meni tosiaan pitkäksi.
Ukkokulta vertasi jo kivenpäiden lukemiseen...
sillä niitä kiviä riitti ja riitti.
Ukkokulta vertasi jo kivenpäiden lukemiseen...
sillä niitä kiviä riitti ja riitti.
"Lukeminen" oli enemmänkin loikkimista,
parkouria yrittäen selvitä
kiveltä kivelle jalkojaan kastamatta.
Pieniä roiskeita ja yhtä kantakosketusta
lukuunottamatta onnistuimme.
parkouria yrittäen selvitä
kiveltä kivelle jalkojaan kastamatta.
Pieniä roiskeita ja yhtä kantakosketusta
lukuunottamatta onnistuimme.
Luonto valoineen ja varjoineen
tarjoili niin interaktiivisen
ja jatkuvasti muuntuvan valoshown
ettei siitä saanut silmiään irti!
tarjoili niin interaktiivisen
ja jatkuvasti muuntuvan valoshown
ettei siitä saanut silmiään irti!






Jotenkin vain oli ihan pakottava tunne
kiipeillä vastarannan kallioilla
ihan viimeiseen auringonsäteeseen saakka.


Villasukista huomaa,
että pakukausi alkaa olla taputeltu...

vielä sitä kuvan verran tarkeni varpaita heilutella.
Kristiina K:n blogissa oli joku aika sitten
postaus asuinpaikkojen lukumäärästä = 17!
Tätä postausta naputellessa tuli laskettua omat työpaikat
ja niitä on muuten 17!!
Kaikkien takapihalla en ehkä
illallista viettäisi tai ainakaan olisi yötä.
Montakos sulla?









Jumalallinen illallinen, kaikki on kuin sadussa ja tuo linna... Elämä on todella kaunista, jos osaa elää sen! Halaus, Andreja!
VastaaPoista