
Santorinin pohjoisin Calteran reuna todella vetää magneetin tavoin kuvaajia, ihailijoita picnic eväineen tuota täydellistä auringonlaskua odottamaan! Tuolla tungoksessa mekin piipahdimme muutamat kuvat ottamassa-minä olen se, jolla on kädet pystyssä-löydätkö?

Se miten aurinko väritti valkoisia taloja kuin kaikissa sateenkaaren hennoissa pastelliväreissä oli jotain aivan ihmeellistä! Once a lifetime-tai no ei… me otamme tämän ainakin huomenna vielä uusiksi ja itseasiassa omalla kattorerassillamme ilman tungosta!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!