaaPoistaPääsin pitkästä aikaa lukemaan blogeja. Voi että mihin olette taas ehtineet. Aivan mahtavan näköisiä maisemia ja mikä Tsingis Khaanin patsas, se on käsittämättömän kokoinen.
VastaaPoistaItsekin muistan kuinka olimme käymässä -90 Egyptissä eläintarhassa ja meidän ympärillä oli lapsia ihmettelemässä, kun me taas olisimme halunneet ihmetellä eläimiä :D
Tulee taas kertaalleen mieleen miten erilaisissa ympäristöissä ihmiset elää . Miten ankean oloisia paikkoja ja talvella kylmiä jne jne. Mutta monesti sellaisissa oloissa asuvat ovat elämäänsä ihan tyytyväisiä ja onnellisiakin. Ainakin siltä se ulkopuolisille näyttäytyy.
VastaaPoistaMiten upea hevospatsas. Voi ihme sentään.Kannatti punnertaa aidan ali ja rinnettä ylös :-).
Voi Repolainen 😂 - kuvittelin mielessäni, mitä kaikkea voisi sattua ja tapahtua, jos yksi blondi Repolainen ja yksi "blondi"Pöllö (kunnossa oleva) päästettäisiin liikenteeseen). Kukaan muu ei ehkä haluaisi tietää...
VastaaPoistaKuvat ovat jälleen kerran niin hienoja - Erdene Zuun luostaria ja sitä ympäröivä muuri on upea, mutta jostain syystä huvitti tuo autojen määrä kuvassa. "Keskellä ei mitään". (No, kuvahan ei ollut teidän ottamanne 😉, huomasin kyllä)
Itse Tsingis-kaani oli myös upea, vaikka melkoinen hurjake olikin eläissään. Teki sekä hyvää että pahaa, näin ymmärsin? Kai lauloitte hänelle tutun suomaisen iskelmän, Frederikin malliin 😉😂