torstai 24. elokuuta 2023

Kohtaamisia Malawilla

 Seuraavana päivänä pääsimme tutustumaan Liwonden piirikunnan alueella sijaitsevaan
Balakan kylän terveysasemaan. 


Lääkärin vastaanottohuone sermeineen, se oli ainoa jota emme siivonneet.
Muutoin pääsimme luutinemme huiskimaan koko terveysaseman lattiasta kattoon.

Samalla kohtasimme odottavia äitejä pienet keltaiset äitiyskortit käsissään. 

Yhteistä kieltä ei ikävä kyllä ollut, mikä kertoo siitä, ettei nämä nuoret äidit ole päässeet kouluun
- sitä edistääksemmehän tätä varainkeruuta olemme tehneet!
Kouluissa opetuskieli on englanti - joka on chichavan ohessa toinen Malawin virallinen kieli.

Ainutlaatuinen kokemus tämä oli vuorovaikutuksen puutteesta huolimatta.
Ymmärrän täysin äitien ihmetyksen meitä kohtaan.
 Kuultuaan ketä olimme, hennot hymyt nousivat kasvoille,
mutta eivät nousseet kasvoihimme saakka - arkuus, tilanteen outous...
Kyllä olisin itsekin ollut aikoinaan neuvolavuoroani odottaessa ihmeissäni,
jos sinne olisi tullut joukko !"erivärisiä" heilumaan luutineen.



Varainkeruu ei todellakaan ole ollut turhaa!
Siitä SUUREN SUURI KIITOS TEILLE, kun lähditte mukaan tukemaan Kapuamistamme -
 paikalle pääseminen avarsi silmiä ja sydäntä!
Keräystilimme on auki Tyttöjen päivään 10.10.2023 
joka ikinen lahjoitettu euro kohdentuu todelliseen tarpeesee!

Koskettavaa oli vierailla Ngongondon kylässä, jonka maaliskuinen Freddy-syklon vei mennessään. Kodeista on jäljellä muutama tiilirivi ja arvatenkin, myös lähesistä vain murto-osa.
Ruoka-apu kohdistui syystäkin tähän kylään: maissia, papuja, suolaa, sokeria, saippuaa, jne. .


Käsittämättömän vahvoja naisia ja lapsia. Minulla oli oikeasti vaikeuksia tuon 25kilon maissijauho säkin kanssa
- kuinka keveältä se näyttääkään 10-vuotiaan tytön pään päällä!!

Aivan uskomattomat 3 ensimmäistä päivää Malawilla on koettu - kansan parissa.

Niin kiitollinen kokemuksista ja ylpeä myös itsestämme,
että heittäydyimme tähän mukaan viime syksynä!!
Oli nimittäin niin-niin lähellä, että vetäydymme takavasemmalle.

Pelotti rahasumman suuruus, taidotomuss varainkeruuseen....
Sekä aikamme riittävyys, varsinkin, että se AIKA on pois omilta läheisiltä.

EI - se ei ole ollut heiltä pois - päinvastoin, lisännyt läheisyyden merkitystä
- uudenlaisesta perspekstiivistä, sitä todisti jo viime viikonloppu lastenlasten kanssa. 

Heillä ei todellakaan olisi ilman tätä Mt. Mummola kokemusta.
11-vuotias tuossa jo viestiä laittoi alkuviikosta,
että ei hänen kaverit edes tienneet missä on Malawi!! 

Suurella sydämellä voin suositella kokemusta, heittäytykää mukaan.
Haku ensi vuoden KAPUAan on auki
https://kapua.fi/hankkeet/kapua-2024-nepal/

JA KIITOS SYDÄMESTÄ SAAKKA, kun olette olleet meidän matkassa....

Blogimatkakin vielä jatkuu.... seuraavaksi postaan sitä Malawin triatlonia
- se alkoi pyöräilyosuudella....

15 kommenttia:

  1. Aktiivisuus lisää tietoutta. Nyt tietävät kaveritkin, että on olemassa Malawi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta ja selvisihän meillekin, "missä" on Kapua... hih... ihan hymyilyttää, mistä tämä projekti alkoi!!
      Ei kaduta - päinvastoin!!

      Poista
  2. Voi miten kivan näköiset ihmiset ja kaikki teidän touhut. ❤️
    Tiedän millaista on kun ei ole yhteistä puhuttua kieltä,
    mutta hymy, mimiikka, eleet, näyttelijäntaidot ja laulu auttavat,
    ja se jos tietää edes pari sanaa toisen kielellä.
    Netistäkin voi löytyä. Mitäs kieltä tuolla puhutaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta - "kieli" ja vuorovaikutus on paljon muutakin kuin vain puhuttua.
      Itseasiassa osaan innostuimme opettelemaan aika paljonkin chitsewaa, Malawin kieltä.
      Kuten esitellä itseni, perheeni ja kertoa vähän itsestäni - mutta terveysasemalla kunnioitimme nuorten äitien yksityisyyttä, he eivät selvästi olleet valmiit vuiorovaikutukseen - ujous, kuulemma jopa häpeä vaikutti siihen ja oltiinhan me "outo joukko" luutinemme. Varauksellinen olisin samassa tilanteessa ollut varmasti hyvin nuorena äitinä itsekin.
      Sen sijaan työntekijät olivat innoissaan ja muutamat lauseet heidän kielellään rohkaisi heitä enemmän ja enemmän paljastamaan omaa englantiaan - parasta matkassamme oli juuri kohtaamiset. Ja lapset... he varmaan luulivat, että puhun oikeasti "täysin" chitsewaa... sillä "Dzina langa ndine Pirjo, dzina lanu ndi?" sain aikaan varsinaisen puhuryöpyn.
      Ihanan-ihania hetkiä.... Netistä ei kyllä ollut apua siellä paikan päällä, sillä siellä ei ollut sähköä, eikä verkkoa....

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta, kerrassaan kiehtovaa 🌹

      Poista
  3. Kiitos, että kerrot matkastanne kuvin ja sanoin. Nämä tarinat käyvät suoraan sydämeen.
    Teidän varainkeruuprojektissanne olisi esimerkkiä monille muillekin. Voihan sitä rahaa kerätä ja käydä vilkaisemassa, minne se menee. Mutta te jalkauduitte ihmisten pariin, ryhdyitte siivoamaan ja luuttuamaan, olemaan yhtenä heistä. Hyväntekijöillä on paha tapa (usein tiedostamattaan) asettua autettaviensa yläpuolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sydämellinen ja niin kaunis kiitos!! Olemme niin kiitollisia kaikista kokemuksista ja juuri siitä, että pääsimme kohtaamaan ja olemaan läsnä edes hetken Malawilaisten arjessa - sivusta voi seurata telkkaristakin, mutta elää täytyy ihan itse - kokemukset tallentuu sydämeen.

      Poista
  4. Mielenkiintoista kuulla reissustanne! Olette kyllä tehneet hyvää työtä siellä ja täällä. Siinä on esimerkkiä nuoremmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun jaksat seurata matkaamme - itsellekin hyvä tapa pohdiskella ja tallentaa kokemuksia. Paikan päällä eli niin hetkessä mukana ja some ei muutoinkaan kuulunut päiviin... teki oikeasti hyvää olla 8vrk ihan ilman sähköä ja nettiä.
      Varavirtoja oli onneksi, että kännykällä sai valokuvia napsia... huomasi hyvin- että aikaa riitti paljon enemmän kaikkeen muuhun, kun ei ollut känny kourassa koko aikaa....

      Poista
  5. Kiitos! Iloa seurata ja olla kuvien myötä mukana reissussanne.
    On teillä ollut todellakin repullinen jos enemmänkin taas muistoja!
    Ja jalo auttaminen se on ihanaa!
    Mukavaa tunnelmallista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun jaksat seurata matkamme etenemistä ja mitä tulee muuten viikonloppuun
      - niin meillä juhlitiin pari päivää "iltatähtemme" 3-kymppisiä ja toinen vävykin syntynyt samana päivänä... 9-vuotta aiemmin. Postaus tulossa, mutta ensin yritän "purkittaa" blogimuistoiksi Malawin kokemukset.
      Meillä on siis lähes samanikäiset lapset....

      Poista
  6. Mietin ihan samaa, että mitä mahtoivat naiset miettiä, kun outo vaalea nainen toiselta puolelta maapalloa tulee siivoamaan heidän terveysasemaansa ;)
    Sitäkin mietin, miten outoa olisi, jos yht´äkkiä me suomalaiset alkaisimme kantaa tavaroitamme pään päällä ;D Minäkin töihin reppu pään päällä ;D
    Hirvittävää vahinkoa teki tuo hirmumyrsky! Kaikki katoaa, ihmisiäkin, perheitä hajoaa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä ja kun näitä outoja vaaleita naisia oli vielä 6 ja yksi vaalea mieskin, hih...
      Tuo olisikin hauska idea, että laitetaan reput pään päälle... kokeillaanko, tehdäänkö ihmiskoe, mitä työkamut tuumaa?

      Poista
  7. Kiitos, kun jaat muistoja ja tietoisuutta 🤍 Upeat te!
    Tarkasti kuvia katsoessa alkoi hymyilyttää penkeillä istuvien naisten ilmeet. Hieman ihmeissään näyttää osa tosiaan olevan :)
    Ihanaa elokuun loppua sinulle 🧡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos kommentistasi - taisi tulla "korvamato" päiväksi laulusta "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa..." On meitä todella niin monenlaisia kulkijoita ihmeellisellä maapallollamme ja niin kiitollinen, kun mahdollisuus tällä tavoin päästä katsomaan maailmaa erilaisesta perspektiivistä! Eloisan iloista elokuun loppua sinulle - syyskuu jo kurkkii pihlajanmarjoineen.

      Poista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!