torstai 17. syyskuuta 2026

Illallinen takapihalla


Illallinen vanhan työpaikan takapihalla 
meni tosiaan pitkäksi.
Ukkokulta vertasi jo kivenpäiden lukemiseen...
sillä niitä kiviä riitti ja riitti.
"Lukeminen" oli enemmänkin loikkimista,
parkouria yrittäen selvitä
kiveltä kivelle jalkojaan kastamatta. 
Pieniä roiskeita ja yhtä kantakosketusta
lukuunottamatta onnistuimme.
 
 

Luonto valoineen ja varjoineen
tarjoili niin interaktiivisen
ja jatkuvasti muuntuvan valoshown
ettei siitä saanut silmiään irti!


 - eli myönnetään, ilta meni pitkäksi



Jotenkin vain oli ihan pakottava tunne
kiipeillä vastarannan kallioilla
ihan viimeiseen auringonsäteeseen saakka.

Ja viimeisten säteiden jälkeenkin
Pimeässä rämmimme takaisin pakulle. 

Ei huono "mökki"-maisema!


Villasukista huomaa,
että pakukausi alkaa olla taputeltu...
ei vaiskaan,
vielä sitä kuvan verran tarkeni varpaita heilutella.

Kristiina K:n blogissa oli joku aika sitten 
postaus asuinpaikkojen lukumäärästä = 17!

Tätä postausta naputellessa tuli laskettua omat työpaikat
ja niitä on muuten 17!!
 Kaikkien takapihalla en ehkä
illallista viettäisi tai ainakaan olisi yötä.
Montakos sulla?

1 kommentti:

  1. Jumalallinen illallinen, kaikki on kuin sadussa ja tuo linna... Elämä on todella kaunista, jos osaa elää sen! Halaus, Andreja!

    VastaaPoista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!