Neitoja Kustavin kallioilla,
Spaunan luontopolulla on elokuun loppuun saakka
jälleen mielenkiintoinen näyttely!
jälleen mielenkiintoinen näyttely!
Ulkotaide on kyllä mieluisaa.
Tämän näyttelyn vuoksi pakun nokka suuntasi juuri Kustaviin.
Siellä on poljettu jo parina kesänä - mutta löytyipä uusiakin polkuja.
Rehellisyyden nimissä oltiin välillä eksyksissäkin - hih...
Rehellisyyden nimissä oltiin välillä eksyksissäkin - hih...
Olga Laineen "Keinukaruselliin" olisin kyllä halunnut ihan keinumaan.
Tykkäätkö sinä keinua?
Kuviin en onnistunut vangita keinukarusellin spiraalimaista muotoa ja laajuutta.
Neljässä korkeassa männyssä oli eri tasoissa spiraalin tapaan liki 20 keinua...
alimpaankaan en yltänyt...
Meri ja tuuli olivat antaneet oman säväyksensä kankaita sisältäviin teoksiin.
"Sail in light" 3 kangasta olivat kyllä niin-niin solmussa... yksi repeytynytkin!
Joten otin vapauden avata niitä edes vähän enemmän muistuttamaan teoskuvaa netistä.
Onhan näyttely ollut avoinna jo kesäkuun 8.päivästä.
Joten otin vapauden avata niitä edes vähän enemmän muistuttamaan teoskuvaa netistä.
Onhan näyttely ollut avoinna jo kesäkuun 8.päivästä.
Myrskyluodon Maijamainen olo tuli luodolla,
teoksesta "Asuin ennen täällä"
teoksesta "Asuin ennen täällä"
Kiitos-kyltti taiteeseen on helppo yhtyä!
Kylttejä kohdistuen luotoon löytyi paljon kaarnasta lähtien!
Omat kiitokseni sanon laajemmin koko luonnolle,
vedelle, taivaalle, metsälle puineen, kallioille, kiville, hiekalle ja sammaleelle.
Voisihan tuota luetteloa jatkaa...
Parasta ulkoilmaelossa on kuitenkin kaikki yllätykset, näkemättömät paikat... vaikkapa se edellisen postauksen nokkostie...
koskahan sitäkin oli viimeksi joku (ennen meitä) kulkenut??
Leikittelen usein ajatuksilla, että osaisipa puut, kivet ja kalliot puhua...
mitä kaikkea ovat nähneet, kokeneet?
Onko sulla joku tietty puu, kivi tai muu luonnonkohde, jolle olet kehittänyt tarinan
- tai haluaisit kehittää ja kertoa meille muillekin?
Keinukarusellissa todennäköisesti maltillinen vauhti :D
VastaaPoistaOi sinne kun olisi päässyt - rakastan keinuja...
PoistaMinä en ole niinkään tuollaisen ulkotaiteen ystävä vaan pidän enemmänkin siitä, että luonto luontona . Mutta jos taide saa ihmisiä enemmän upeaa luontoa ihastelemaan niin silloin se on tehnyt tehtävänsä. Tosin tuo kallion merenneito on tosi upea :-).Ja niin merentuoksuisia kuvia ...aaah :-).
VastaaPoistaTotta - luonto luo taidetta itsekin ja se on kyllä kaikkein parasta!! Ajattelen samoin - että jos tällaiset vaihtuvat ja luontoa rasittamattomat näyttelyt saavat väkeä luontopoluille - niin ovat hoitaneet tehtävänsä...
PoistaMerenneito on upea ja näköjään kestänyt tuulet ja pysynyt pystyssä. Minulla ei ole omaa tarinaa, vaan kuultu tarina: Lapsuuden kesäpaikkamme oli Porvoon saaristossa. Siinä aika lähellä oli meressä iso kivi, jota sanottiin Runebergin kiveksi. Runeberg olisi Porvoossa asuessaan soutanut siihen kalastamaan. En usko: matka on aika pitkä ja sen varrella on monta muuta mahdollista kalastus- tai onkimispaikkaa. Miksi hän olisi juuri tuolle kivelle asettunut. Mutta tarinaa voi aina kertoa.
VastaaPoistaMinäkin olen käynyt Runebergin kivellä... ja uskonut täysin siihen soututarinaan, hih...
PoistaMelontavuosilla ja -retkillä tuli nähtyä monta upeaa paikkaa, joista riittää tarina jos toinenkin.
VastaaPoistaYksi hienoimmista paikoista on kuitenkin Kihniön (Parkanon) Kaidatvedet ja sen rannalla oleva Messukallio. Messukallio on upea vesiltä katsoettaessa, mutta minunkaltaiseni höpöttäjän se sai hiljaiseksi, kun sinne maitse Parkanon Metsämuseolta Käpykintukan polkua pitkin kävelimme.
Metsämuseolla käymisestä puolestaan olisi ihan se "perinteisen Pöllömäinenkin" tarina...😂😂 Ja siellä Kaitojenvesien toisessa päässä jossain, on pohjassa yhdet aurinkolasini..
Oih, eikös Messukalliokin olen siellä Kaidatvesien varrella? Fillaroitiin siellä kieli keskellä suuta pitkospuita sateen jälkeen - mutta upeaa erämaatunnelmaa ei unohda. Vesiltä käsin sulla vielä upeammat näkymät...
PoistaHih.. mitähän kaikkia aarteita niistä(kin) vesistä löytyisi - monta tarinaa...
Kyllä vain, Messukalliolta on suora pudotus Kaitoihinivesiin (mitenkähän tuo oikeasti taivutetaan), mutta maitse sinne on mentävä joko Metsämuseon ja Kintukkapolun kautta - tai kuten ehkä te, omia polkujanne.🥰
PoistaIsäpuoli on kotoisin Kihniöstä.
Upeaa taidetta, taidokasta tekemistä.
VastaaPoistaKaikille avoimet näyttelyt - ihanan paljon oli koiranulkoiluttajia...
PoistaNyt on sitten käyty tämmöisessäkin näyttelyssä, kiitosta vaan. Minun luontokohteeni ovat hajallaan pitkin Suomea. Ehkä se rakkain oli suuri siirtolohkare mummulan pihassa. Mummula on myyty aikoja sitten vieraille ihmisille (yritin minäkin sitä paikkaa ostaa Vanhan herran kanssa, mutta äitini päätti toisin, hymph), joten en edes muistella, ettei tule itku.
VastaaPoistaKiva kun tulit mukaan näyttelyyn...
Poistaja yhdyn täysin, että luontokohteita ja niihin jätettyä sydämenmurusia/-palasia on ympäri Suomea, ympäri maapalloa...
Onneksi on iso sydän, mistä riittää ripotella...
Siirtolohkare... wautsi... niitä innostuimme bongaamaan covidin aikoihin... saanko olla utelias ja kysyä missäpäin oli rakas mummulasi ja HARMI, ettei se siirtynyt jälkikasvulle tahtotilasta huolimatta!!
Löytyi teille sopiva ULKO ilmanäyttely :)
VastaaPoistaJuu - nämä onkin ainoita, joihin munt saa "sisään"😂
Poista