tiistai 29. elokuuta 2023

Malawin Triatlon osa 2. melonta

Triatlonin toinen osuus, melonta jäi kyllä murto-osaksi suunnitellusta.
Ensinnäkin porukka oli niin innoissaan pyöräilystä,
että eihän meitä meinattu saada lainkaan lopettamaan.
Alunperin tarkoitus lienee ollut, että fillaroimme rantaan saakka ja sieltä melomme seuraavaan majapaikkaamme Malawijärven suurimpaan saareen Domwe Islandille.
 Pimeässä tuo kolmen kilsan matka... olisi ollut ihan mahdoton.
Ihan kaikkeen eivät meitä päästäneet ja hyvä niin. 
 Saareen saavuttaessa oli pilkkopimeää, eli vasta aamulla paljastui millaisessa teltassa ja millaisessa saaressa sitä oltiin ja saataisiin olla vielä toinenkin yö ja päivä. 


Kyllä nukutti makoisasti
- enemmänkin meren aalloilta kuulostava loiske suorastaan helli unta. 

Malawijärvi, eli Njassajärvi on itä-Afrikan hautavajoaman eteläisin
ja Afrikan kolmanneksi suurin järvi.
Kokoa komeat 560km ja leveyttä 75km.

Se on maailman yhdeksänneksi suurin järvi
ja siinä on enemmän kalalajeja kuin missään muussa järvessä koko maailmassa. 

Kuuluisimpia ovat Malawijärven ahvenet kaikissa väreissään
ne ovatkin levinneet ympäri maailmaa suosittuina akvaariokaloina. 

Snorkkelointi olisi ollut varmasti kiehtovaa, mutta halkiomadot rajoittivat innostustamme
- bilhartsian mahdollisuus ikävä kyllä todella suuri.

Toisaalta aallokko ja virtaukset osuivat päiviimme myös niin voimakkaina,
ettei meitä päästetty edes kajakkeihin ennenkuin iltapäivällä. 

Jos vedenalainen tutkiminen jäikin pikaiseen pulahdukseen
ja kajakointiin, niin saaressa riitti kyllä tekemistä ihan maan päälläkin.

 
Upean Bao bab puun varjossa oli aiva loistava kuntosali
- nuo maassa olevat valkoiset painot (kiviä) ei inahtaneetkaan penkistä
- maastavetona sain ne sentään nousemaan. 
Oma body pumpit vetäistiin pariinkin otteeseen
Auringonlaskua piti tietysti päästä Kapuamaan yhdelle korkeimmista kallioista




Saaren korkein kohta (n. 400m järven pinnasta) oli kuitenkin huiputettava päivällä valoisan aikaan
 - sillä pimeys oli todellinen pimeys, kun aurinko laski klo 17.55 


Öitä valaisi täysi kuu
- se helpotti mm. öisiä puucee käyntejä... sillä sinne oli matkaa,
mutta kyllä oli hieno
- hienoin koskaan näkemäni komposti-vessa.

Eli Malawille saakka piti mennä löytääkseen luxus-puucee.
Muut Malawin vessat olikin sitten reikiä lattiassa ja olipa yhdellä vuoristomajalla vain riu' ut!!

Auringonnousut olivat ihanan utuisia, pumpulipilvet vaihtoivat väriä kaikissa pastellinsävyissä.

Ihana ruokailupaikkamme oli rantakallioiden ja -kivien päällä. 
Paratiisi


Meidän melontataidot eivät  ilmeisesti vakuuttaneet edellisenä päivänä
- sillä meidät istutettiin taas paattin tuolle kolmen kilometrin paluumatkalle. 
 Eli Triatlonin melontaosuus oli kyllä vain parin tunnin kruisailua
- helpolla selvittiin ja nähtiin sentään kunnon melontaa paikallisten tapaan matkalla.



Kalastajien taituruutta saimme matkalla ihailla niin veneellisten kuin upean upeiden siivellisten taituruutta napata aamupala suoraan järvestä. 

 Näiden endeemisten komeuksien nimet ei tietenkään jääneet mieleeni
- eikä tuo Google lenskään nyt näytä kaikkea tietävän...




Palanen sydäntä jäi Domwen saarelle!

Kaikki postaukset Malawilta:

18 kommenttia:

  1. Oli viihdyttävää ja jännittävää luettavaa taas! Ja kuvia katselin moneen kertaan.
    Mahtavaa päästä tätä kautta reissaamaan tuollaiseen paikkaan, omin lihasvoimin ei kyllä tulisi tehtyä samanlaista Kapuamista.
    P.S. Aivan ihana auringonlaskukuva teistä yhdessä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ihanaa Leena kun viihdyit kuva&lukumatkassa kanssamme! minäkin tykkään tuosta auringonlasku kuvasta!

      Poista
  2. Komppaan Leenaa! Ihania kuvia taas ja mukava lukea kokemuksistanne!
    Ja varsinkin se teidän yhteinen auringonlaskukuva. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Stansta - mukavaa kun räpellyksiämme jaksat lukea ja kuvia katsella!
      Ittekkin mielissäni tämäntapaisesta päiväkirjasta!

      Poista
  3. Kiitos kommentistasi. Täällähän on vaikka mitä, hienoja matkoja ja matkakuvia. Katsoin tietysti myös neuleräpellyksiä, olipas oikein kiva Nukkumattisukat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Kristiina kun jätit kommentin ja olet tosiaan tutkaillut enemmänkin, kun NukkuMattisukatkin löytyneet, hih... ne voisi jo kaivaa esille syksyn viileneviin iltoihin! Sinulla myös monipuolinen blogi - tallennettu on vierailuja varten!

      Poista
  4. Voi waude sanon minä! Olette te kyllä niin huikeita!
    Ihanat kuvat ja seikkailut kerrassaan.
    Ja todellakin ihana tuo teidän yhteinen kuva auringonlaskun kera!
    Voin niin kuvitella miten ihana on nukkua meren loiskeessa.
    Kiitos kuvista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih ja kiitos.... ja muuten, sehän ei ollut meri... vaikka siltä kuulostikin, järvi vain!!

      Poista
  5. Onpa totisesti ylellinen puuvessa. Melkein kuin olisin matkassa mukana. Ainutlaatuisia paikkoja ja kokemuksia. Tuollaisia ei kerry jokaiselle ihmiselle edes kerran elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun kuljet matkassa mukana lukien ja kuvia katsoen. Tämä oli todellakin kerran elämässä seikkailu - eikä kaduta tippaakaan, että uskaltauduimme mukaan - vaikka oli kyllä niin-niin lähellä vuosi sitten Porkkalanniemen ensi kokoontumisessa, että poistumme takavasemmalle - se varainkeruu pelotti - suorastaan hirvitti!!
      Mutta sekin oli aivan mielettömän UPEA KOKEMUS, antoi niin paljon mahtavia kohtaamisia elämään... meidänkin yhteisen!!

      Poista
  6. Huh, mitä kuvia. Hyvä että pitivät teistä huolta, eivätkä päästäneet liian riskaabeleille retkille.

    VastaaPoista
  7. Kiitos taas tästä! Ihan huikeita kuvia ja tunnelmia! Kiinnostavin minusta oli – kuinka ollakaan – tuo kuntosali. 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih Satu... tiedätkös kun kuntosalikuvia laitoin- niin arvaas ketä ajattelin?
      Hih - Sinua... kiva kun jaksat katsella kuvamatkaa &lukea kapuamistamme

      Poista
  8. Teillä on ollut kyllä mahtava matka! Niin paljon kaikkea uutta ja kiinnostavaa koettavaa ja kuvattavaa. Kiitos hienoista kuvista, joista tulee tunnelma hyvin esille. Hauskaa, että tuolta löytyi hienoin kompostivessa - ne lattiareiät ovat minullekin tuttuja varsinkin itäisen naapurimaan reissuilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ja KYLLÄ, ikimuistoinen matka, jonka haluaa tallentaa tänne blogiin itsellekin päiväkirjaksi muistoihin palatakseen myöhemmin.

      Poista
  9. Kova kunto teillä ja mahtavat maisemat! Voisko tuo olla vasarapäähaikara tai sen sukuinen? Hammerkop.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, sehän se olikin... Hammerkop... kiitos!!
      Ja mitä kuntoon tulee - niin ihanaa kun on taas sellainen vaihe elämässä, että sitä voi yrittää taas ahkerasti kohentaa... Elo on ollut sellaista jatkuvaa vuoristorataa, kuntoutumista ja uudelleen kävelemään oppimista
      - sillä mennään niin pitkään kuin suinkin....

      Poista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!