Kesäkuun ensimmäinen päivä
heitin koko kesän haasteeksi VARPAAT!
heitin koko kesän haasteeksi VARPAAT!
Heinäkuu loppupuolella,
kun saan aikaiseksi paljastaa
omat varpaat (perinteisellä puskaparkki kuvalla)
Skräpätenkin varvasleiska on tekemättä!!
Mihin tämä kesä on mennyt???
Varpaat ovat olleet kyllä ennätys paljon paljaana.
Viipottaneet lastenlasten kanssa
vesipuistossa, pihalla ja rannoilla.
Melkein siedän jo soralla ja käpyjen päältäkin kävellä
- kuten lapsena.
Kuis herkkähipiäiset sun varpaat on?
kun saan aikaiseksi paljastaa
omat varpaat (perinteisellä puskaparkki kuvalla)
Skräpätenkin varvasleiska on tekemättä!!
Mihin tämä kesä on mennyt???
Varpaat ovat olleet kyllä ennätys paljon paljaana.
Viipottaneet lastenlasten kanssa
vesipuistossa, pihalla ja rannoilla.
Melkein siedän jo soralla ja käpyjen päältäkin kävellä
- kuten lapsena.
Kuis herkkähipiäiset sun varpaat on?
Pakuöitä on ollut luvattoman vähän
aikaisin keväällä villasukat jalassa,
juhannuksena jälkikasvun kera.
Vasta nyt ennätimme tuulettamaan varpaita
neljän yön verran.
Ihana pidennetty viikonloppu
työntäyteisen heinäkuun keskellä!!
Mahtavia puskaparkkeja tarjosi
Pälkäne, Valkeakoski, Hollola ja Hämeenlinna.
aikaisin keväällä villasukat jalassa,
juhannuksena jälkikasvun kera.
Vasta nyt ennätimme tuulettamaan varpaita
neljän yön verran.
Ihana pidennetty viikonloppu
työntäyteisen heinäkuun keskellä!!
Mahtavia puskaparkkeja tarjosi
Pälkäne, Valkeakoski, Hollola ja Hämeenlinna.
Ensimmäisenä päivänä polkaistiin Toijala-Akaa
ja Pälkäneen polut 70kilsaa tutummaksi.
ja Pälkäneen polut 70kilsaa tutummaksi.
Järvien ympäri pieniä metsäpolkuja on ihan paras viilettää!
Näillä seuduin vesistöjä riittää!!
Illalla oli treffit keskimmäisemme perheen kera.
Polkaisuhiet huuhdottiin Pakanrannassa Pälkäneellä
- hiki pintaan tuli myös kiipeillessä.
Ja kyllä pieni risukeitin taipui isommankin sakin grilliksi!!
- Tuhkimotarinan aikaan lähtivät vasta kotiin.
Nyt oli vuorossa mummon&ukon pakuyöt!!
Ukkosrintama uhkana Tampereen seudulla,
joten polkaisimme Valkeakoskelle
- vaikka onhan siellä poljettu aiemminkin.
Ukkosrintama uhkana Tampereen seudulla,
joten polkaisimme Valkeakoskelle
- vaikka onhan siellä poljettu aiemminkin.
Ei kuitenkaan Korkeakankaalla,
joka myös Veikko Hakulisenkin
joka myös Veikko Hakulisenkin
hiihtokeskuksena tunnetaan.
Pyörät pistettiinkin parkkiin,
nämä 401 porrasta nähtyämme.
Palasi elävästi mieleen miten treenasimme
2022-2023Malawille
Mulanje-vuoren valloitusta.
Tunnin treenejä usein kuntoportaissa.
Kyllä on kunto laskenut,
4 kertaa = 52min.
ja kumpikin totesi, että nyt riitti.
Fillarit alle.
Pyörät pistettiinkin parkkiin,
nämä 401 porrasta nähtyämme.
Palasi elävästi mieleen miten treenasimme
2022-2023Malawille
Mulanje-vuoren valloitusta.
Tunnin treenejä usein kuntoportaissa.
Kyllä on kunto laskenut,
4 kertaa = 52min.
ja kumpikin totesi, että nyt riitti.
Fillarit alle.
Ei sekään helppoa ollut,
rinnettä risteili ylös-alas
"VAIN" 5km ja 8km reitit.
Wow - mitkä nousut ja jopa laskut!
rinnettä risteili ylös-alas
"VAIN" 5km ja 8km reitit.
Wow - mitkä nousut ja jopa laskut!
Nostan todella hattua hiihtäjille,
jotka viilettää suksilla ne mustat reitit.
Kuva lainattu Korkeakankaan omilta sivuilta,
sillä en tosiaan pysähtynyt kuvaamaan
- vaan kieli keskellä suuta keskityin pysymään pystyssä.
jotka viilettää suksilla ne mustat reitit.
sillä en tosiaan pysähtynyt kuvaamaan
- vaan kieli keskellä suuta keskityin pysymään pystyssä.
Oli ne silti kaikki kierrettävä.
Siniset ja punaiset reitit olivatkin ihanan leppoisia
ja niiltä ennätimme sopivasti
laavun katoksen alle ruokailemaan,
ennenkuin taivas repesi Valkeakoskellakin.
Huiputettu on, kahdella tapaa!!
Valkeakoskella fillaroidessa on ollut tapana poiketa
Mokkapirtissä Jalluilla,
mutta nyt se perinne jäi välistä
ja pakun nokka taas pilviä pakoon
- Lahden suunnalle lupaili vähemmän ukkosrintamaa.
Siniset ja punaiset reitit olivatkin ihanan leppoisia
ja niiltä ennätimme sopivasti
laavun katoksen alle ruokailemaan,
ennenkuin taivas repesi Valkeakoskellakin.
Huiputettu on, kahdella tapaa!!
Valkeakoskella fillaroidessa on ollut tapana poiketa
Mokkapirtissä Jalluilla,
mutta nyt se perinne jäi välistä
ja pakun nokka taas pilviä pakoon
- Lahden suunnalle lupaili vähemmän ukkosrintamaa.
Stoppasimme Hollolaan,
Vesijärven rannalle.
Vastarannalla Lahti, josta vielä illalla erottui
vesitorni ja hyppyrimäet
Vesijärven rannalle.
Vastarannalla Lahti, josta vielä illalla erottui
vesitorni ja hyppyrimäet
Aamulla ne olivat upean usvan piilossa.
Salpausselän harjuja riittää suuntaan jos toiseen
ja nyt päätimme lähteä tutkimaan sen tuntemattoman puolen.
Harjujen lisäksi oli tarjolla kosteita pitkospuureittejä
Salpausselän harjuja riittää suuntaan jos toiseen
ja nyt päätimme lähteä tutkimaan sen tuntemattoman puolen.
Harjujen lisäksi oli tarjolla kosteita pitkospuureittejä
ja vuosituhannen vattuapajat.
Näitä ihanuuksia oli silmän kantamattomiin
ja ilman fillarimehustamoa
saada ne suht kokonaisina pois mettästä.
Siellä ne on taatusti vieläkin,
sillä jatkettuamme reittiä - tajusimme, ettei sinne pääse lähellekään autolla
ja kukaan ei jaksa kävellä sinne,
tai ainakaan saaliin kanssa enää takaisin.
Olivat nimittäin sellaisten harjujen,
nousujen ja laskujen päässä,
ettei itsekään tehnyt mieli palata
- vaikka villivatut on parasta mitä tiedän.
Tämä oli kyllä yksi niitä
kerran elämässä kokemuksia parhaimmillaan!!
Selvittyämme poluilta lopuksi
Hollolan keskiaikaiselle Pyhän Marian kirkolle
tupsahti keskiaika muutenkin ympärille.
sillä jatkettuamme reittiä - tajusimme, ettei sinne pääse lähellekään autolla
ja kukaan ei jaksa kävellä sinne,
tai ainakaan saaliin kanssa enää takaisin.
Olivat nimittäin sellaisten harjujen,
nousujen ja laskujen päässä,
ettei itsekään tehnyt mieli palata
- vaikka villivatut on parasta mitä tiedän.
Tämä oli kyllä yksi niitä
kerran elämässä kokemuksia parhaimmillaan!!
Selvittyämme poluilta lopuksi
Hollolan keskiaikaiselle Pyhän Marian kirkolle
tupsahti keskiaika muutenkin ympärille.
Siellä oli Keskiaika markkinat
- ohimennen näytti olevan ihan "samoja tyyppejä"
kuin muutaman viikko sitten Turussa.
Taivaan ranta aloitti tummemman taiteilunsa,
joten me jatkoimme polkemista kohti Messilää
ja takaisin pakulle.
Mittarissa oli 72km ja vatut suht ehjinä
ennenkuin taivas repesi.
- ohimennen näytti olevan ihan "samoja tyyppejä"
kuin muutaman viikko sitten Turussa.
Taivaan ranta aloitti tummemman taiteilunsa,
joten me jatkoimme polkemista kohti Messilää
ja takaisin pakulle.
Mittarissa oli 72km ja vatut suht ehjinä
ennenkuin taivas repesi.
Kuuron himmattua saatiin sentään broiskunvartaat kypsymään.
Romattisesti auton ohjaamossa nautittiin
uuden kuuron musiikki taustalla "soiden".
Jälleen matkasuunnitelman jatkot
Ilmatieteenlaitoksen sivuilta.
Hämeenlinna ja Katumajärvi.
Ilmatieteenlaitoksen sivuilta.
Hämeenlinna ja Katumajärvi.
- taivas oli selvästi Espanjan puolella - niin punaiseksi muuttui,
ettei kännyn kuva saanut sitä edes taltioitua
miten upealta se näytti!!
saa jäädä seuraavaan postaukseen!!
Varpaasi ovat saaneet kyllä oikein kunnon tuuletusta :-). Minäkin tykkään kulkea paljas jaloin ainakin pehmeällä nurmikolla ; soratiellä en niinkään :-))).
VastaaPoistaMutta paljon ehtii pitkässä viikonlopussa .Ja mitkä taivaskuvat. Voi hyvä ihme sentään.
Ja ihan meidän kotikulmilla olette matkailleet :-)) tuskin maltan odottaa seuraavaa postausta. Vierailijan silmät kun näkee kaiken paljon paremmin.
Oi oi noita taivaskuvia(kin)! Olettepa te melkoisia sissejä ja retkeilijöitä.
VastaaPoistaLapsena kun juostiin koko kesä paljain jaloin, jalat tottuivat niin, että loppukesästä meidän kodin, rautatieaseman ratapihan isot sepelikivetkään ei tuntuneet missään.
Nuo hämäläismaisemat on aina sydäntä sykähdyttävät, olen Hämeessä syntynyt ja lapsuuteni siellä elänyt. Viime viikolla käytiin vanhoilla lapsuusseuduilla, kirjoitin siitä blogiinikin.
Täällä Kymenlaaksossa on toisella tavalla kaunista, Salpausselän mäntymetsiä ja harjumaisemaa. Silti tulee aina lämmin olo, kun ajetaan Lahden ohi kohti Hämeen mäkisiä maastoja.