Tää päivä mennään vaan…

Tää päivä tosiaan mentiin ja kruisailtiin vaan…

Pohjoispuoli saaresta oli jo tutkittu tarkoin! 

Olimme palanneet takaisin etelään Itärannikolle: Kamarin kylään,
jossa olimme jo yhden yön juuri lennettyämme nukkuneet.
Siitä käsin oli helppo suunnistaa etelän valloitukseen. 
Alunperin haaveissa oli sähköavusteiset maastopyörät
- niitä en löytänyt kuin yhden paikallisen matkatoimiston kautta..
vuokrat 2h, 4h tai 6h ja tuo 6h hinta oli 119€/pyörä... klups... anti olla!
Mönkkärivuokrausta sen sijaan joka kadunkulmassa ja tämä upea neliveto vuorokaudeksi 45€!

-niin ei muuta kuin etelää valloittamaan!  Santorinin Itäisimmässä eteläkärjessä Farosissa komeilee yhä vanha majakka. Sen sijaan Majakan vieressä  kohoavalla vuorella ollut kalkkipatsas on enää valkoisena kumpareena vuoren huipulla!

 Siinä kävellessä sait aikaan valkoisen pölypilven! 

Tänäkesänä innostuimme valloittamaan majakoita enemmänkin,
niin ehdottomasti tämä oli yksi ”Täytyy nähdä” paikka! 

Eteläkärjen kallioiden kätköistä löytyi luolia, uskomattomia kallioita,
joita on ihan mahdoton kuviin vangita! Yritän aina kuitenkin…

  

Kyllä sieltä joku luolamieskin vilkuttelee

Ja arvatkaa vaan, kun kyseessä on tuo ihana ”luolamieheni”-niin ajeltiinko me teitä pisin?
Ei tietenkään-!!
Mönkkärit on kuulemma tehty just rannoille, hiekalle ja vaikeisiin/vaihtuviin maastoihin!
Ja olihan se niin!!!

Onneksi vuokrattiin kunnon neliveto!

Omintakeiset reittivalinnat johdattivat meidät kyllä tälläkin reisulla mitä uskomattomimpaan paikkaan-eroosio-rannalle! Sai elää kuin ”Kiviset&Soraset” leffan maisemissa! Aivan uskomaton paikka! 

Yritin napsia suorastaan huikeasta kivikylän läpiajovideosta näyttökuvia
-mutta tämä reitti on ajettava -todellisuus ei mistään kuvista avaudu! 

Yksi niitä elon WAU-kokemuksia!

Kruisailimme tietysti myös muut eteläkärjen rannat-joita löytyikin kaikissa ”väreissään”
ja osuvin nimin:

Gold-, White-, Black- ja Red-beach!

Uikkaritkin kulki koko päivän mukana mönkkärin boxissa, mutta kyllä ilmavirta viilensi sen verran varsinkin jylhissä korkeuksissa ajellessa-ettei muuta viilennystä tarvinnut ja malttanutkaan!

Tankata sentään maltoimme niin mönkkäriä (kilometrejä kertyi reilut 80) kuin itsemme oikein perinteisellä kreikkalaisella ruoalla Panorama-ravintolassa eteläisen Calteran reunalla!

Tuskin kaloreita muutoinkaan paljon aivan ihanassa mousaka-kapris-tomaattipallerois ateriassa oli

mutta ne takuuvarmasti kului, kun näimme kallionkielekkeeltä alas johtavat portaat!! 

Suorastaan kutsuivat, joten pakkohan ne oli lähteä ensin laskeutumaan ja tyrskyihin vähän kastumaankin! Ylöspäin tullessa hengästyksen lomassa laskettiin, niitä oli 237!

Huikea paikka tämäkin-kuten koko päivän seikkailu välillä teillä tietymättömillä ja nimenomaan niillä!! Löytyi taas elämyksiä, joita ei googlekaan meille ennakkoon osannut kertoa! 

Tämä on juuri parasta tuon rakaan siippani kanssa kanssa seikkaillessa!❤️
Uteliaisuutemme johdattaa meidät ennalta-arvaamattomiin kokemuksiin/maisemiin!

Auringon alkaessa laskea mailleen suuntasimme kohden Kamarin kylää
-viimeiset serpentiinitien kilometrit tarvittiin jo ajovaloja!

Mummo&ukko otti vielä kylän rantaraittia yhden kruisailukierroksen…

 niinkuin ennen vanhaan-hih-olipa ihana päivä!