perjantai 11. lokakuuta 2024

Mistä aita matalin

Mistä aita matalin - siitä pyörä yli, vaan

eipä ollut tarpeeksi matala tälle mummolle
- olikin kömmittävä ali!!

En siis ole pinkaisemassa pikajuoksuun,
vaikka asento siltä vaikuttaakin...

Vaikka aita vaikuttikin matalalta - niin en vaan päässyt yli.... ja heh heh...
kesti tuo alituskin ilmeisen kauan,
kun Ukkokulta ennätti jälleen kerran

napata vaimostaan varsin viehättävän tilannekuvan.

Nolojen tilanteiden kuvasarja sai taas jatkoa....

Mulla lienee niihin jo taipumus!

Eikä ole kyllä ensimmäinen
(ja tuskin viimeinenkään) kerta,
kun omintakeisilla reiteillä onnistumme
ajamaan itsemme "umpikujaan"

"Käyn ahon- tai paremminkin aron laitaa,
minä ilman pai..."
No ei sentään ihan ilman paitaa,
mutta aika hepenissään sai ajella loman lämpöisimpänä päivänä! 
Nämä arot ja ahot löytyi polkaistavaksi vanhasta
Mongolian imperiumin pääkaupungista Karakorumista,
jonne Tsingis Khaan asettui johtamaan sotatoimiaan 1200-luvulla.

Paljon ei kaupungista ole jäljellä
- mutta kilometrin suuntaansa olevia valkoisia muureja
108 stupan kera ei voi olla huomaamatta.   
Tsingis Khaanin ja päävaimonsa Börten poika Ögödei rakennutti muurit,
linnakkeen ja suuntasi silkkitien kaupan Karakorumiin 1200 luvulla.
Kaupunki oli maailman merkittävimpiä taloudellisia ja poliittisia keskuksia
liki 1400-luvulle ennen kiinalaisten saapumista ja autioitumisen alkua.

1500-luvulla muurit saivat suojelukseensa
useista upeista temppeleistä koostuvan Erdene Zuun luostarin
Kukoistuksen aikaan siellä asui yli 1000 munkkia.
Ilmakuva Depositphotos-pankista (free photos)

Stalinin vainoissa 1930 munkit surmattiin ja rakennukset tuhottiin.
Paikalla komeilee yhä yksi niin monasti tuhottu ja yhä uudelleen restauroitu
temppeli pienrakennuksineen Unescon suojelemana. 
Luostari toiminta on elpynyt muutaman kymmenen munkin toimesta. 

Maailman perintökohde näytti vetävän ne harvat turistit,
joita enää näin myöhään syksyllä oli liikkeellä muurien sisälle.
 Me poljimme ulkopuolella ja todellakin ristiin-rastiin koko kaupungin.

Enemmän kiehtoi ja kiinnosti miten kaupungissa eletään nyt. 
Neuvostoaikaista rakennusta korkeine aitoineen silmänkantamattomiin.
useimmat talot todella huonossa kunnossa ja monille pihoille olikin pystytetty ger=jurtta.
Pakosti jäi miettimään lähestyvää talvea, kun jo nyt lämpötilat laski yöllä nollaan

Kyllä tunsi itsensä pieneksi näillä aroilla


Pieni koki olevansa myös maailman suurimpaan saappaaseen ja 36 hallitsijan edessä.

Tähän samaan postaukseen yhdistän piipahtamisen Tuul-joen varrella
sijaitsevalla 2008 paljastetulla 40metrin korkuisella
Tsingis Khaanin ratsastajapatsaalla. 
Kun patsaan alla on vielä yli 10m korekat tilat museoineen
- niin koko komeus kohosi yli 50m.

Porrastreeniä tiedossa - niin meidätkin sai ihan sisälle saakka!

Olisihan sinne ollut hissikin,
mutta kyllä tämä pikkuhiljaa eteneminen
jättihevosen jalkoja ihaillen oli huikeampaa ahtaassa rappukäytävässä. 

Huipulle päästyäsi olit kirjaimellisesti Tsingis Khaanin sylissä.

Kuinkahan monta kuvaa ja videotakin vaaleasta naisesta taas lähti maailmalle,
tai ainakin Koreaan ja Sisä-Mongoliaan. 

Muutama englantia hieman osaava sanoikin,
että kokemus vaalean naisen kanssa on ainutlaatuisempi ja harvinaisempi
kuin pääsy tälle patsaalle.
Tähän on tottunut jo Aasian maissa.

Ukkokullan kanssa Khaanin kainaloon ei  kukaan tungeksinut... hih

Huipulta avautui kyllä huikeat näkymät jokilaaksoon.

Se miksi patsas on juuri täällä - keskellä ei mitään juontaa legendaan, 
jonka mukaan Tsingis Khaan löysi kauan kadoksissa olleen sukunsa
miekan (vaiko raipan) juuri tältä paikalta.
Toinen kertoi toisin kuin toinen....

Määrätietoisen patsaan katse suuntaa Itään, hallitsijan synnyinseuduille. 

Kyllähän täällä ja tätä kelpasi patsastella.

Täältä löydät Mongolian seikkailumme aiemmat postaukset
Ruskaretki Mongoliaan_osa 1
Asuntoesittely Mongolialaisittain_osa 2
Vieläkö on villihevosia_osa 3
Logistiikkaa-ja-vieraanvaraista herkuttelua_osa 4

26 kommenttia:

  1. Oi, mitä kuvia ja mikä on sen ihanampaa, kun osaa nauraa itselleen.
    Upeita kuvia kaikki tyyni ja pidän tavastasi kertoa tarinaa.
    Jatketaan samaan malliin.
    Upeaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tupu mieltä lämmittävästä kommentistasi!
      Yritin klikata löytääkseni sinun mahdolliseen blogiisi - mutta (sniff) polku ei johtanut mihinkään!!
      Iloa ja syksyistä energiaa lokakuuhusi....

      Poista
  2. Huikeita kuvia, joita täytyy katsella moneen kertaan!
    Tuollaisella arolla pyöräily näyttää rauhoittavalta, suorastaan meditatiiviselta.
    Tällaiset postaukset sopisivat hienosti kuvahaasteeseeni. ;)
    Tunnelmallista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos Sara!! Luonnossa pyöräilystä on tullut todella terapeuttista - mielen turhasta tyhjäävää ja mielen (sekä kehon) rentoudesta täyttävää!! Voih - miksen osaa liittää näitä kuvahaasteeseesi... jotenkin tuntuu, että mennään väärällä tapaa - kun ei kävellä... vaan pyöräillään... mutta ehkäpä tulossa on Apostolinkyydillä suoritettu postaus... odotas vaan...
      Ja kiitos - toivotuksesi osui niin oikeaan - tämä viikonloppu on ollut todella tunnelmallinen... kunhan saan kuvat ja tekstit järjestykseen...
      ja muutaman tuikunkin palamaan, hih.
      Lokoisaa lompsimista lokakuuhusi...

      Poista
  3. Nuo avarat maisemat! <3
    Sitä julmuutta, jolla sairaat johtajat tuhoavat historiallisia paikkoja, jopa munkkeja luostareissaan, ja ihan tavallista siviiliväestöä, ei pieni ihminen pysty kuunaan käsittämään.

    VastaaPoista
  4. Kiitos taas! "Aakeeta laakeeta" näytti riittävän joka suuntaan. Jäin miettimään, että mitenköhän tuo Tsingis Khaan on rakennettu? Jotenkin jämähdin tuijottamaan kuvaa, jossa on puna-vihreä aita vasemmalla. Upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siinä saanut useampi seppä takoa ruostumatonta terästä - koska sitä käytettiin patsaaseen 250 tonnia. Mongolialainen arkkitehti
      J. Enkhjargal suunnitteli sekä patsaan, että sen alla olevan museon huomioiden 36 kaania - jokainen heistä on saanut yhden pylvään tuohon ympyrän muotoiseen rakennukseen.

      Poista
  5. Kuvien perusteella voi kyllä sanoa, että olette käyneet keskellä ei mitään, silmän kantamattomiin asumatonta seutua. Silmiin pisti tuon lauta-aidan seassa näkyvä metalli häkin ympäröimä kiviröykkiö. Täällä saa ostaa kivihäkkejä, mutta onko sama ilmiö sielläkin ja aitaavat kotejaan noilla häkeillä. Ei kai sentään. Aika jyhkeä patsas. Osa turisteista jaksoi sitäkin ihmetellä, osa ihmetteli vaaleeta naista, nähtävyys hänkin noilla leveysasteilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivet kerätään talteen - sitä näkyi paljon, joku arkitehtoonisesti, useampi tulisijaan... luonnonmateriaalien tärkeys ja varaaminen talveksi näytti olevan parhaimmillaan syksyn viimeisinä viikkoina.

      Poista
  6. Huikeat pyöräilymaastot! Ja patsaissa ja saappaissa ei näemmä säästellä. Mua nauratti se edellisen postauksen miehen salaiset ratsastustaidot; kävi meinaan kerran vastaavanmoinen tilanne, kun olin ekan kerran yhtaikaa äidin kanssa ratsastamassa, niin äiti tuumi, että "Onkohan eka kerta, kun ratsastan hevosella satulan kanssa...?" Heilläkin oli kotona hevosia ja myös muut maatilan eläimet saivat kuulemma osansa pikku ratsastajista.

    VastaaPoista
  7. Miten te osaatte suunnistaa tuollaisella arolla kuin kuvassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunnistaminen oli helppoa - kun arot rajautui aina vuorijonoihin... ja kun oli niin avaraa - niin näki oikeastaan aina; 20-30km päästäkin lähtöpisteensä.... valkoiset jurttakylät.

      Poista
  8. Upeita maisemia! Tuo hevospatsas on kyllä aika jäätävn kokoinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä - upeat maisemat ovat kyllä juuri niitä, jotka vetävät puoleensa...

      Poista
  9. Pääsin pitkästä aikaa lukemaan blogeja. Voi että mihin olette taas ehtineet. Aivan mahtavan näköisiä maisemia ja mikä Tsingis Khaanin patsas, se on käsittämättömän kokoinen.
    Itsekin muistan kuinka olimme käymässä -90 Egyptissä eläintarhassa ja meidän ympärillä oli lapsia ihmettelemässä, kun me taas olisimme halunneet ihmetellä eläimiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih - Maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa... joskus jopa vain vaalea nainen....

      Poista
  10. Tulee taas kertaalleen mieleen miten erilaisissa ympäristöissä ihmiset elää . Miten ankean oloisia paikkoja ja talvella kylmiä jne jne. Mutta monesti sellaisissa oloissa asuvat ovat elämäänsä ihan tyytyväisiä ja onnellisiakin. Ainakin siltä se ulkopuolisille näyttäytyy.
    Miten upea hevospatsas. Voi ihme sentään.Kannatti punnertaa aidan ali ja rinnettä ylös :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin... onhan meilläkin jo jonkinverran paluumuuttoa kaupungista takaisin maalle - kun se elämä ei sitten ole ollutkaan sellaista kuin ajatteli... Mongoliassa kaupungistuminen käy liian nopeaan tempoon.... pääkaupunki Ulan Bator on yksi suuri rakennustyömaa... autoliikenne kaaosta, kerrostalolähiöt kaikkea muuta kuin kodikkaita... 30% yhä paimentolaisia... mielenkiintoinen on planeettamme ja sillä elävät ihmiset&eläimet...

      Poista
  11. Voi Repolainen 😂 - kuvittelin mielessäni, mitä kaikkea voisi sattua ja tapahtua, jos yksi blondi Repolainen ja yksi "blondi"Pöllö (kunnossa oleva) päästettäisiin liikenteeseen). Kukaan muu ei ehkä haluaisi tietää...
    Kuvat ovat jälleen kerran niin hienoja - Erdene Zuun luostaria ja sitä ympäröivä muuri on upea, mutta jostain syystä huvitti tuo autojen määrä kuvassa. "Keskellä ei mitään". (No, kuvahan ei ollut teidän ottamanne 😉, huomasin kyllä)
    Itse Tsingis-kaani oli myös upea, vaikka melkoinen hurjake olikin eläissään. Teki sekä hyvää että pahaa, näin ymmärsin? Kai lauloitte hänelle tutun suomaisen iskelmän, Frederikin malliin 😉😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih - oltaisiin taatusti oikea ennalta-arvaamattomien tapahtumien näytös, hih...
      Laulamatta jäi - piti näet googlata sanat ja kappale nyt kommenttisi jälkeen... Minä olen maailman surkein tietämään iskelmistä tai muustakaan musiikista mitään.... lastenlauluja sentään jokusen.... enkä tarkoita Jaksa Jokusta, heh heh....

      Poista
  12. Hienoa, upeaa, mahtavaa. En keksi enää lisää adjektiivejä kuvaamaan tunnelmiani lukiessani ja katsellessani kuvaisaa postaustasi. Minua viehätti paitsi aukea laaja ja karu maisema, myös historia, jossa vilahti tuttuja nimiä kirjojen lehdiltä Tsingis-Khan ja Karakorum. Teillä on ollut taas huikea matka kaukana jossain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Sinua ihanaa kanssamme matkaajaa... tuntuu niin hyvältä, että joku jaksaa lukea näitä ajatuksella.
      Halaus päivääsi tähän - auringonvaloakin jäljellä vielä ihan vähän...

      Poista
  13. Onpa teillä ollut huikean upea retki, notkeutta sinusta kyllä löytyy kun noin pienestä pääset läpi! Melkoinen tuo monumentti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 🤣notkeudelle!! Varsinaista pungertamista oli, mutta kokonaisuudessaan kokemusnälkäisille seikkailijoille enemmän kuin paljon antava seikkailu!

      Poista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!