Se on kuulkaas niin, että minä saan kohta
tuonne Mehiläisen piikin poistoon kymppikerta kortin
- lääkäri vitsaili antavansa jo tästä kolmannestakin kerrasta alennusta.
Sinne se taas vei tie.
Luojan kiitos tällä koheltajalla on tapaturmavakuutus!!
- lääkäri vitsaili antavansa jo tästä kolmannestakin kerrasta alennusta.
Sinne se taas vei tie.
Luojan kiitos tällä koheltajalla on tapaturmavakuutus!!
Wappupiknikillä luulin Goretex-kenkään päässeen kiven
ja siinä ennen eväiden syömistä päätin sen tiputtaa pois.
Tuntui aikas isolta kiveltä, niin odotin kuulevani kallion päällä ollessani kolahduksen...
Tuntui aikas isolta kiveltä, niin odotin kuulevani kallion päällä ollessani kolahduksen...
mutta ei kuulunut..
No, kai se kuitenkin tipahti sieltä pois,
No, kai se kuitenkin tipahti sieltä pois,
joten kenkä takaisin jalkaan.
Kruts... silloin kuului ääni ja pisti niin maan pirusti,
Kruts... silloin kuului ääni ja pisti niin maan pirusti,
jos suoraan sanon!!
Käänsin kengän tuohon yläkuvan asentoon
Käänsin kengän tuohon yläkuvan asentoon
ja kattokaas mikä siellä oli!!
Kaljapullon "TIKARI"
Isäntä sai kiskoa kunnolla, että sai sen kengänpohjasta pois... ei verta, joten ei huolta...
pyörälenkki sujui ilman huolenhäivää kotiin ja isäntä laittoi pikaliimaakin kengänpohjaan,
kun ajatteli, ettei se muutoin olisi jatkossa enää vedenpitävä!!
Pari päivää töissä ja pieniä kiputuntemuksia, mutta askelkyykkyä asiakkaalle näyttäessä tulikin simmoinen pistos,
että päätin seuraavana aamuna kattoa netistä TAAS aikaa Mehiläiseen.
Wappupiknic nosti vanhoja muistoja mieleen,
joten kaivoi Googlekuvista esille näitä aiempia kokemuksia.
Tommottiset orapihlajat onnistuin saamaan 2019 jalkapohjaan Karibialla.
ja viimoiset okaat niistäkin poistettiin Mehiläisessä vasta parin viikon päästä kotona.
Tohtori kaivoi yli sentin syvyydestä pari piikkiä - isompi oli simmoinen 3millinen piikinpää
- joka oli saanut tehdä sinne pesää reilut pari viikkoa!
Jumpan askelkyykyt saivat sen vasta liikkeelle - vihloi kuin viidakkoveitsi.
Puudutti nilkkaan saakka,
pelkäsi kai, et potkaisen ohimoon.... sitä pelkäsin ittekin!!
Kaljapullon "TIKARI"
Isäntä sai kiskoa kunnolla, että sai sen kengänpohjasta pois... ei verta, joten ei huolta...
pyörälenkki sujui ilman huolenhäivää kotiin ja isäntä laittoi pikaliimaakin kengänpohjaan,
kun ajatteli, ettei se muutoin olisi jatkossa enää vedenpitävä!!
Pari päivää töissä ja pieniä kiputuntemuksia, mutta askelkyykkyä asiakkaalle näyttäessä tulikin simmoinen pistos,
että päätin seuraavana aamuna kattoa netistä TAAS aikaa Mehiläiseen.
Wappupiknic nosti vanhoja muistoja mieleen,
joten kaivoi Googlekuvista esille näitä aiempia kokemuksia.
Tommottiset orapihlajat onnistuin saamaan 2019 jalkapohjaan Karibialla.
ja viimoiset okaat niistäkin poistettiin Mehiläisessä vasta parin viikon päästä kotona.
Tohtori kaivoi yli sentin syvyydestä pari piikkiä - isompi oli simmoinen 3millinen piikinpää
- joka oli saanut tehdä sinne pesää reilut pari viikkoa!
Jumpan askelkyykyt saivat sen vasta liikkeelle - vihloi kuin viidakkoveitsi.
Puudutti nilkkaan saakka,
pelkäsi kai, et potkaisen ohimoon.... sitä pelkäsin ittekin!!
Parani poiston jälkeen samantien - sirot pienet jäljet vain.
Tämä taasen oli 2020, töissä.... lasten kotileikkihuoneessa oli simmoinen pieni leikkiharja...
lie ollut suursiivo pojilla menossa , kun olivat onnistuneet saada harjaksen irti ja niitä sitten riittikin... simmosia ohuenohuita lasikuitumaisia jouhia
ja arvaatte jo, et kenen jalkapohjaan imeytyi yksi.
Ja niin syvälle.... isäntä sitä yritti kaivella punkkipihdeillä ja ties millä kirurgin veitsellä,
mutta Mehiläisen keikka siitäkin tuli.
Silloin nauratti niin paljon, että tein siitä oikein "Taidetta" Artjournal-skräppi kirjaani!
Ja niin syvälle.... isäntä sitä yritti kaivella punkkipihdeillä ja ties millä kirurgin veitsellä,
mutta Mehiläisen keikka siitäkin tuli.
Silloin nauratti niin paljon, että tein siitä oikein "Taidetta" Artjournal-skräppi kirjaani!
Ja NYT sitten - kolmas kerta, ihan uskomatonta!! Mini lasinsiru poistettu päkiästä!!
Onko mun jakapohja imuri - vai onko tää joku karmanlaki???
Ei kai neljättä kertaa enää...
Löytyykö yhtään kohtalotoveria?
Muuten, twistiä, sitä kuminauhan kanssa hypittävää
Onko mun jakapohja imuri - vai onko tää joku karmanlaki???
Ei kai neljättä kertaa enää...
Löytyykö yhtään kohtalotoveria?
Muuten, twistiä, sitä kuminauhan kanssa hypittävää
joskus 11-12 - vuotiaana pamahti kuminauha auki ja se oli laitettu kiinni hakaneulalla...
ja arvaatte jo, et kenen kantapäästä se hakaneula löytys...
sen sain itte pois, mutta ylivarovainen opettajani kuskasi mun terveyskeskukseen tetanus piikille!
hih... huvittavia muistoja nääkin on...
ja arvaatte jo, et kenen kantapäästä se hakaneula löytys...
sen sain itte pois, mutta ylivarovainen opettajani kuskasi mun terveyskeskukseen tetanus piikille!
hih... huvittavia muistoja nääkin on...
näin jälkikäteen ainakin!
Millaisia muistoja teille syntyi??
Vai ootteeko vaan sitä mieltä, että minä olen varsinainen kohelo?
Vai ootteeko vaan sitä mieltä, että minä olen varsinainen kohelo?
Voi ei! Kyllä on ollut huonoa tuuria. <3
VastaaPoistaHih... nämä oli vaan "piikki-jutut"... pitäisköhän joskus kertoa muut "jalka-jutut": Mieheni nauraa, että jos olisin ollut hevonen, niin kukaan ei olisi mua ostanut - olen niin huonojalkainen!!
PoistaSinulla todella on huono onni piikkien kanssa.
VastaaPoistaKohelo, mikä kohelo!!
PoistaAi kauhea! Oliko vielä joka kerta sama jalkakin?!
VastaaPoistaMulla ei ole koskaan ollut piikkiä jalassa, mutta muunlaista tapaturmaa sattuu aika tiuhaan. Yleensä mun tapaturmat on sellaisia, että muut ihmettelevät, että miten tuollaista voi edes sattua. Uudenvuodenaattona esimerkiksi löin pääni parkkihallin seinällä olevaan vaahtosammuttimeen niin, että otsaan tuli iso punainen kutti. Olen myös mm. törmännyt polkupyörällä rekkaan, joka oli pysäköity tien viereen, ja juossut päin liikennemerkkiä niin, että silmäkulma oli auki. :-D
Itseasiassa, nyt kun kysyit - niin on muuten ollut aina sama jalkakin.. en ole edes ajatellut, heh heh...
PoistaJa arvaas mitä... meitä on sitten kaksi "Omituisten onnettomuuksien orjaa!" - niinkuin joku on mua joskus nimittänyt... sillä tässä postauksessa oli vaan päkiän pälkähät.... lista on pitkä muihin kehonosiin kohdistuvia omituisia onnettomuuksia.
Voi AUTS... vaahtosammuttimen kulma - ei tikkejä tai liimausta sentään?
Mulla vastaava, kun otin auton lämmitinjohtoa #kiireessä# irti... meil on sellainen vinokattoinen autokatos jossa katon tukipuut (kaksneloset) siellä etupäässä aika matalalla. Poks.... päälaki siihen malliin lautaan, että putosin polvilleni... mut kun kiire töihin, niin äkkiä ylös ja katse: "Näkökö kuka??" ha haa ja matkaan... en viel puoles väliskään töihin, kun pyyhkäisin hikeä otsalta, alkoi valua silmille.... ja voi kääk... se olikin verta ja olin kuin Frankestain...en mä sen näköisenä voinut mennä eskariin töihin... kurvaus Prisman vessaan, jonne sinnekin luikin takavasemmalta... verta tuli ihan sikana... joten kaarros teekoohon... kaljuksi läntti ja liimasivat, kun siin kohtaa ei tikit kuulemma onnistuisi, heh heh. Ja sit sarjassamme toinen omituisuus... kudotkos säkin sukkia?
Minä onnistuin 11-veenä Uljas mustaa telkusta katsoen tuikkaamaan yhden niistä viidestä sukkapuikosta silmään.... lie ollut jännä kohta... jossain tehotarkkailussa pari yötäkin sairaalassa sen jälkeen ja lappu silmäs omasta mielestä ikuisuuden, mut kai oikeesti vaan pari viikkoa... arbvaa cvaan sainko merorosvo nimityksen koulus???
Serlvisin vain sarveiskalvon haavalla, pieni arpi tekee vaan karsastusta, ei muuta vaivaa... no, sit jo 4veenä ollut kuivamustekynä poskessa ja n.15-kesäsenä saksen terä pohkeessa... tosi fiksua arkastelukerhoon menssessä pistää lälineet muovikassiin ja pyörän sarvikkoon heilumaan... heh heh... mut elossa ollaan ja ei osaa edes itte arvata, et mitä seuraavaksi. Nämä on näin muistellen ihan hauskojakin... Mut oikeesti aivan ihanaa löytää kohtalotoveri!!
Kudon sukkia minäkin! :-D Ja todellakin ihana löytää kohtalotoveri. <3 Hurjalta kuulostavat nämä sinun sattumuksesi, varsinkin tuo puikko silmään episodi. Minä kävelen joskus haarukka suussa (joo, jokin ihme tapa!), ja monesti olen ajatellut, että nyt kun kaatuisi... Ihanaa päivää siulle!
PoistaAuts... haarukka poskeen... se olisi paha; mulla on muuten hammasväliharja usein suussa... joskus ajatuksissani mennyt töihinkin se suupielessä... tarttis ehkä vähän skarpata!!
PoistaNo huh huh! Pikaista paranemista!
VastaaPoistaKiitos - tämä oli kyllä samantien vaikka tanssikunnossa, kun siru saatiin pois.
PoistaLääkäri pyysi oikein ponnistamaan päkiän päällä ja ei mitään...
Piikitit ja vielä jalkaan!!, toivottavasti et jää koukkuun ;D (ei siis kalareissuja!) Hih...
VastaaPoistaRunotorstai tulee - Uskollisuus aiheena. Piti vaihtaa uusi blogi kun sattumien jälkeen en enää päässyt vanhaan sisäänkirjautumaan ja en jaksanut alkaa vääntää googlen kanssa että googletilini on omani. Menin siitä mistä aita matalin ja aloitin uuden blogin;)
Ha-haa... kyl lienee päkiäni jäänyt jo koukkuun, kun kolmannen kerran onnistui "imaista" piikin/sirun sisuksiinsa!
PoistaHauskaa taas runoilla, jokohan uskaltautuisin käyttämään enemmän kirjaimia... vaiko pidättäytymään vielä!
Upea ulkoasu uudella blogillasi... joskus se "pakottava tarve uusiutua" ei olekaan huono juttu....
Ps. olen uskollisesti tehnyt kaikki aiemmatkin haaste-sana-runot - meniö huomiotta?
No hyvänen aika sentään! Meille on perheessä sattunut kaikenlaista, mutta eipä ole kukaan meistä ikinä joutunut poistattamaan päkiästä tai muualta jalkapohjasta mitään piikkiä. Hyvä ettei tullut sen kummempaa vaivaa tuosta pienestä lasinsirusta.
VastaaPoistaHeh heh... tässä sakissa on todellakin sattunut ja tapahtunut.... MINÄ kyllä ollut jo muksusta saakka se kaikkein koheloin.... joten äitini aina sanookin, kun lapsenlapsille jotain sattuu, että ÄITIinsä tullut - mut se, mikä ei tapa, niin se vahvistaa!!
PoistaOlisin kyllä käskenyt sua irroittamaan sen kengän käpälästä ja sit vasta vetänyt pois, ja passittanut heti röntgeniin, lasi on kettumaista kun lohkeilee ihan pienesti ja jää haavaan. Mut hyvä kuitenkin että on alennuskortti;DD
VastaaPoistaHeh - joo... kumpa olisikin tajunnut heti, että kyseessä lasi, eikä kivi... itte taisin painaa vain syvempään ja murtaa sen murusen... kohelo mikä kohelo!
PoistaOnpa tosiaan haavereita sattunut. Olet altistunut satuttamaan jalkapohjasi.. Kaikesta olet selvinnyt, mikä ei tapa, se vahvistaa, sanovat jotkut.
VastaaPoistaMinä olen puolestaan onnistunut saamaan ongenkoukun pari kertaa sormeen, samoin vieheen virvelöidessäni. Itse olen ne repinyt pois.
Auts... ongenkoukkuja en ole onnistunut vielä "onkimaan" itseeni... mut olen kyllä ollut AINA tapaturma-altis... äiteeni luettelisi loputtoman listan "sattumuksia" - eli kohelo mikä kohelo!! Hih... mut totta, kaikista selvitty, eli uusia päin....
Poista