torstai 17. heinäkuuta 2025

Kytäjälle kahta kautta


Lomaa ei ollut enää paljon jäljellä,
joten fillarinkiilto silmissä tutkailtiin lähimaastoja.
Kauas ei haluttu,
koska vaatisi istumaan enemmän pakussa kuin satulassa.

Iloksemme vanhoilta kotikonnuilta
 löytyi ihan merkitty fillarireitti PikkuPässi 
Kytäjän kartanon kukoistuksessa 1907-1908
 silloinen omistaja Hjalmar Linder
rakennutti Hyvinkäältä Kytäjälle 
kartanon omiin tarpeisiin kapearaiteisen junaradan.

Rata kulki jopa kartanon pihan kautta.
Myöhemmin rataa jatkettiin ja se yhdistettiin
Pyhäjärven ruukille, 
Högforsin tehtaille aina
  
Karkkilaan saakka.  

Kartanon traaginen historiaa oli hämärästi takaraivolla
- mutta tulipa nyt lueskeltua tarkemmin.  
Oikeastaan kenenkään omistuksessa
se ei ole onnea ja autuutta suvulle tuonut.

Toivotaan, että "kartanon kirous"
katosi sen purkamisen (2023) myötä.

Nykyisen Laakkosen perheen omistuksessa
alue on herännyt uuteen vetovoimaiseen kukoistukseen
- lomailijoita oli mukavasti nykyaikaisin aktiviteetein.  

Upeasti kunnostettu Kartanon Talli
tarjoaa tilat vaikka mille pidoille
- modernit vuokrahuvilat majoituksen
ja läheinen golfkeskus oli hellepäivänä ihan veronaula. 

Meidän tarpeisiin vanha junarata tarjosi mitä parhaimman aktiviteetin
- polkaista vanhaa ratapohjaa
ensin Karkkilasta Kytäjänjärven ympäri.

Suoraa tietä - ja suoraa tietä
- ei ees mäkiä matkan varrella.


Osittain oli päässyt ratapohja kasvamaan hieman umpeen
ja fiilis oli polkiessa, että kaislikossa suhisee...

Monipuolinen reitti tarjosi toiseenkin lauluun reitin
"Käyn ahon laitaa....
oli kyllä päällä paitaa
ja olisi varmaan saanut olla pidempää lahjettakin
- sillä punkit varmaan viihtyy samoissa puskissa...
Tarkistuksen jälkeen ei onneksi löydetty yhtäkään...


Veden äärellä polkeminen on kyllä todella energisoivaa!

Kuten otsikko jo paljastikin,
niin Kytäjällä tuli kirjaimellisesti
"Pyörähtettyä pyörillä" pari kertaa.

Ensin Karkkilan suunnasta Pikku Pässin ratapohjaa
ja toistamiseen Hyvinkään "Alpeilta" - eli Sveitsistä.


Vanha kotikaupunki, 
jossa Sveitsin rinteet tuli 
80-luvun lopulla varsin tutuiksi. 
Tosin 4 renkaan (vauvanvaunujen ja kaksosrattaiden) kera.
Kuopus iltatähtemme onkin syntynyt täällä lännessä.


Pari "Taikaviittaa" takaapäin
tekemässä sitä....
mistä eniten nauttivat,
eli polkemassa! Ja tällä kertaa
niin rakkaissa maisemissa!


Kulomäen (laskettelurinteen) kaivauksille
piti myös polkaista nostalgisoimaan.
Hiihtohissistä olisi ollut apua ylös
- sillä taluttamiseksi meni!
Laskettelurinteiden korkeus on 30-vuodessa
noussut todella paljon - ja nousee yhä....




Ihan parasta on Seikkailla fillarein...
vie muistoihin, vie uusiin uskomattomiin maisemiin...

Vaikka välillä vaatii huoltoa...
ja välillä vaan ihaillaan upeita paikkoja...
tai pahkoja... vai mikähän tuo onkaan?

1 kommentti:

  1. Tuollaisissa maisemissa, tasaisissa ja mäkisissä, on kyllä kelevannu polkea. En voi kuin kuvitella, miten olette retkistänne nauttineet.
    Hih, miekin tutkin tänään historiaa ja löysin Pässi-veturin tarinan, joka liikutteli runkoja täällä meillä päin metsäradalla.

    VastaaPoista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!

Näitä on luettu ja tutkittu eniten

Kytäjälle kahta kautta

Lomaa ei ollut enää paljon jäljellä, joten fillarinkiilto silmissä tutkailtiin lähimaastoja. Kauas ei haluttu, koska vaatisi istumaan enemmä...