En yritä huiputtaa, vaan huiputettiin
yhteensä 11 kertaa 8 päivän aikana!!
Fillareilla korkeimmalle arolle, taigalle, tundralle
ja yhdelle monumentillekin (josta myöhemmin) yhteensä 4 kertaa.
Tosin jyrkimmät nousut taluttaen ja alas lasketellessa
sitten jarrupainikkeesta rakko peukkuniveleen = kuuluu lajiin!!
ja yhdelle monumentillekin (josta myöhemmin) yhteensä 4 kertaa.
Tosin jyrkimmät nousut taluttaen ja alas lasketellessa
sitten jarrupainikkeesta rakko peukkuniveleen = kuuluu lajiin!!
7 kertaa sitten töppöstä toisen eteen ihailemaan auringonnousuja ja -laskuja.
Kiviröykkiöiden kiehtovuus
- korkeiden paikkojen kutsuvuus!!
Ihan kuin joku magneetti vetäisi puoleensa.
- korkeiden paikkojen kutsuvuus!!
Ihan kuin joku magneetti vetäisi puoleensa.
Nämä ovat suorastaan meditatiivisia kokemuksia!
Määrittelen jopa onnellisuuden kivikoissa
- sillä aina ei ole ollut näin!
Eikä tule loputtomiin olemaan.
Jalkaani on leikattu viidesti.
Olen opetellut kävelemään aina uudelleen ja uudelleen
ja kun se nyt sujuu näin hyvin kuin se sujuu...
niin kapuaminen ja jostain mahdottomasta paikasta selviytyminen
kuvastaa jotain sellaista tunnetta, jolle ei ole sanoja!!
Ja rinnallani on ihminen, joka on kestänyt ne kintun nousemattomat vuodet
ja osannut motivoida juuri sopivalla tavalla - vaatimatta liikaa
- mutta silti vähän enemmän.... sillä onhan minusta vähän enempään(kin)
Korkeuksissa - ennennäkemättömissä paikoissa
koen olevani onnellisin
- tuntuu, että olen saanut elämältä kaiken... ehkä enemmänkin!!
Onnen tunne tuntuu koko kehossa, eikä vain sydämessä
- siihen ei vaan löydy sanoja!!
Jalkaani on leikattu viidesti.
Olen opetellut kävelemään aina uudelleen ja uudelleen
ja kun se nyt sujuu näin hyvin kuin se sujuu...
niin kapuaminen ja jostain mahdottomasta paikasta selviytyminen
kuvastaa jotain sellaista tunnetta, jolle ei ole sanoja!!
Ja rinnallani on ihminen, joka on kestänyt ne kintun nousemattomat vuodet
ja osannut motivoida juuri sopivalla tavalla - vaatimatta liikaa
- mutta silti vähän enemmän.... sillä onhan minusta vähän enempään(kin)
Korkeuksissa - ennennäkemättömissä paikoissa
koen olevani onnellisin
- tuntuu, että olen saanut elämältä kaiken... ehkä enemmänkin!!
Onnen tunne tuntuu koko kehossa, eikä vain sydämessä
- siihen ei vaan löydy sanoja!!
Mongolian huiputukset olivat enimmäkseen siinä 1400-1600 meren pinnasta,
korkein liki 1900.
korkein liki 1900.
Mutta ihanan kivikkoisia ja haastavan hauskoja
ja niistä näki aina uskomattoman KAUAS!
ja niistä näki aina uskomattoman KAUAS!
ja mikä parasta, huiputuksia tehtiin otsalampuin
jo ennen auringonnousua ja paluumatkoja -laskujen jälkeen.
Tundralla ja taigalla oli kyllä TAIKAA!!
Täältä löytyvät Mongolian seikkailun aiemmat postaukset
Huippujuttu ja olette huippuporukkaa 💗
VastaaPoistaPäästä huippaa kun katselen kuvia teistä huipulla.
Per aspera ad astra 🏔
Toivotaan että jalkasi pysyy kunnossa.
Yksi ihanimpia latinankielisiä fraaseja.
PoistaJalka pysyy vaan tietyn aikaa kunnossa, mutta uskon, että innolla ja motivaatiolla kuntoutan sen seuraavankin operaation jälkeen jonkinmoiseen kapuamiskuntoon. Siksi nyt tuntuu niin hyvältä mennä... joskus on keksittävä muita ilon ja motivaation aiheita. Suurin harmi tässä on, että pojalla on nyt 6viikon keppiaika - huonoja asioita itsessään ei toivoisi jälkikasvun perivän, mutta sitä ei voi itse valita.
Vaikkei sanonta; pojasta polvi paranee pitänyt meillä paikkaansa, niin sisu on parantunut potenssiin ties mitä....
Aivan mielettömän ihana asia, että olet selvinnyt vaikeuksien kautta voittoon. ❤️ Vai pitäiskö sanoa, että huippujuttu. 🤭
VastaaPoistaJuu - välillä voiton huumaa ja huipulla, mutta alamäki seuraa aina... niin se on luonnossa kuin elossa.
PoistaTästä hetkestä kaikki irti ja uusiin vaikeimpiin hetkiin intoa ja motivaatiota sitten taasen jostain repien...
Niitä ei mietitä nyt!!
Kiitos ihana huippu kirjoitus❤️
VastaaPoistaTässä nähdään se suomalainen SISU isolla S kirjaimella.
Periksi ei anneta, mennään läpi vaikka harmaan kiven.
Ootte niin huippuja ja huipulla loistatte🌟
Välillä huipulla - välillä rotkossa... uskoa vaan, että sieltä noustaan...
PoistaUskoa on kyllä vahvistanut, kun se on onnistunut, niin ehkä onnistuu taas seuraavallakin kerralla.
Omanlaisen ilon etsiminen on jotenkin sellainen ihmeellinen voimavara - se tuntuu voittavan kaikki vaikeudet!!
Ei ei muuta kuin iloa eloosi....
Tämä on ONNELLISEN ihmisen tarina. KIITOS!!!
VastaaPoistaKiitos tuosta synonyymistä - mummi se opetti, että jotain hyvää on löydettävä siitä paskimmastakin jutusta.
PoistaHyvän ettiminen ja mielessään sanoittaminen niillä voimavaroilla ja resursseilla joita kulloinkin on... pirskatin vaikeeta välillä - mutta kaivamalla löytää pikkuruisen ilonmurun.... Ilonmuru sitten kasvattaa niitä onnenmurusia... murustakaan en hukkaan heitä....
Varmasti ihanaa, uskon tuon hurmaantumisen. Itse olen nuorempana käynyt Itävallassa yhden vuoren huipulla koko matkan ylös ja sitten alas kävellen. Siihen meni aikaa aamuyhdeksästä iltayhdeksään. Muistelen ylpeänä sitä kiipeämistä ja huipulla viivähtämistä vieläkin melkein päivittäin.
VastaaPoistaOooh - näen sinut siellä huipulla katsomassa ympärillesi.
PoistaViivähtämisen hetki tallentuu helposti sydämeen ja siellä pysyy!!
Kaikki aina järjestyy on minun mottoni. Vaikeuksien kautta voittoon. Ihana tarina.
VastaaPoistaKiitos, tarina on tässä vaiheessa tosiaan aikas ihana, mutta alamäet kuuluvat ihan yhtä oleellisina ylämäkien jälkeen...
PoistaEihän siitä muualta voi nousta, ellei välillä tule kirjaimellisesti alas....
Onnistumiset luo kyllä uskoa, että voi onnistua uudelleen... sen voimalla....
Teidän saavutuksenne ovat uskomattomia jo muutenkin, saati sitten kun ajattelee mitä kaikkea on sattunut elämän varrella. :)
VastaaPoistaEhkä juuri ne sattumukset onkin sitä parasta = kaikista elämän pienistä ja isoista palasista sitä kootaan kukin omaa palapeliä.
PoistaEi muuta kuin sattumuksia kohden.... välillä pahempia ja vaikeampia palasia ja sitten taas simppeleitä...
Iloa, voimavaroja Sinun palapelisi kokoamiseen!
Upeita huiputuksia!
VastaaPoistaSuurimpia onnen tunteita ei voi sanoin kuvata.
Tuo on muuten totta - sydämessä tykyttävä hyvänolontunne on niin kokonaisvaltainen tunne, että se tuntuu koko kehossa ja sille ei ole sanoja!
PoistaOllaan me ihmiset ihmeellisen psykofyysisiä kokonaisuuksia - ei muuta kuin kohti voimakkaita tunteita lokakuisessa elossamme missä kukin olemmakaan.
Ihan mahtavia olette kun jaksatte tehdä hurjiakin juttuja matkoilla,ja upeaa että vaikka jalkasi leikattu monta kertaa niin saavutatte tuollaisia huippuja,upeaa❤️
VastaaPoistaMaasta se pienikin ponnistaa.... Huomaan ikääntyessäni pohjaavan elämää yhä enemmän todella rakkaan mummin sanontoihin ja oppeihin, joiden kanssa sain elää 10 ensimmäistä vuottani! Mummi taisteli vaikean sairauden kanssa, mutta se positiivisuus, jota hän jakoi ja löysi ihan kaikesta oli ihan uskomatonta - pikkutyttönä sitä ei ymmärtänytkään - vasta aikuisena jäsennellyt kokemaansa, kuulemaansa ja yrittäen edes murusen olla kuin mummi!!
PoistaTuosta tuli pala kurkkuun ja silmät kosteiksi. NIIN upelta kuulosti tuo ylösnousu sairastamisien jälkeen puhumattakaan huipulle noususta. Aika uskomatonta ja niin hienoa ja myös se, että osaat itse sitä arvostaa ja koet sen yhdessä miehesi kanssa. UPEAA kerrassaan UPEAA. Hyvä Sinä !
VastaaPoistaKaunis kiitos ihanista sanoistasi Terhi!!
PoistaHuiputuksen huikaiseva onnentunne välittyi elävästi minullekin! Hienot huiputukset!
VastaaPoistaMahtavaa, että olen kuntoutunut noin monesta jalkaleikkauksesta!
Kaunis kiitos - ehkä huiputukset tuntuukin juuri sen vuoksi niin hyvältä, kun on kokenut niitä itkienkin...
PoistaJa olen päättänyt selvitä seuraavasta puukotuksestakin... niihinkin tottuu!!
Koet todella suurta kiitollisuutta selvittyäsi ongelmien jälkeen näihin kaikkiin huiputuksiin. Sisulla ja sydämellä. Uskon ymmärtäväni sinun iloasi oikein hyvin, sillä taistelin myös itseni liikkujaksi vuosien takaisista ongelmista.
VastaaPoistaKuvat ynnä teksit retkestänne ovat ihmeellistä luettavaa.
Sydämellinen kiitos aivan ihanasta kommentista - sanat kertoo todella, että ymmärrät ja jaat tunteen....
PoistaIlman vastaoinkäymisiä ja niistä selviytymisiä tunnetila olisi samanlainen, siksi kiitollinen kaikista kokemastani - jopa kivusta.
Ja mummistani, joka aina sanoi, että kovimmastakin kivusta pitää löytää jotain hyvää - se on selviutymisen avain.
Mun selviytymisen takana on MUMMI!!! Ikävä yhä, mutta toisaalta tunne, että hän elää minussa ja myös tosi vahvasti tyttärentytössä... aivan käsittämättömän fiksuja ajatuksia 9-vuotiaalla neidolla!
Ja taas päästiin matkalle 😀 kiitos ❤️
VastaaPoistaKiitos itsellesi, kun tulit mukaan!
Poista