Kukat elämässäni

Aamupuuroa popsiessa katselin tuota elämänihmettä,
jonka tuikkasin vanhaan sodamasterpulloon odottamaan, että löydän sille kauniin kirkkaan pullon.
Ruokakaupassa ei ollut sopivaa (jotain ihme tekstejä painettu pullon kylkeen),
kirpparillakin niin kuluneita ja kolhiintuneita,
joten meinasi unohtua avokadon siemen juurineen jo kosteaan talouspaperiin ja minigrip-pussiin,
jonne poikani sen neuvoi itämään.

Heillä on upea lasipullo ja avokado kasvattanut jo liki pullon pohjaan kiemurtelevan juuren
- siinä viehättää ulkonäkö - josko meillekin siis sellainen,
mutta saas nähdä, kun tämä minun "SUHTEENI" kukkasiin ja yleensäkin kasvattamiseen on mitä on.

Tässä on minun ainoa elävä kasvini... siis nuo lehdet on yhä vain elossa.
Sain orkidean vuonna 2007, kun keskimmäisemme poikaystävä, nykyinen puoliso tuli meille ensimmäinen kerran "näytille"
- hän toi minulle kauniin valkokukkaisen orkidean.

Koska lehdet osoittivat terhakkaa elämänhalua kukkasten tiputtua kaikkensa antaneena
yksi kerrallaan pöydälle päätin ostaa pari vartta kangaskukkia
lehtien seuraksi tuomaan väriä (voiko sanoa eloa?) keittiöön. 

Muuten, tuo orkidea on kukkinut ihan oikeitakin kukkia tässä 15-vuoden aikana
peräti 4kertaa!! Ja joka kerta se on hämmästyttänyt MINUT totaalisesti...

Kukat ovat kyllä kauniita - minähän rakastan kuvatakin niitä kaikkialla - siis reisuillamme,
mutta kotiin en niitä huoli "kuolemaan"!!
 
Työkaverin kanssa poikettiin eilen kauppaan hakemaan palaveri tarjottavia....
ja hän jumettui siihen orvokki-osastolle.... sanoen; "Kukista ei vaan pääse ohi"
Auts... minä olin jo ainakin 7metriä ohi...

Kaffe pöytään tarttui parikin ruukkua mukaan ja automatkalla kertoi mitä kaikkea on jo kotonaan.
Osa kannettava aina yöksi sisälle, kun on niin kylmiä öitä...
ihan kauhuissaan ollut, kun yhtenä iltana oli unohtanut....
Klups... minä en osannut oikein tähän puheenaiheenseen kommentoida mitään,
onneksi multa ei kysyttykään mitään... puuttui näet kokonaan omakohtainen kokemus asiasta!!


Sillä minun kukat kestää kaikki mahdolliset säät, "kasvattajansa"monen viikon reisut
Kasteen saavat joskus kunnolla suihkussa (pölyt pois) ulkokukille isäntä taitaa antaa
kasteen ihan painepesurilla ja ne kukkii/vihertää vaan vuodesta toiseen. 

Näitä tässä aamupuurolla mietin ja kaivoin sitten jotain kuvia mukaan avaamaan
"SUHDETTANI"  Kukkasiin
ja pohtimaan miten se on tällaiseksi muodostunut???

Johtuuko ikivanhasta muistosta, kun äiti
(todellinen kukkakuiskaaja herättää henkiin ja saa kukkimaan kaikki "ei muilla kukkivat" kasvitkin)
laittoi mun kitkemään kehäkukkapenkkinsä....
Helteinen heinäkuun päivä - ihan ok nyppiä kynnet mullassa tienvieruisaa penkkiä,
kun takatalon komia poikakin ajeli siinä ees-taas mopollaan.
Äiteen tultua töistä sitten selvisi, että olin nyppinyt kaikki kehäkukat pois ja jättänyt "ne mielestäni nätimmät"
rikkaruohot nättiin siistiin riviin kukoistamaan....

Että simmoinen tarina... ja pari muutakin vastaavaa olisi...
tiedä tuota, lähtikö se jo 11-vuotiaana suhteeni kukkasiin muotoutumaan hieman erilailla...
vai onko jotku muut kätännön seikat vaikuttaneet tässä matkan varrella...
mutta näin se vaan nyt on
- olisipa hauska jos innostuisit pohtimaan suhdettasi kukkasiin/kasveihin ja kommentoisit
- mielelläni niitä lukisin!!

Pohdinnoissani päädyin pohtimaan blogini nimeä...
Siis minä oikeasti taidan olla RÄPELTÄJÄ...
Kukkien kanssakin tykkään räpeltää ja meillä on sisällä, sekä ulkona tietyt ruukut, lasimaljat, tuohivirsut, saviruukut jne.
jotka on vuosikymmenien saatossa saaneet kantaa
milloin minkäkinlaista räpellystäni... luonnonmatskut ja kangaskukat on mun juttu!!

Hups... onhan mulla oikeita mininarsisseja nyt etupihan padassa
(yhdeltä asiakkaaltani sain - ystävät ei kyllä tuo mulle eläviä kukkia, tuntevat jo mun)