"Asunto"esittely Mongolialaisittain

Hymyilyttää yhä tämä Ukkokullan asuntovälittäjä kuva:
"Tervetuloa meidän jurttaan!"
Tai itseasiassa geriin, kuten Mongoliassa telttoja kutsutaan. 

Gerejä oli pienistä Hobittiovistaan
(joihin allekirjoittanut 174cm jättiläinen iski aina päänsä)
ulkoavaruudesta tipahtaneen näköisiin igluihin etuterassein ja ilman. 

Me yövyimme viidessä eri telttaleirissä ja kaikki olivat hyvin erilaisia.

 

Tyypillistä kuitenkin oli, että ne sijaitsivat jonkin vuorijonon suojassa/läheisyydessä
ja vuorethan houkuttivat aina(kin meitä) samantien kapuamaan. 

Huipulle kavuttuamme valkoiset "hobittikylät" näyttivät entistäkin pienemmiltä.

Yöllä ja kuutamossa telttaleirit näyttivät mystisiltä
- taigan maisemissa oli todellakin taikaa.

Keskiössä oli "kattoikkuna" - josta osuvasti hohti kirkkaina öinä tähtitaivas 
Myös kaminan hormi johti "kattoikkunan" kautta ulos...

Lämmitykset vaihtelivat suloisista ja tunnelmallisista kaminoista
sähköpattereihin ja olipa yhdessä lattialämmityskin. 

Vuoteita oli tyypillisimmillään 3 - 4. 

Osaan teltoista oli jälkikäteen restauroitu lisäämällä mukavuuksia,
kuten wc/suihkutilat.
Näistä jurtista oli poistettu vuode tai pari.

Rahalla saa ja hevosella pääsee...
edullisia olisivat olleet luksus-geritkin, mutta....

meidän tyyliin sopii vaatimattomuus ja halvimmat majoitukset.
"Säästyneet" rahat sijoitamme mieluummin fillareihin, 
seuraavan seikkailun lentolippuihin ja niin edelleen...

Tästä reisusta tuli todella budjettimatka
- lennon myöhästyminen ja jämähtäminen Istanbuliin teki sen,
että saamme korvausta toisen lentolipun hinnan verran...
- mihinhän sitä seuraavaksi lähtisi seikkailemaan. 

Majoituimme siis kaikista edullisimpiin gereihin. 
Leirintäalueilla oli tosi fiksut yhteiset hygieniatilat, respa ja ravintolapalvelut. 

Yöt olivat jo syyskuun lopulla viileitä - mittari laski aamuöisin lähelle nollaa.
Päivälämpötilat nousi parina päivänä yli 20,
mutta tyypillisimmillään pysyttelivät 14-18 paikkeilla.
Täydellinen lämpötila fillaroida ja kavuta.

Illalla oli aivan ihanaa käpertyä paksun ja painavan peiton alle
Suomi-pipoissa nukkumaan, kuin pienet possut!!
Tuttua meille - pakuelomme olosuhteet
muistuttavat itseasiassa paljonkin Nomadielämää, hih!!

Valkoisia "tattikyliä" keskellä ei mitään

Uskomattoman upea kokemus jo majoitukset, saati ympäristö, luonto.

Luonnon värileikit eriaikaan vuorokaudesta

Mongoliaa voi suositella suurella ❤️!! Meiltä jäi sinne palanen sydäntä!

Ruskaretki Mongoliaan

Ruskaretkemme 2024 suuntasi Mongolian aroille,
aistimaan taigaa ja tundraa niin trekaten kuin fillaroiden.

"Mutka" matkassa pysäytti meidät pariksi päiväksi Istanbuliin.
Sillä sairastapauksen vuoksi lentomme Helsingistä
nousi ilmojen teolle 4h 50min myöhässä.
Mikä tarkoitti sitä, että päivän ainoa lento Ulan Batoriin meni
ja seuraava olisi vasta ylihuomenna - yölentona!

Eihän sekään huono asia ollut,
sillä Istanbulissa olimme olleet viimeksi 1986.

Pari päivää "rauhoitti" meidät tutkimaan sateista kaupunkia.

Siellä se siintää, Euroopan ja Aasian yhdistävä 
upea Bosborinsalmen ylittävä Dardanellien riippusilta.
Epävakaisesta säästä huolimatta voisin tehdä postauksen Istanbulistakin
- mutta mieli vie niin lujaa takaisin Mongolian maisemiin ja tunnelmiin,
että jätän ajatuksen Istanbulista myöhemmäksi.

Mongolian nouseva aurinko otti meidät näin upeasti vastaan
jo pilvien yläpuolella ennen uutta päivää.

Pääkaungin tutkimisen jätimme loman loppuun - jos olisi aikaa!

Ukkokulta naureskeli, että emännän perässä ei meinannut pysyä
- kun se innostui päästessään luontoon - neliveto oli kieltämättä päällä!!

Myönnettäköön, että näitä Gorkhi-Tereljin kansallispuiston maisemia
ja kultaisina hohtavia vuorenhuippuja odotimme seikkailulta eniten.

Vaikka korkeudet eivät vieneet kuin liki kahteen kilometriin
- niin reitit olivat ihanan monipuolisia laskeutuen välillä syvään solaan.

Solasta puolestaan sai katseellaan etsiä ja miettiä
mistä pääsisi ylittämään seuraavan kivisen nyppylän päälle...

 ja sen jälkeen toivottavasti vielä takaisin tuolla alhaalla siintävään leiriin.

Muutaman (korppi) - no ei sentään,
vaan maakotkan katsellessa ihmisten omituisia touhuja.

Heille vuorilla seikkailu oli niin paljon helpompaa.

Ja jälleen kerran - oli niin paljon helpompaa päästä ylös...
kuin tulla sieltä alas.... trekatessa!!

Fillareilla se olikin sitten toisin päin
- mutta niistä huiputuksista sitten toisella kertaa!!