Yhä isommalle kivelle; Sibebelle

Maailman toiseksi suurin kiven järkäle Sibebe rock = monoliitti
 kohoaa "Kalju päänä" (tuttu silläkin nimellä, Bald rock) 
350metriin Mbuluzijoen laakson yläpuolelle. 

Maapallomme suurin graniittiplutoni löytyy Australiasta, Uluru
- siellä tarvottiin 9-vuotta sitten 2017
- silloin ei vielä fillareita "oltu löydetty" seikkailuihimme. 

Kivet ja kalliot ovat kyllä jostain itsellekin
tuntemattomasta syystä kiehtoneet aina.
Covid-vuosina bongailtiin ahkerasti Suomen
suurimpia ja erikoisimpia siirtolohkareita.
Lapsenlapset keksi niistä lukuisia jättiläistarinoita. 

Kuusi suurinta oli jotenkin huvittavatkin, kun 
liittyivät ihan omaan "LÄHI"-eloon 
ja silti ei  oltu niissä aiemmin käyty. . 

Turussa oli helppo bongata 1. ja 3.
Kukkarokivi ja Kärsämäen Pirunpesä.
2. Ilveskivi Pohjanmaalla, ystävät asuvat ihan nurkilla, 
eikä olleet hekään käyneet aiemmin.
Ystäviä kun sai tavata silloin vain ulkona.
4. Tervolankirkko kotikonnuilta Savonlinnasta 

Äitikin asui silloin vielä siellä, 
eikä ollut kuullut koko paikasta.
5. Kuurnan lohkare Kontiolahdella
Poika opiskeli Joensuussa
ja sen myötä meillä oli "lomaosake"
koluta kunnolla vaara-Suomen ihania luontokohteita. 
6. Kummakivi Ruokolahdella, 
ihan ystäviemme mökin lähellä.
He sentään olivat siellä jo käyneet.

Lukuisten kivenjärkäleiden perässä 
 on maailma kiehtonut näiden bongausten jälkeenkin. 

Mutta yksi on yhä piilossa Sipoon korvessa.
Erikoisesti rapautunut rapakivigraniitti, 
joka muistuttaa muodoltaan...
No joo... antaa olla,
että pysyy siistinä kieleltään tämä blogi.
Jos ajattelee luontoa,
niin mikä Sinua siellä kuljettaa?
Mikä on se syy pukea ylle ja lähteä ulos?
Tutuissa maisemissa hapensaanti/liikunta, 
mutta millaiseen ympäristöön/maisemaan
askeleillasi silmäsi viet, jos voisit valita?

Oma vastaus taisi jo pitkästä höpinästä selvitä; 
kivet, mutta kyllä myös vedet!

Mutta jos alan nyt niitä luetella,
niin ei koskaan päästä tuonne 
Sibebe rockille, joka oli siis toinen syy,
miksi Eswatiniin on mieli kaihonnut jo 14-vuotta

Kyllä nostan hattua, jopa kypärää niille,
jotka tarpovat koko matkan trekaten.  

kuva Mbuluz Rotary Club

 Mbabane-Mbulizin Rotareiden jo vuodesta 2004 järjestämä
Sibebe Survivor varainkeruukävely kokoaa yhteen
vuosittain heinäkuun viimeisenä sunnuntaina 
tuhansia vaeltajia/kävelijöitä ympäöri maailmaa.

Minä samalla polulla, ihan yksin
- tai no, kaksin!

Ketään emme nähneet 8½ tuntia
kestäneen valloituksemme aikana
muutakuin Sibebe lager tankkauksella
Sibebe resortilla

Suorastaan käsittämätön keidas = kangastus
keskellä nousua.

Näin energisinä alkoi huiputus,
jonne resortilta vie kävellen n. 1½-2 h
Kyllä meilläkin kesti saman.

Tähänkin meni aikaa, kun piti oikein 
"mallikansiota" kuvata!

 
Resortilta onnistui vielä polkaisten liki pari kilsaa 

kiviä kääntäen ja hienätupsujen ratistessa renkaiden alla. 



Huipulta valuvan veden vuoksi
kallion liukkaus pakotti taluttamaan

lopulta oli luovuttava pyöristä kokonaan,
kun järkäle nousi kirjaimellisesti pystyyn. 

Huipulta avautui 360asteen panorama näkymät 
Mbuluzijoen laakson kyliin ja 
koko Highveldia ympäröivään luontoon

 
Linnut, te näette kyllä kauas
 ja upeita kokonaisuuksia! 
Joskus tällaisissa maisemissa
kuvittelen itselleni siivet ja päästän
mielikuvikseni liitämään, leijailemaan. 

Jo huipulle pääsy tässä postauksessa kesti kauan,
mutta alastulo ansaitsee oman juttunsa!
 
Sillä se ei todellakaan ollut yhtään helpompaa
- mutta sisälsi jotain ihan uskomatonta...
mm. "sukelluksen" vesiputouksen alle.

Niimoä päätän tämän postauksen mainoslausella:  

"Ei tässä vielä kaikki!"

Aiemmat postaukset Eswatinin elokuisista seikkailuista
14-vuotta myöhemmin
Liikuttavinta
Eläimellistä menoa Eswatinissa
Kivikartan kierros Malolotjessa