Mennyt varmaan parikymmentä vuotta, ettei varsiselleriä ole tullut maisteltua.
En silti sano koskaan, "Ei koskaan!"
ja nyt kun oli S-ketjun alle euron heveissä lehdinkin varusteltuja...
niin päätin antaa sille uuden mahdollisuuden.
Muistuttaa muuten raparperiä pilkottuna.
Yhä edelleen maku raakana/tuoreena ei sytyttänyt.
Ei tosin aiheuttanut yhtä suurta inhoreaktiota
- kuin joskus ravintola-annoksen salaatissa.
Varsisellerin kaveriksi sipulia - antoivat "pedin"
täytetyille paprikoille.
Paprikoiden sisällä nyhtökauraa, shirataki-riisiä,
aurajuustoa ja potkua chilistä
Heitin pelille vielä loput aiemmin paahtamani kikherneet
Nopsa "koristelu" varsisellerin lehdin - ne oli muuten kiva raikkaita,
mutta harvoin niitä näkee nipuissa.
Ja eikun syömään....
Runebergit tässä olisi ennemmin pitänyt pyöräyttää,
mutta pikkuvieraan suuhun sopi paremmin laskiaispullat.
Ja vastaus omaan pohdintaani
- kyllä, annan varsisellerille vielä uuden mahdollisuuden
ainakin lämpimissä ruoissa!
Onko sulla jokin ruoka-aines, jonka kohdalla pohdit samaa
- miksei se maistu ja kannattaako siedättääkään?
(esim. erilaisin tavoin?)
Hyvän näköiset paprikat. Syömme varsiselleriä salaateissa ja keitoissa. Sen sijaan silakkalaatikko ei saa armoa =)
VastaaPoistaItseasiassa silakka- ym:t kiusaus-laatikot ei kyllä kuulu meilläkään ruokavalioon, ovat suorastaan "kiusallisia"!
PoistaMun laskiaispullat pitää olla mantelimassan kanssa 😅
VastaaPoistaOlenkohan koskaan edes maistanut mantelimassaa - tosin en syö itte noita pulliakaan, mutta Ukkokullalle ja pikkuväelle maistuu ja ovat innokkaita leipureita!
PoistaNo se pahuksen paprika 🫣 "Parsa, papu ja paprika - peellä alkavat paholaisesta" 😉🫣 Papu = salkopapu. Ja myönnän, parsaa en ole koskaan edes maistanut, olen kyllä luvannut, mutta kukaan ei ole minulle sitä vieläKÄÄN valmistaanut. Paprikaan olen saanut siedätyshoitoa, mutta jos ei ole pakko eli on mukana joka ystävällisesti syö paprikat minun annoksesta, niin mielelläni ne hänelle annan.
VastaaPoistaKerran Suomi Meloo -reissulla kävi niin, että oltiin pysähdytty Frantsilan Yrttitilalle ja parini kanssa siinä pihalla tehtiin myyntityötämme auringonpaisteessa, muistamatta katsoa kelloa. Onneksi meistä pidettiin huolta ja tultiin sanomaan, että nyt syömään, ruoka loppuu just - siellä on teille varattu annokset, "kauppaa" vahditaan kyllä. Minä odotin pihviä tai kanaa vesi kielellä vaan mitä sainkaan! Olisihan se pitänyt tietää, kun Frantsilassa oltiin: kasvisruokaa. Ei auttanut itku markkinoilla, nälkä oli kova eikä muuta ollut saatavilla - eikä toivoakaan jälkiruuasta, ennen kuin pääruokalautanen tyhjä. Niin sitten söin, paprikat ja kaikki, mitä vain olivat lautaselle laittaneet! Hyvää se oli ja vatsa täyttyi. "Ja kyllä me tytöt naurettiin", sitten jälkikäteen, Äitiä myöten.
Hih, "pahuksen peet"! Niin mainio tuo teidän kasvisruokakokemus... tuli mieleeni pappani, joka aina tai siis usein innovatiivisen mummin kokkauksista totesi:" Kyllähän tätä syö mieluummin kuin selkäänsä ottaa!"
PoistaEnsiksi kerron harmistukseni kun kommenttisi minun juttuuni oli joutunut roskakoriin . Onneksi sen sieltä bongasin ja nyt vastasinkin :-).
VastaaPoistaKuten aiemmin kirjoitinkin niin varsiselleri on meidän herkkua ja talvella niin mehukasta. Mutta eihän me makuasioista kiistellä :-). Kauan kesti ennekuin keksin mitään inhokkia. Olen varsinainen jätemylly :-). Mutta kyllä aikoinaan kun kaikkia uusia juttuja tuli eteen hetken piti ihmetellä niin oliiveja, home yms. outoja juustoja ja tietysti sitten ulkomailla tuli välillä vastaan jotain pikkuisen epämääräistä :-).
Tällä erää on minulla pannassa vain hapansilakka (hajunsa takia) ja etanat (inhottava tekstuuri) enkä aio niitä alkaa siedättämään. Pitäkööt muut herkkunsa :-).
Roskapostisuodatin tuntuu olevan aktiivisella tuulella, monen blogissa (omassakin) napsii "herkut" itselleen...
PoistaHapansilakka "tuoksuu" jo melkein kirjoitettuna... mutta etanat on täällä herkkua, meiltä löytyy oikein etanapannutkin...
Ja makuasiat - ne saa olla oma juttu, todellakin, niissä saa mielestäni olla jopa itsekäs!! Hih...
Tuo varsiselleri on minullakin ollut sellainen akilleen kantapää. Sitä kasvatan ja kuivaan kyllä keittomausteeksi, tytär vie mennessään varsia, mutta en ole oikein päässyt (lue: saanut aikaiseksi) sitä kunnolla ruuassa maistamaan - en siis voi sanoa mielipidettä, keittomausteena se on kyllä hyvä. Selleri muutenkin on allergisoiva ja siksi sitä en vuosikausiin allergisten lasten äitinä käyttänyt. Täytyy opetella siis! Mulla muuten ei kovin paljoa ole mitään inhokkeja. Etanoita en periaatteessa syö ja kieltä, simpukoista tykkään ihan mahdottoman paljoa. Punainen liha on alkanut pistää kurkun suunnalla hanttiin, mutta kotona syömme pääsääntöisesti riistan lihaa ja riistapatoihin laitan vihanneksia ja kuivattuja sieniä niin paljon, että kommentteja satelee toisinaan. Ihanat ruuneperit teillä, tänään hain palvaamoreissulla kaksi ruuneperin torttua meille ja itselleni iloksi kaksi oikeaa bebe-leivosta (ne vain ovat niin ihania, kun on oikein tehty).
VastaaPoistaMinäkin kuvitellut itseni tosi kaikki ruokaiseksi ja varsinkin "maassa maan tavalla" - en koskaan nipota ruoasta... siksi kai näitä siedätyksiä harrastan... varsiselleri on jotenkin niin kitkerän voimakas raakana - salaatin muista osa-aineista vie maut... siksi jäänyt vuosikymmeniksi pannaan... kun sitä harrastettiin jopa työpaikallani viikottain lounassalaateissa 80-luvulla...
PoistaIsäni äiti tykkäsi kovasti varsiselleristä ja keitti siitä keittoa... oli kuulemma tosi hyvää herkkua (mitä kovasti edelleen epäilen ;D ). Jossain salaatissa varsisellerin palat ainakin maistuvat tosi kitkerältä, ei jatkoon.
VastaaPoistaSinä sen sanoit - juuri se kitkeryys ja voimakkuus raakana salaateissa... peittää alleen muut maut...
Poistasiitä se tökkiminen mullakin alkoi jo 80-luvulla
Olen olevinani kaikkiruokainen, mutta kun pintaa raaputtaa sieltä paljastuu inhokki toisensa perään: varsiselleri, purjo, tuore korianteri, erottuva valkosipulin maku, etanat, maito, kerma, maustamaton jugurtti, viili, maitoon tehdyt kastikkeet, riisipuuro... Nyt en jatka enää, koska tästä tulisi aivan loputon lista.
VastaaPoistaHih - nyt oli hyvä. Kaikkiruokaisen inhokkilista!! Minäkin olen kuvitellut olevani kaikkiruokainen...
Poistavarsinkaan seikkailuilla en nyrpistele ja syön mitä maassa tapana... meni jopa elävät madot Amazonin sademetsissä... mutta pakkohan se on, siellä on pärjättävä sillä mitä on... mutta ei ne pidemmäksi aikaa ruokavalioon jää vakiolounaaksi, heh heh!!
En usko käyttäneeni, tai ehkä edes maistaneeni, varsiselleriä? Paitsi olen, jos se on kovaa ja kitkerää? Sitten olen. Ei sitä pienestä lähikaupasta varmasti löydykään, joten mennään niillä, mitä on. 🤔
VastaaPoistaMitähän muita inhokkeja olisi kuin valkosipuli? Tilli, jota syön, jos on pakko. Itse en sitä käytä. Enkä persiljaakaan. Kalojen suhteen olen varsin valikoiva. Merenelävät jätän muille.
Maanantaita ja alkanutta viikkoa!
On se - kitkerää ja aikas kovaakin... siksi se mullakin jäi aikoinaan pannaan... ja jäi ottamatta lounassalaattia muutoinkin, jos näin siinä niitä varsisellerin lohkoja. Kun tuntui, että imaisi itseensä kaikista muistakin maut, tai ehkä paremminkin levitti oman kitkeryytensä kaikkeen ympärillä olevaan... Oih - kalojen ja merenelävien suhteen olen kyllä niin kaikkiruokainen, voisin elää pelkästää niillä... merisiilikin oli hyvää!!
PoistaSelleri on yksi niistä harvoista joita en suostu syömään :D Tosin olen kyllä käyttänyt sitä vihermehuissa joskus että jonkinlainen siedätys kait käynnissä.
VastaaPoistaHmm... vihermehu, se voisi kyllä olla myös hyvä siedätysmuoto... kiitos vinkistä!
PoistaMukula/juuriselleri on kyllä ihan herkkua... mummini aina sanoi;"Mukuloille mukuloita!" Paistoi ihania pihvejä!
Minä en nyt muista mitään muuta kuin osterit. Selleriä käytän keitoissa lähinnä ja se säilyy jääkaapissa todella pitkään . Hyvältä näyttää ja kuulostaa nuo annokset laskiaispullista puhumattakaan . Nams .
VastaaPoistaOih - minä taas rakastan ostereita... makuaistimukset on niin mielenkiintoisia ja niissä saa ollakin itsekäs!
PoistaSelleri on kyllä haastava ruoka-aine, joka jakaa mielipiteitä. Ja toinen on punajuuri ("tulin" juuri Stanstan blogista, ja siksi on niin tuoreessa muistissa). Varmasti on muitakin ruokajuttuja, joista en tykkää, mutta en nyt muista. Olen myös huono siedättämään itseäni. Jos en tykkää, niin en tykkää, enkä edes yritä. 🤭
VastaaPoistaHyvinhän sinäkin olet "siedättynyt" makumaailmalle, Intian maut taitavat olla parasta herkkua...
PoistaYmpäristä se muokkaa makuaistiammekin...
Minä olen yrittänyt syödä aina maassa maan tavalla... kaikkea kokeilen... hih, Amazonilla niitä eläviä matojakin, kun syövät niitä siellä ihan lounaanaan... hyvin kasvavat puissa. Mutta ei jäänyt vakio lounaakseni, hih...
Ostin juuri ison varsisellerin pilkottavaksi salaattiin. Löysin sen muutama vuosi sitten uudelleen pitkän tauon jälkeen. Ei ole ollenkaan inhokki. Miksi lie on jäänyt hankkimatta? Etanoita en syö, en edes maista. Kotiloita on puutarhassa liikaa. En enää lautasella halua niitä katsella.
VastaaPoistaYmmärrän etana-asian... kotiloita kun kotipihassa... tarpeeksi näet niitä muutenkin!!
PoistaMinä olen laittanut varsiselleriä Waldorfin salaattiin, ja minusta se on maukasta ja hyvin sopivaa siinä.
VastaaPoistaMeidän Waldorffiin tulee mukulaselleriä - joku siinä varsisellerin kitkeryydessä vaan puskee kaiken läpi... mutta yritän taas... toista tulemista, hih...
PoistaMinä olen niin allerginen varsisellerille, että en voi syödä sitä raakana. Jos se on hyvin keitetty vaikka johonkin liemipohjaan, niin sitten se on ok. Tässäpä sellainen allergia, että en katso menettäneeni yhtään mitään 😆 tosin jonkun mainitsema waldorfin salaatti olisi kyllä suuhuni muuten hyvin sopivaa. Minä ryhdyin 20+ vuotta sitten tee-se-itse ruoka-aine siedätyshoitoon, sellerille en vaan siedäty. Enkä uusimmalla allergeenille joka on soijamaito.
VastaaPoistaVoi kyllä olla, etten minäkään siedäty tuoreelle varsisellerille... saa jotkut "NYSTYT" suussa niin valmiustilaan... eli jos olenkin allerginen, sinä sen sanoit, mutta etsinhän täällä jo muotoja (=kypsennettynä), että miten saisi maistumaan. Waldorf on kyllä meidänkin herkkua, mutta siihen laitan mukulaselleriä, mummin oppien mukaan jo 60-luvulta
PoistaMinä luulin että Waldorfin salaattiin tulee mukulaselleriä. Ainakin itse olen sitä laittanut. Ja muutenkin tykkään mukulaselleristä enemmän kuin varsiselleristä.t.Selja
VastaaPoistaSama täällä... meillä Waldorfia tehtiin juhliin jo lapsuudessani, mutta tosiaan mukulaselleristä.... siitä tulee ihanat pihvitkin!
PoistaOn aina yhtä jännää, miten mauissa on niin paljon eroja. Minä pidän varsiselleriä ja rouskuttelen usein sen vartta ihan sellaisenaan. Etenkin, kun luin, että se alentaa verenpainetta. Meillä on suvussa niin paljon sydän- ja verisuonisairautta... Lykkään sitä vähän kaikkeen ruokaan, sillä pienessä määrin se uppoaa keittoihin ja patoihin, pastakastikkeisiin ja kaikkeen, eikä dominoi. Noista täytetyistä paprikoista tuli takuulla todella hyviä!
VastaaPoistaMitähän inhokkia minulla olisi. Tykkään melkein kaikesta ruuasta, mutta hernekeitto ei uppoa, vaikka kuinka hyväksi versioksi kehuttaisiin. Se yököttää. Vaikka tuoreet herneet ovat herkkua, mutta jotenkin ne keitoksi tehtäessä muuttuvat oksennukseksi :-D
Totta - kai fyysisesti makunystymme ovat aika samanoloiset, mutta niitten tuottamat reaktiot niin erilaisia... mielenkiintoista.
PoistaJa hih.. mitä tulee hernekeittoon, niin mun on laitettava siihen pilkottua sipulia enemmän kuin itse keittoa - jos sitä lämpimänä aion syödä, mutta purkista suoraan kylmänä ja kökkönä voin vedellä isolla lusikalla!! Kuin kieroonkasvaneet mun näkunystyt onkaan???🤣😅😛😂
Oi oi mitä herkkuja taas. Itse en oikein osaa selleriä käyttää.
VastaaPoistaSelleri on kyllä semmoinen että.... mutta mukulaselleri, ai että!!!
PoistaMinulla ei ole mitään varsiselleriä vastaan, joten ehkäpä ostan ja kokkaan.
VastaaPoistaHyvä niin - terveellinenkin, joten siedätystä täälläkin yritellään!!
PoistaVarsiselleri ei kuulu suosikkeihini ja ammoisina aikoina sain siedätyshoitoa hyvinkin usein. Anoppi tykkäsi kutsua meitä syömään (kiva juttu) ja hän tykkäsi varsiselleristä ja laittoi sitä lähes aina salaatin joukkoon (ei niin kiva juttu). Vaikka sitä vihannesta söin monesti, ei se makuhermojani kutitellut. Menneitä on nekin ajat, mutta varsiselleriä ei edelleenkään tee mieli.
VastaaPoistaSamaistun niin, samanmoisia "pakkosiedätyksiä" työpaikkani lounaalla... aina tunkivat sitä varsiselleriä raakana salaattiin ja vaikka kuinka jätin ne pois - niin oli jotenkin se voimakas/kitkeräkin maku imeytynyt muihin.... mennyt siis 40-vuotta, kun annoin tämän uuden mahdollisuuden... terveysvaikutteiden vuoksi ja nyt menee jatkoon kypsennettynä, mutta ei vieläkään raakana... ne lehdet oli muuten hyviä! Maistui enemmänkin lehtipersiljalta... Maukasta viikonloppua toivotellen!
PoistaOlet taas loihtinut herkkuja 🌞 varsiselleri, hmm. pitäis varmaan joskus kokeilla.
VastaaPoistaHih - on se syötävä aina välillä!
Poista