Mikä sieltä kurkistaa?

Peppuko piilossa pienissä pöksyissä,

vai mikäs se sieltä kurkistaakaan?

Sydämen muotoinen ylläri on vaippapöksyistä nostettavissa

Hörhelyksiä hieman takanakin!

Työkaverin ihanaa perhetapahtumaa tervehdin näin, 
olipa mukavaa räpeltää pitkästä aikaa askarrellen. 

Aurajokirannassa kera Silakoiden

Villa Emilia blogi haastaa kävelemään 
ja vihdoinkin Repolainenkin jätti fillarin ja otti mukaan äidin
ja lähti kävelylle Aurajokirantaan lokakuisena päivänä.

Kävelyseurasta ei todellakaan ollut puutetta...

Silakkamarkkinat vetää,
vaikka ovatkin Itäisen Rantakadun tietöiden vuoksi
"supistettuna" tois puol jokkee
ja vielä alajuoksulle Martinsillasta merelle päin.

Silakkamarkkinat ei ole Silakkamarkkinat ilman ihania
paateistaan silakoita maistattavia ja myyviä kalastajia.
Toivottavasti ensi syksynä... 

Paattikuva on siis tällä kertaa maalaus
ja yhden kojun takaa kurkki kalastajapaatti, 
mutta ei sieltä mitään myyty.

Silakoiden sijaan syötiin muikkuja....
mulla oli kamala nälkä...

Repolainen kohtasi toisen Repolaisen
ja ilokseen löysi erittäin rakkaan maanosan kansalliskukkia.

Niitä oli pakko ostaa tyrnihillon, chiliglögin, hunajan ja inkiväärin lisäksi

sillä tulevana viikonloppuna
meillä "makumatkaillaan" ystävien kera
kyseisessä maanosassa alkukesän fillariseikkailun muistoissa.
Mitähän "hiekkakakkuja" sitä keksii Kalaharin kohdalta....

Kimppu sopinee mainiosti kattaukseen. 

Tunti enemmän

Tunti enemmän - sen kyllä huomasi!!
Vai ottiko sitä muutoin vain kiinni menetettyä aikaa?

Odotettu viikonloppu ystävien tykönä pohojanmaalla...
He odottivatkin meitä jo perjantaina...
Klups... niin kiiru oli ollut ettei ollut muistanut edes,
ettei ole muistanut aikatauluista viestitellä, heh heh...

Perjantaina Ukkokullalla TyKyä TPS:n tahtiin + illanviettoa,
mulla äiteen kere Silakkamarkkinoita ja Tanssintaita

Niimpä lauantaina startattiin ennen auringonnousua
fillarinkiilto(kin) silmissä matkaan

Upea aamu-usva siivitti matkaa

ja sovitusti saavuttiin Seinäjoen kaupunginteatterille

Ei ihan seitsemäs Seili-näytös, mutta melkein. 
Seilin ja Myrskyluodon Maijan perässä olen valmis ajamaan kauemmaksikin.

Eikä pettänyt tälläkään kertaa!
Vahvat tunteikkaat roolisuoritukset, musiikki, valotaide, 
näyttämötekniikka ja ystävät = täydellistä.

Kesäksi sovittiin jo treffit Seilin saarelle, sielläkin käyty monasti,
mutta aina kiehtoo mennä uudelleen...

Lähes minuuttiaikataululla sonnustautuminen oranssiin ja IHK-Areenalle 

Vitsit mikä peli ja tunnelma...
Tuli Simo-Karhun kanssa bailattuakin!!

Yksi tavoite oli fillaroida Komian Kyrkösjärven ympäri
ja se todella oli KOMIA!!

Paluumatkalla satulaan päästiin vielä tutummille Kangasalan harjuille. 

Rakkaitten luona on aina kiva stopata!
Mutta tämä mummo oli lentää pyrstölleen,
kun jo lapsuudesta tutussa pelissä Monopolissa
maksetaan nykyään vain Visalla!
Lähtöruudun miljoonatkin tulee suoraan tilille...
Onneksi 5v osasi niin asiantuntevasti opastaa!!

Tuntui oikeasti,
että viikonlopussa oli enemmänkin kuin vain tunti lisää
ja hyvä niin...

Lokakuun 3 L(ällää)

Kristiina K:n Kolme kuvaa kuukaudessa haaste

Lokakuun Ällineen vei liki viimeisiin päiviin…

Ei ollut vaikea kirjain, 

mutta vaikeutta löytää aikaa bloggailulle! Alkukuun loma (ällä sekin) teki sen, että seuraavat työviikot teki kuin menetettyä aikaa takaisin! 

Syksy on kyllä kiireisintä aikaa aina työssäni!

Tunti lisää vuorokauteen (ensi yönä) 

niin tunnen olevani ajanjetmolla taas minäkin…

Heh heh-mites tuo tunti sinuun vaikuttaa?

LOHTA

oikein loimuavaa Silakkamarkkinoilla Airajokirannassa

LOHKOJA

väriterapiaa ihan kotoisasti omassa keittiössä

LÄÄKETTÄ

ihan joka lähtöön reisun päällä! 

-ilmankos me ei seikkaillessa koskaan sairastella

-no, onneksi harvoin kotimaisemissakaan!

Tanssintai

Viikon työtunnit 48h 20min
Kirjaimellisesti Repo rankana tämä Repolainen raahautui kotiin...
katse kelloon tajuten, että eihän se viikko päätykään perjantaihin
- vaan edessä on vielä Tanssintai = viikon paras päivä!

Muuta sitten ei tarvitakkaan - ranka notkistuu, jalat kantaa
Tanssijalka parhaan viikonlopun alun antaa...

Loisto fiilis, huivi litimärkänä
(minä hikoilen eniten päästäni - muualta vähän, jaloista en lainkaan)

Reisissä kiva polte reggeatonin kyykyistä!
Energia palannut ja niin hyvillä mielin viikonloppuun!

Tykkäätkö tanssia?

Vai mikä on sun keino ylikuormitukseen ja palauttamaan energiat?

Energisen iloista viikonloppua toivotellen
 - mihin käytät ylimääräisen tunnin?

Isovanhempien päiv(i)ä 2 ja Labyrintti haaste

19.10. vietetään Isovanhempien päivää
- riittäähän viisikosta iloa paljon vuoden muinakin päivinä
- mutta pari oli ilonamme koko viikonlopun.

Itse Ilkimys 4 leffassa - jestas miten hurjia lasten elokuvat on nykyään.
Enemmän äksöniä kuin Bondeissa... hui...

Leffasta kokkailemaan isomummin luo!
Joskin Isomummi vaan alkaa pikkuhiljaa jäämään porukan pienimmäksi…
Miettivät jo tittelin muuttamista ”Pikkumummiksi”

Ei nämä innovatiiviset ideani aina tuota toivottua lopputulosta…
ja pakko todeta, ettei lemppari vihannes/juures (kumpi kaali muuten on?)

 ihan kaikkeen taivu! 

Vaikka muodoltaan taipui, niin ei värjäytynyt karkkivärissäkään uiden! 

No ei tietty-kun on liukaspintainen/kuiva…
reunat otti vähän väriä, joten näistä tuli hauskat koristeet salaattiin!

Muksut heitti ilmoille idean leipoa KURPITSAPULLIA
 - heh heh... tuumasta toimeen!!
Hauskaahan se oli jo pullia naruun kieriessään miettiä,
että miten ne narut sieltä paiston jälkeen saa pois???

Kyseessä siis perus pullataikina, 

jonka sisään pala Fazerin sinistä
ja ei muuta kuin ”kietomaan pakettiin” narulla joita uitettiin vedessä!

Nätisti paistuivat aikalailla kurpitsan muotoon,
mut narujen irrotukseen vaadittiin malttia ja aikaa!!
Jota meiltä kolmelta leipurilta ei ihan heti löytynyt
 - sillä innokkaana tietty heti kuumana solmut auki ja irrottamaan....
Heh heh-meinasi lähteä puolet pullaakin! 

Jäähdyttyään irtosi pal helpommin! 

Ja kun ei kaalista mieluisaa ”naattia” aikaan saatu,
niin tomusokerista karkkivärin kera sitten helposti! 

Eikös nämä nyt ihan kurpitsoita näytä?

 

ja tämä näyttää ihan siltä,
että jälkikasvu tykkää samasta puuhasta kuin isovanhemmat!

Rakkauspakkaukset kampasi mummonkin ”noitailemaan”

Kuinkahan monta labyrinttia tuli viikonlopun aikana piirrettyä????

Vuoroon toisillemme ja isomummille aikovat tehdä joululahjaksi labyrinttikirjan!

 Loistoidea!  Harmi ettei tajuttu ottaa kaikista kuvia … yhdestä sentään… 

Joten heitänpä nyt Labyrinttihaasteen ilmoille… 

Ratkaise ensin tämä ja piirrä uusi meille blogissa vieraileville aivojumpaksi!

Noin 50km Ulan Batoria

 

Sühbataarin, eli Parlamenttitalon aukiolta silmiin osui heti vuokrattavia maastofillareita. 
Muuta sitten ei tarvittukaan, kuin kartta kouraan ja city tutuksi.

Neljässä tunnissa ennätettiin nähdä todella paljon - oikeastaan koko kaupunki.
Yleisilme avautui parhaiten suuntaamalla tietenkin huipulle!!

Korkeimmalta kohdalta sitä vain näkee parhaiten
- kyllä linnut on valinneet itselleen hyvän perspektiivin. 

Huipulta avautui nimittäin todellinen panoraama sekä 
räjähdysmäisesti kasvavaan ja laajenevaan miljoonakaupunkiin,
että aina Tuul-joelle saakka (n. 50km),
jossa jättimäistä Tsingis Khaanin ratsastajapatsasta käytiin katsomassa.

Huiputus vaati lopuksi 312 porrasta - joten fillarit jäi suosiolla lukittuna alas.
Huipulla on Zaisan pyöreä monumentti,
joka kertoo mosaiikkitaiteen kera historiaa merkittävine kohtauksineen.
Kuten Itsenäisyysjulistus 1921, voitto natsi-Saksasta 1939,
ja rauhanajan saavutuksista Sojuz 39lennosta, jolloin
ensimmäinen mongolialainen astronautti J. Gurragchaan oli mukana avaruuslennolla.

Zaisan kukkula oli selvästi hääparien suosittu kuvauspaikka
- bongasimme lukuisia hääpareja. 
Näistä onnellista pyysin saada ottaa kuvan.  

Ihan cityssä polkeminen oli mielenkiintoinen kokemus.
Vaikka se oli selvästi nopein tapa edetä siellä,
niin silti emme nähneet, kuin muutaman hassun lapsen pyörineen.
Olimme siis jälleen nähtävyys, joille vilkuteltiin ja vislailtiin autoista. 

Poukkoilimme vuoroon autotiellä, kävelyreiteillä ja vetisilläkin "oikopoluilla".

Järkyttävät autoruuhkat eivät lakanneet öisinkään
- mihin kaikki ne autot olivat menossa jokaiseen vuorokauden aikaan???

Meillä ei ollut enää Tomia, jolta kysyä
- joten asia selvisi katuravintolassa
- jonne stoppasimme syömään puolimetriset lihavartaat.

Autoilu on maassa niin uutta ja hienoa,
että jokainen lähtee liikkeelle OMALLA autollaan
vaikkei matkaa olisi kuin 3km.
Se on vaan niin hienoa ajaa autolla. 
Ajamiseksi sitä ei voinut sanoa, se oli autossa istumista ja jonossa seisomista.
Mutta katuravintoloilla riitti asiakkaita
- lounas hoitui ikkunasta suoraan
ja oli todella hyvää!! 

Hyvä ruoka ja yllättävästä paikasta löytyneet voimaeläimeni antoivat puhtia pyöräilyyn.
Suuntasimme kaupungista Thuul-joen varteen.
Jotenkin veden äärellä ajaminen menee aina niin kevyesti!!

Se kai se on, kun maisemat on kohdillaan,
niin ei huomaa edes "kuntoilevansa"

Vaan mitä on tämä outo jokivarren pensaikko? 
Onko joku "loinen" iskenyt kiinni
- vai kuuluuko olla tuollaista "puuvillamaista" kukintoa,
joka voikukan tavoin on puhallettavissa höytyvinä ilmoille?

Nyt ei Googgelin Lenssikään johtanut kuin harhaan!

Istanbuliin jämähtämisemme pariksi päiväksi lennon myöhästymisen vuoksi
teki sen, että Ulan Bator oli otettava päivässä haltuun....
 
Nämä kuvat ovat auringonnousun aikaan Parlamenttitalon aukiolta

ja teatterin edustalta lootuskukkineen. 

Poliisi piilotteli puskissaan

Katukaivojen kannet olivat upeita!
Tajusin vasta myöhemmin kuvia katsellessa,
että niissähän oli kiinalaiset horoskooppimerkit

joita löytyi myös isompina versioina, patsaina
kaupungin keuhkoksi jätetyssä upeassa ja valtavan kokoisessa puistossa.

Turussakin on upea Kupittaan puisto ja lapsille paljon kaikkea
- mutta Ulan Batorissa lapsille (kaiken ikäisille)
oli todellakin kaikkea ja niin valtavalla alueella,
ettei NukkuMattia siellä vietetyn päivän jälkeen olisi tarvinnut odotella. 

"Tutut pojat" bongattu
- Lennon oli laitettu taustalle yksin soittamaan. 

Katukuvissa on läsnä sekä menneisyys, että nykyisyys
jättimäisine nostureineen.
Pääkaupunki nousee ja laajenee todellakin silmissä
- ehkäpä liiankin nopeasti!!

Nuorissa on kaikkien maiden tulevaisuus!
Koskahan olen viimeksi nähnyt suomalaisnuoria kansallispuvuissaan?

Yliopisto opiskelijoiden riehaa kaupungille...
ovat palanneet opiskelijakaupunkiin!

Kehittyminen on tärkeää,
mutta toivottavasti mekään emme unohda,
ketä olemme ja mistä tulemme!!

Ulan Bator kaikkina vuorokauden aikoina hotellin ikkunasta!

Kiitos Mongolia - opettavainen seikkailu elämän merkityksestä!

Täältä löytyvät Mongolian seikkailun aiemmat postaukset

Ruskaretki Mongoliaan_osa 1
Asuntoesittely Mongolialaisittain_osa 2
Vieläkö on villihevosia_osa 3
Logistiikkaa-ja-vieraanvaraista herkuttelua_osa 4
Mistä-aita-matalin_osa 5

Huiputusta_osa 6