Triatlonin toinen osuus, melonta jäi kyllä murto-osaksi suunnitellusta.
Ensinnäkin porukka oli niin innoissaan pyöräilystä,
että eihän meitä meinattu saada lainkaan lopettamaan.
Alunperin tarkoitus lienee ollut, että fillaroimme rantaan saakka ja sieltä melomme seuraavaan majapaikkaamme Malawijärven suurimpaan saareen Domwe Islandille.
Pimeässä tuo kolmen kilsan matka... olisi ollut ihan mahdoton.
Ihan kaikkeen eivät meitä päästäneet ja hyvä niin.
Saareen saavuttaessa oli pilkkopimeää, eli vasta aamulla paljastui millaisessa teltassa ja millaisessa saaressa sitä oltiin ja saataisiin olla vielä toinenkin yö ja päivä.
Kyllä nukutti makoisasti
- enemmänkin meren aalloilta kuulostava loiske suorastaan helli unta.
Malawijärvi, eli Njassajärvi on itä-Afrikan hautavajoaman eteläisin
ja Afrikan kolmanneksi suurin järvi.
Kokoa komeat 560km ja leveyttä 75km.
Se on maailman yhdeksänneksi suurin järvi
ja siinä on enemmän kalalajeja kuin missään muussa järvessä koko maailmassa.
Kuuluisimpia ovat
Malawijärven ahvenet kaikissa väreissään
ne ovatkin levinneet ympäri maailmaa suosittuina akvaariokaloina.
Snorkkelointi olisi ollut varmasti kiehtovaa, mutta halkiomadot rajoittivat innostustamme
- bilhartsian mahdollisuus ikävä kyllä todella suuri.
Toisaalta aallokko ja virtaukset osuivat päiviimme myös niin voimakkaina,
ettei meitä päästetty edes kajakkeihin ennenkuin iltapäivällä.
Jos vedenalainen tutkiminen jäikin pikaiseen pulahdukseen
ja kajakointiin, niin saaressa riitti kyllä tekemistä ihan maan päälläkin.
Upean Bao bab puun varjossa oli aiva loistava kuntosali
- nuo maassa olevat valkoiset painot (kiviä) ei inahtaneetkaan penkistä
- maastavetona sain ne sentään nousemaan.
Oma body pumpit vetäistiin pariinkin otteeseen
Auringonlaskua piti tietysti päästä Kapuamaan yhdelle korkeimmista kallioista
Saaren korkein kohta (n. 400m järven pinnasta) oli kuitenkin huiputettava päivällä valoisan aikaan
- sillä pimeys oli todellinen pimeys, kun aurinko laski klo 17.55
Öitä valaisi täysi kuu
- se helpotti mm. öisiä puucee käyntejä... sillä sinne oli matkaa,
mutta kyllä oli hieno
- hienoin koskaan näkemäni komposti-vessa.
Eli Malawille saakka piti mennä löytääkseen luxus-puucee.
Muut Malawin vessat olikin sitten reikiä lattiassa ja olipa yhdellä vuoristomajalla vain riu' ut!!
Auringonnousut olivat ihanan utuisia, pumpulipilvet vaihtoivat väriä kaikissa pastellinsävyissä.
Ihana ruokailupaikkamme oli rantakallioiden ja -kivien päällä.
Paratiisi
Meidän melontataidot eivät ilmeisesti vakuuttaneet edellisenä päivänä
- sillä meidät istutettiin taas paattin tuolle kolmen kilometrin paluumatkalle.
Eli Triatlonin melontaosuus oli kyllä vain parin tunnin kruisailua
- helpolla selvittiin ja nähtiin sentään kunnon melontaa paikallisten tapaan matkalla.
Kalastajien taituruutta saimme matkalla ihailla niin veneellisten kuin upean upeiden siivellisten taituruutta napata aamupala suoraan järvestä.
Näiden endeemisten komeuksien nimet ei tietenkään jääneet mieleeni
- eikä tuo Google lenskään nyt näytä kaikkea tietävän...
Palanen sydäntä jäi Domwen saarelle!
Kaikki postaukset Malawilta:
