Matkat jatkuu kamerakoossa

Tässä on mennyt pian pari vuotta, etten ole "matkustanut kamerakoossa lainkaan"
vaikka aikanaan 2020-2021 ihanan haasteen myötä innostuin tekemään A-Z matkahaasteeseen miniatyyrisessa koossa!

RepolainenReissaa/2021/05/A-Z-Aakkosmatkan-the-end

jo tuolloin toukokuussa 2022 päätin- että vaikken isompaa albumia seikkailuistamme saa aikaan,
niin pikkuruisen kuitenkin jatkossakin…

Pitkään on ”jatkoja” saatu odotella, mutta NYT Aakkosseikkalut jatkuvat.... 

Antarkitis olikin jo melkein valmis,
mutta Ushuaia = Tulimaa vain tulostettuina kuvina. 

Nyt ne on valmiina molemmat ja inspiraatio heräsi tehdä loputkin 2022-2023 seikkailut

Lennetäänpä ensin Patagoniaan, Tierra del Fuegoon, Tulimaahan.

Me näimme Tulimaan ensimmäisenä lentokoneesta
- ja aloimme laskeutumisen "maailman loppuun"!
 
Tulimaa on saanut nimensä alkuperäisasukkaiden, selkhameiden nuotioista,
joita he polttivat niemimaalla varoitellakseen vieraista laivoista.
Ensimmmäinen eurooppalainen, joka näki nuotiot laivastaan
oli portugalilainen Fernao de Magalhaes 1520.
Magalhaesin sanotaan nimenneen maan savumaaksi, mutta myöhemmin se muutettiin kauniimmalta kuulostavaan Tulimaahan. 

Ushuaia otti meidät tuuliseen syleilyynsä. 
Kaupungissa oli varsin suojaisaa,
mutta lippalakista sai todella pitää kiinni, 
kun suuntasimme patikoimaan 7km upean reitin Tierra del Fuegon kansallispuistossa.
Maisemat olivat uskomattomat...
Korvamatona soi pakostikin; "Maailman laidalla...

Vankimuraalit, vanginasuiset vartijat/oppaat, posti- ja juna-aseman työntekijät
vievät aikamatkalle 1900-luvun alkuun, jolloin
Chilen rajalle sijoittuvasta Tulimaasta 2500 hehtaarin alue rajattiin Rangaistussiirtokunnaksi.

Kansallispuiston vaelluksella sai todella käsityksen maailman eteläisimmän kolkan vangeista... 

he ymmärrettävästi anoivat pääsyä takaisin vankilaan - jos erehtyivät pakenemaan...
Chilen ja Argentiinan välinen Lapataian lahti oli jo maa-alueena todellinen vankila.

Sinne sijoitettiin niin sota- kuin siviilivanheja
- sitä pidettiin toistuvien rikoksentekijöiden vankilana
"Carcel de Reincidentes de Ushuaia" 
aina vuoteen 1920. 

Kamera-albumin viimeisellä sivulla onkin jo tutkimusaluksen ikkuna
- jonne tallensin reittisuunnitelman kohti etelämannerta!
 
Tasapainolaastarit korvan taakse ja me olimme valmiit maailman myrskyisimmille vesille; Dragensalmeen.


Covidin vuoksi meidät "teljettiin" hytteihimme ensimmäisiksi 3vuorokaudeksi.
Maailman pahamaineisimman Dragensalmen ylityksen ajaksi, vaikka
testeihin olimme joutuneet jo ennen alukseen pääsyä neljä kertaa
(Suomessa, Buenos Airesissa, Ushuaiaan tullessa, ja uudelleen ennen tutkimusalukseen nousemista).
Ja aina vain oltiin niin-niin negatiivisia, että...

Dragensalmi, joka erottaa Etelämantereen ja Etelä-Amerikan toisistaan on n. Suomen mittainen, eli hieman reilu tuhat kilometriä.
Salmessa Tyyni valtameri ja Atlantti kohtaavat - mikä tekee aallokosta ns. ristikaallokon ja nostatattaa sen korkeuksiin.
Öiseen aikaan aallokko intoutui henkilökunnan mukaan 8-10 metriseksi
- se oli kyllä upeaa seurattavaa. Useana aamuyönä olin verhojen raossa kuvailemassa ja vain ihailemassa ilman minkäänlaista merisairautta. 
Ehkä selvisimme juuri covidin ansiosta... 

Hytti ”tasapainotti”, liikkumatilaahan oli vain muutama neliö sisällä ja parveke,
jolle ei kyllä ollut mitään asiaa illasta aamuun.
Päivällä aallokko rauhoittui n, neljään metriin ja silloin saattoi ihastella yhtä monimetrisiä
siipien kärkiväleiltään olevia albatrosseja, jotka seurasivat alusta. 

Hytti karanteeni päättyi, kun lähestyimme eteläisiä Shetlandinsaaria.
Tosin nenänkaivelu päivittäin starttasi uudelleen...
oliko se sitten varo toimenpide, ettemme vie koronaa pingviineille...
Eli seikkailumme jatkui varsin negatiivisissa merkeissä....

Tämän vajaa kolme viikkoisen seikkailun aikana meidät testattiin13 kertaa
ja vielä Suomeen palattua kahdesti...

No - eipä ole Korona vieläkään saanut meitä kiinni... saa nähdä koska…

Uuden, sen viimeisen mantereen valloitus
- se oli kyllä kaikkien niiden nenänkaiveluiden arvoista!!

Ja ehkä juuri paras aika mennä EteläMantereelle...
sillä nämä pingun poikaset eivät olleet lainkaan nähneet ihmisiä....
ne olivat niin-niin uteliaita, eivätkä noudattaneet lainkaan lähestysmiskieltoa!
Ai niin - eihän se koskenutkaan heitä - vain meitä!!

Tuhannet kuvat kertoo tästä seikkailusta enemmän kuin sanoin osaan...
Sain ne muuten vihdoin tänään vasta käytyä läpi - tallennettua halumani ja poistaen kymmenet, ehkä sadatkin liki samanlaiset. 

Yksi ikimuistoisin seikkailumme ikinä

- vaikka ei reisuja voi koskaan verrata toisiinsa!!
Mieluummin vain laulun sanoin päättää tämä postaus:
"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, 
se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa..."

Onnellinen, että sain itseni inspiroitumaan jälleen näiden pikku skräppien kimppuun...
Ukkokulta katsoi nuorten Leijonien peliä ja minä katselin kuvia...

Itseänikin inspiroidakseni käynnistän myös
ABC-Skräppihaasteen facen Skräppääjät ryhmässä

https://www.facebook.com/media/set?set=oa.1416798719260762&type=3
jos Skräppäys-kärpänen puraisee, niin tule mukaan ryhmään...

Ei liene kellekään epäselvää miten vietän viikonlopun...

Lokoisaa Loppias viikonloppua omien mielipuuhienne parissa!
Olisipa kiva lukea mitä ne on?