Tuulimyllyn asukit

Näin sitä saa pyörtää omat sanansa, 
että seikkaillessamme majapaikoilla ei ole mitään väliä
- kunhan vaan jossain saa levätyksi
ja kerätyksi voimia seuraavaan päivään.

Majapaikoista ei tule kerrottua, eikä kuvattua....

Ai - ei vai???
Nyt kuvattiin vesiklosettia myöten!

Ja vaikka alla oli jo 55,6 kilsaa polkemista,
niin polkaistiin vielä "lähikauppaan"
- 9 kilsan päähän hakemaan illallistarpeet,
että saataisiin viettää iltakin ei matalassa, vaan korkeassa majassamme. 

Kylällä olisi ollut kyllä yksi ravintelikin
 respan yhteydessä mm. pizzaa - mutta ei... 
Se ei nyt kertakaikkiaan tyydyttänyt nälkäämme.

"Nälkää tyydytti" ihana huoneisto
- ihanat astiat, 

joita olisi riittänyt isommallekin porukalle. 
Eikä siihen kauaa mennyt, kun polkaistiin ees-sun-taa
meitin näköiset tapakset ja
 todella hyvä paikallinen 3euron viinipullo.



Tyytyväiset tuulimyllyn asukit ei poistuneet enää ulkoilemaan
- ei edes auringonlaskua katsomaan
- eli osataan me nauttia joskus sisälläkin!!

Poikkeus vahvistaa säännön - vai miten se menikään!

Pedralvan kylä sijoittuu lounais-Portugaliin

Vila do Bispon (jossa lähikauppa)
  ja Carrapateiran (jonka upeilta rannoilta
polkaisimme polkuja pitkin kylään) väliin. 

Pedralvan historia johdatti yli vuosisadan
ja yli sadan asukkaan kivitaloihin ja kukoistavaan maatalouteen.

1900-luvun loppupuolella kylä autioitui nuorten muuttaessa pois
 ja 2005 se oli lähes täysin hylätty
- vain 9 vakituista asukasta.

Idyllisen kylän onni, että
vuotta myöhemmin ohikulkumatkallaan
arkkitehti Antonio Ferreira vaimoineen 
ihastui autioon kylään.

Heidän toimestaan käynnistyi projekti
kunnostaa raunioituneet talot
alkuperäisarkkitehtuuria kunnioittaen 
viehättäviksi lomamökeiksi.

Juuri tällaisesta me saimme nauttia!!

Tällä sielun ja ruumiin energialla
oli helppo jatkaa kohti manner Euroopan lounaisinta pointtia, 
Sagresin niemeä.

Edessä oli tosin pahimmat nousut ja laskut
ja sateen jälkeiset tulvat,
mutta vastatuuli alkoi kääntyä jo sivutuuleksi.