Viimeiset Ässät ”hihasta”

Viimeiset Ässät vedetään hihasta...
eli Senegal, Singapore ja Sri Lanka

Senegalissa seikkailimme samalla kertaa kuin naapurimaassa Gambiassa

Rakastin Senegalin luontoa, sen jättiläismäisiä elefantin jalkaisia puita,
mangrovemetsiä ja -suistoja.
Vaaleanpunaisia auringonnousuja ja hassua/julmaa sarvikuonoa Keviniä, joka oli naaraansa tappanut!
Ilman Keviniä safariajelu sen sijaan oli aivan onneton verrattuna Serengetin alueisiin,
joista kuvia Kenian postauksessani.
Se oli lähinnä selviytymistä kauhean heinäviidakon läpiajosta jeepillä
pienten kärpästen näykkiessä ihoa jokapuolelta - aurinkolasit sai onneksi silmien suojaksi!! 

Singaporessa pidimme ns. lepotauon matkalla Oceaniaan.
Sieltä kautta ne lennot sujuvimmin Suomesta saa.
Vain yhden yön pysähdys, mutta aika mukavasti siinäkin ehti pintariipaisun ottamaan irti.

Kadut olivat täyttyneet Thaipusam-kulkueista;

aivan käsittämätön juhla ja ne rakennelmat, jotka lävistyksin olivat kantajiensa kehoihin kiinnitetty!
Auts-auts-auts....
Tämä oli todella kerran elämässä kokemus, joten googlatkaa Thaipusam.

Kulkueista selvittyämme tiputimme rinkkamme majapaikkaan ja jatkoimme suoraan Singaporen mielettömään Kasvitieteellisen puutarhaan

ja sen Orkideaosastoon - sitä olisi voinut tutkia koko päivän tai kaksikin....
mutta olihan se ehdittävä vielä kuuluisaan Raffles hotelliin 
nauttimaan aidot Singapore Slingit

Seuraavaan päivään jäi itse kaupunkiin tutustuminen ja herra Rafflesin "moikkaaminen".
Hän on perustanut koko kaupungin/maan.
Päivä oli pitkälle sumuinen, joten kuvat ovat mitä ovat... mutta muistoja herättävät silti.
Illan kruunasi näkymät GuocoTowerista, mieltön ostoskeskus jossa oli oikeasti pidettävä Sporttracker päällä, ettei eksy ja ennättää vielä illan lennolle.

Sri Lankan matkamme teimme juniorimme harrastuksen, leijasurffailun merkeissä.
Se harrastus onkin tuonut elämäämme paljon tuulisia rantoja ja mielenkiintoisia kokemuksia,
kuten Beruwelassakin.
Liekö uudenvuoden raketeista jäänyt rannalle joku kipinä, vai mikä suorastaan sai
uudenvuoden päivänä pojan leijan "räjähtämään" - yli kymmensenttinen aukko, johon ei 
rantasurffareiden "Jeesusteipit" auttaneet kuin hetken...

vaan yksi surffari tiesi ompelijan, joka oli monta leijaa pelastanut sitten tsunamin....
eli muuta kuin ahtaaseen tuk-tukiin ja ties minne "hornantuuttiin" ajoimme...
Leija kainalossa ja kyllä vain oli niin taitava "Singerin-käyttäjä"
(poika seurasi silmä tarkkana vieressä pelon sekaisin tuntein).
Ompelija laittoi jotain omituista mustaa tököttiä, kuin pikeä ja sitten sur-rur-sur-rur....
se leija on siitä kohtaa ehjä vieläkin ja antoi jatkaa kiteilyä koko loppuloman...
Ehkäpä pisimmät siivut, n. 24 km rantaviivaa... ja mitäs muuta äiti teki kuin kuvasi!!

Ja ehdittiin paljon muutakin kuin surffata, tutustua paikallisiin eläimeen kirjaimellisesti 
"kädestä pitäen" ja Snooker-mestaria alkoi paikallinen goutsi pojastamme koulimaan
- Jeren löysi joka ilta hotellin kellarista, saattoivat pelata useamman tunnin

Sri Lankan seikkailu oli kyllä muutoinkin Seikkailu Isolla ÄSSÄLLÄ.

Paikallisjuna oli todella kätevä tapa tutkia länsirannikkoa ja matkanvarrella näki kyllä rannikon
ja Tsunamin jälkeistä elämää tai sen rakentamista takaisin todella AIDOSTI ja läheltä. 
Majailimme Bentota-Beruwelan alueella ja eteläisin, jossa surffailimme oli Hikkaduwa.
Tsunamin jälkeen valtio kustansikin kansalaisille ompelukoneita, joilla "rakentaa" takaisin elinkeinoaan... kyllä me osuimme jälleen kerran niin aitoon/oikeaan kokemukseen leijoinemme. 

Pohjoinen puolisko jäi tutkimatta, sillä kävimme vain pääkaupungissa Colombossa saakka.
Se onkin elämässämme yksi hurjin päivä...
nappasimme tuk-tuk diilin jo juna-asemalta koko päiväksi.

Ja kyllä paikallinen tietää minne kannattaa viedä ja mitä näyttää...
liikenteen runsaus ja isojen kuorma-autojen välissä välillä kahdella renkaalla huristeleva tuk-tuk sai kyllä rystyseni valkoiseksi... oli pakko pitää mutkissa kunnolla kiinni!
Elämämme parasta vuoristorataa ja huvipuistoa muutoinkin useamman tunnin ajan...
tuon päivän me kaikki kolme muistamme ikuisesti!!
Ei siinä vauhdissa renkaatkaan kestäneet, niitä piti paikata kahteen otteeseen.
Nyt naurattaa, silloin välillä pelotti... mutta hauskalla tavalla!!